|
Terveydelle haitallinen alkoholin kulutus kasaantuu
suurkuluttajiin. Mini-interventiohoidolla tarkoitetaan suukulutuksen
tunnistamiseen, kulutuksen vähentämiseen ja juomisen hallitsemiseen
tähtääviä toimia. Juomisen hallitsemiseen pyritään
asettamalla yksilöllinen, sovittu tavoite, jonka saavuttamista
seurataan muutaman jatkokäynnin avulla. Mini-interventiohoidon
yhdistäminen luontevalla tavalla osaksi potilaiden kokonaishoitoprosessia
ja mini-interventiohoidon toteuttaminen osana terveydenhuollon rutiinitoimintaa
on haaste.
Alkoholin suurkulutus lisää sekä sairastavuutta että
kuolleisuutta. Terveydelle haitallinen kulutus kasaantuu kahteen väestöryhmään:
alkoholin suurkuluttajiin ja alkoholisteihin. Mittaustavasta riippuen
Suomessa on 250 000 - 500 000 suurkuluttajaa ja muutama kymmenen tuhattaa
alkoholistia.
Sekä kansainvälisissä että kotimaisissa tutkimuksissa
mini-interventiohoitot ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja kustannuksiltaan
pieniksi. Alkoholin käyttö on vähentynyt keskimäärin
38 prosenttia. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat luontevia
paikkoja mini-intervention toteuttamiseen. Kohderyhmänä ovat
kaikki alkoholin suurkuluttajat käyntisyystä riippumatta.
Mini-interventio on suhteellisen helppoa viedä läpi eikä
yhtä oikeaa mallia ole. Interventio pitäisi pystyä antamaan
normaalin vastaanottoajan puitteissa.
Mini-intervention toteutus
Alkoholin käytön selvittämiseen ei ole yleispätevää
ohjetta, eikä potilas ole läheskään aina valmis
kertomaan alkoholinkäytöstään. Suurkulutuksesta
aiheutuvat oireet ovat hyvin erilaisia eivätkä yksinään
riittävän herkkiä ja spesifisiä. Haastattelun ja
kliinisen tilan arvioinnin lisäksi tunnistuksen apuna kannattaa
käyttää strukturoituja kyselytestejä sekä laboratorio-osoittimia.
Kun potilaan säännöllinen alkoholinkäyttö
ylittää jatkuvasti 24 (miehillä) tai 16 (naisilla) annosta
viikossa, potilaalla on raittiita suurempi riski sairastua alkoholin
käytön seurauksena.
Mini-interventiohoitoon motivoidaan
Potilaan valmius juomatapojen muuttamiselle varmistetaan, ja jos hän
ei missään nimessä sitä halua, ei sitä hänelle
tarjota, muuten hoitoon pyritään motivoimaan.
toisen palstan alkuun
|
|
Potilaita kannustetaan määrittelemään
itse tavoitteensa ja luottamaan omaan kykyynsä muuttaa ja hallita
alkoholinkäyttöään. Apuna käytetään
nk. FRAMES-työkalua. Keskeisellä sijalla on alkoholinkäytön
seuranta jatkokäyntien avulla. Käyntimäärä
on yksilöllinen mutta useimmiten riittää 1-3 kertaa.
Seurannassa käytetään hyväksi alkoholin käyttöä
osoittavia laboratorio-osoittimia ja juomapäiväkirjaa.
Tavoitteista livetään kuitenkin usein. Asetettua tavoitetta
voidaankin muuttaa prosessin aikana. Erityisen tärkeää
on ylläpitää motivoivaa ja tukevaa asennetta hoidon aikana.
Alkoholisteilla ja kroonisia alkoholisairauksia potevilla pelkkä
mini-interventiohoito ei todennäköisesti tuota hyviä
tuloksia. Heidän kohdallaan on harkittava yhteistyötä
A-klinikan tai mielenterveysaseman kanssa.
Alkoholin suurkuluttajien mini-interventiohoidon aloittamiseksi terveydenhuollossa
ja sen niveltämiseksi mielekkäällä tavalla koko
väestöön ja alkoholisteihin suunnattavien toimien rinnalle
tarvittaisiin nyt Pohjois-Karjala -projektin kaltaista pioneerihenkeä.
Viitteet:
Sillanaukee P, Mäkelä R, Kiianmaa K, Seppä K. Alkoholin
suurkulutus ja alkoholismi. Duodecim 1996;112:1912-1987
Sillanaukee P, Sillanaukee PA, Suokas A, Kiianmaa K, Seppä
K. Alkoholihaittojen sekundaaripreventio - perusterveydenhuollon tärkeä
haaste. Suomen Lääkärilehti 1994;49:671-676
Seppä K. Mini-interventiohoidon teho alkoholihaittojen ehkäisyssä.
Katsaus tehtyihin tutkimuksiin. Suomen Lääkärilehti 1996;51:1431-1439
Poikolainen K. Paljonko potilaani juo? Duodecim 110:870-876
Sillanaukee P, Seppä K, Kiianmaa K. Strategiat alkoholihaittojen
hallitsemiseen. Duodecim 1996;112:1947-1953
Pekka Sillanaukee,
Alcohol Related Diseases, Pharmacia Upjohn Diagnostics, Ruotsi
|
