Lasten vakavien bakteeri-infektioiden seuranta (Hib-tehoseuranta) on ollut käynnissä vuosina 1985-1994. Se on toteutettu KTL:n infektioepidemiologian osaston, mikrobiologisten laboratorioiden ja lastensairaaloiden yhteistyönä. Vuosilta 1985-89 on analysoitu 2 836 tautitapausta, joiden tärkeimmät pääpiirteet esitetään tässä. Vuosien 1990-94 osalta aineiston tarkastelu on vielä kesken. Suomessa eristettiin 1985-89 0-15-vuotiailta lapsilta veri-, selkäydinneste-, nivelneste- tai luuaspiraattinäytteestä tai syvästä abskessista, pleura- tai peritoneaaliontelosta otetusta näytteestä yhteensä 2 937 bakteeria ja 62 sientä, joiden katsottiin aiheuttaneen kliinisesti merkittävän vaikean infektion. Kannat lähetettiin KTL:een varmennettavaksi. Kontaminantteina pidetyt löydökset on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Potilastapausten tiedot saatiin heti tapauksen ilmaannuttua yhteyshenkilöiltä ja täydennettiin sairauskertomuksista. Yhteyshenkilöiltä saatujen tietojen kattavuus oli 80 prosenttia ja sitä täydennettiin käymällä puolivuosittain läpi laboratorioiden lokikirjat. Taudinaiheuttajat Vuonna 1986 aloitettiin suomalaisten lasten rokottaminen Haemophilus influenzae b (Hib)-konjugaattirokotteella. Alle 5-vuotiaiden lasten syviä Hib-infektioita todettiin vuonna 1985 140 ja vuonna 1989 31. Muiden bakteerien tai sienten ilmaantuvuudessa ei vuosina 1985-89 todettu yhtä merkittävää vaihtelua. Koko aineiston mikrobeista 88 prosenttia kuului Haemophilus influenzae-, stafylokokki-, streptokokki- tai enterobakteerilajeihin. Mikrobien suhteellinen osuus eri ikäryhmissä vaihteli erittäin paljon. 136 tautitapauksessa potilaasta eristettiin useampi kuin yksi tautia aiheuttava mikrobi. Vastasyntyneiden (0-28vrk) ikäryhmässä invasiivisen infektion kokonaisilmaantuvuus oli 2 749/100 000 henkilövuotta ja B-ryhmän streptokokin (GBS) aiheuttaman invasiivisen infektion 935/100 000 henkilövuotta, mikä oli suurempi kuin minkään muun yksittäisen mikrobin missään ikäryhmässä. Toisen palstan alkuun | | Vastasyntyneiden ikäryhmässä invasiivisen infektion ilmaantuvuus oli 2,1/1000 elävänä syntynyttä. Imeväis- (29vrk-11kk; kokonaisilmaantuvuus 210/100 000 henkilövuotta) ja leikki-ikäisten (1-4v; kokonaisilmaantuvuus 78/100 000 henkilövuotta) ikäryhmissä Haemophilus influenzae ja pneumokokki olivat tärkeimpiä invasiivisen infektion aiheuttajia. Alle 16-vuotiaiden ikäryhmässä invasiivisen infektion ilmaantuvuus oli 56/100 000 henkilövuotta. Kliininen kuva ja kuolleisuus Kliininen diagnoosi oli useimmiten (48%) bakteremia tai sepsis. Meningiittejä oli 19 prosenttia, epiglottiitteja 8 (tässä ikäryhmässä vuonna 1994 veriviljelyllä todennettuja epiglottiitteja oli enää yksi), purulentteja artriitteja ja osteomyeliitteja 7 ja muita fokaalisia infektioita 15 prosenttia. Kolmessa prosentissa sairauskertomus- ja laboratoriolähetetiedot eivät riittäneet kliinisen diagnoosin määrittämiseen. Aineiston lapsista 30 prosentilla oli jokin vaikealle infektiolle altistava tila tai perustauti. Näistä altistavista tekijöistä 80 prosenttia kuului ryhmiin ennenaikainen syntymä, hematologiset ja muut maligniteetit sekä erilaiset synnynnäiset epämuodostumat. Koko aineistossa kuolleisuus vaikeaan infektioon oli 4,1 prosenttia. Perustauti lisäsi riskiä kuolla vaikeaan infektioon kuusinkertaiseksi ja vastasyntyneiden (0-28 vrk) ikäryhmään kuuluminen kolminkertaiseksi. Yksittäisistä taudinaiheuttajista lapsen kuolemaan johtaneissa infektioissa eristettiin useimmin B-ryhmän streptokokki. Hib-rokotusohjelma on ollut menestyksekäs. Pneumokokkikonjugaattirokotetta tutkitaan parhaillaan. Tämän aineiston perusteella B-ryhmän streptokokki-infektio on tärkeimpiä uusien ennaltaehkäisykeinojen kohteita. Koko lapsiväestön kaikkien viljelyillä todennettujen syvien bakteeri- ja sieni-infektioiden seuranta auttaa määrittelemään kansanterveystyön painopistealueita, mahdollistaa väestöpohjaisten, tarkkojen ilmaantuvuuslukujen määrittämisen ja tekee selvityksestä kansainvälisestikin ainutlaatuisen. Merja Saarinen, KTL |
