Kärkölän keskustaajaman Järvelän vesijohtovedessä todettiin 1987 suuria kloorifenolien kokonaispitoisuuksia (70-140 µg/l). Myöhemmin syvällä pohjavedessä taajaman vedenottamon ja paikallisen sahan välisellä alueella havaittiin kloorifenoleja 56 000-190 000 µg/l. Havainnot käynnistivät perusteelliset tutkimukset saastumisesta, väestön altistumisesta ja terveysvaikutuksista. Järvelän taajaman läheinen Valkjärvi oli myös saastunut kloorifenoleilla. Paikallisella sahalla oli käytetty vuoteen 1984 asti KY-5-nimistä lahonestoainetta estämään puutavaran sinistymistä. Saha lautatarhoineen sijaitsee harjulla tärkeällä pohjavesialueella. Harjusta purkautuu pohjavettä Järvelän vedenottamon suuntaan. Se jakoi pohjavettä vuodesta 1962 lähes 3 500:lle Kärkölän asukkaalle kunnes suljettiin kloorifenolien takia 1987. KY-5-fungisidi on luokiteltu ensimmäisen luokan myrkyksi. Käytetty fungisidiliuos on sisältänyt 2,3,4,6-tetrakloorifenolia (75-85% kloorifenolien kokonaismäärästä), pentakloorifenolia (5-15%) ja 2,4,6-trikloorifenolia (5-15%). Teknisissä, kaupallisissa tuotteissa on todettu epäpuhtauksina myös polykloorattuja dibentsopdioksiineja (PCDD) ja dibentsofuraaneja (PCDF). Altistumisen seurausvaikutuksia ovat äkilliset ja pitkäaikaiset mahasuolikanavan, hermoston, hengityselinten, ihon ja psyyken oireet, vaikutuksia maksan ja munuaisten toimintaan, immunologiseen järjestelmään ja lisääntymiseen sekä veren eri komponentteihin ja sytogeneesiin. Kansainvälisen Syöväntutkimuskeskuksen (IARC) mukaan työperäisen kloorifenolialtistuksen karsinogeenisuudesta on saatu osittaista näyttöä. Kloorifenoleita, ei dioksiineja Saastunutta pohjavettä juoneen ja Valkjärven kaloja syöneen väestön altistumista ryhdyttiin heti tutkimaan. Vuorokausivirtsan kloorifenolipitoisuudet osoittivat, että väestö oli altistunut kloorifenoleille. Altistumista rasvaliukoisille PCDD/Fyhdisteille tutkittiin kärköläläisten ja kuopiolaisten imettävien äitien maidosta ja toisen vapaaehtoisryhmän rasvasta. Rasvanäytteistä analysoitiin myös polykloorattujen bifenyylien (PCB) pitoisuudet. Kärköläläisten äidinmaidossa tai rasvassa ei ollut kohonneita PCDD/F tai PCB-pitoisuuksia. Pohjaveden kautta puroon Altistumisen alkamisajankohdan määrittämiseksi tutkittiin Valkjärven pohjasedimenttejä. Järvenpohjasta otettiin näytteitä useasta kohdasta sekä järven suurimmasta tulopurosta, Pyhäojasta ja sen haaroista. | | Pohjasedimentit paljastivat, että Valkjärven saastuminen on alkanut 1960luvulla tai viimeistään 1970-luvun alussa. Purosedimentit osoittivat, että kloorifenolit ovat kulkeutuneet puroon ja edelleen Valkjärveen pohjavedessä. Ne ovat purkautuneet suljetun vedenottamon kohdalla. Pohjasedimenteistä tehty kloorifenolien ajoitus kuvaa siis viime vuosikymmenien tilaa taajaman pohjavedenottamolla ja vesijohtoverkossa. Sen sijaan maaperässä huonosti liikkuvien PCDD/F- ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet olivat suomalaisten maaseutujärvien tasoa ja matalampia kuin muissa maissa. Myöskään kalaanalyysit eivät viitanneet järven paikalliseen PCDD/F-saastumiseen, joten pohjaveden ja järven saastumisesta aiheutuneet terveysvaikutukset ovat pääosiltaan seurausta kloorifenoleista eivätkä dioksiineista. Kloorifenolit ja syöpävaara Syövän ilmaantuvuutta arvioitiin kuntatasolla käyttäen Suomen Syöpärekisteriä. Sen mukaan pehmytkudossarkooman ja non-Hodgkin-lymfooman ilmaantuvuus oli Kärkölässä suurentunut. Toisaalta tapausverrokkitutkimuksella tutkittiin pehmytkudossarkoomaa, lymfoomia, virtsarakkosyöpää, paksusuolisyöpää ja leukemiaa. Saastuneeseen juomaveteen liittyvät vaarasuhteet olivat ykköstä suuremmat (ei merkitsevät) non-Hodgkin-lymfoomassa ja leukemiassa. Juomavesialtistuksen täydentäminen asuinpaikkaanalyysillä paljasti, että kloorifenolialtistuksella saattaa olla osuutta myös pehmytkudossarkoomien lisääntymiseen. Saastuneiden kalojen syöntiin liittyi merkitsevästi suurentunut nonHodgkinlymfooman vaara. Kyselytutkimus paljasti useiden maha-suolikanavan ja ihon oireiden lisääntyneen merkitsevästi alueella. Näiden oireiden todettiin liittyvän kloorifenolialtistukseen. Opetuksia Ympäristön saastuminen on mahdollinen hyvin monilla teollisuuspaikkakunnilla. Syntyvien ympäristö ja terveysvaikutusten laajuus riippuu vallitsevista oloista. Tapahtumien selvittäminen edellyttää poikkitieteellistä asiantuntemusta ja hyvää tutkimuslaitosten yhteistyötä. Ympäristölääketieteellistä tutkimusta tarvitaan tulevaisuudessa sekä turvallisen elinympäristön suunnittelussa että jo sattuneiden ympäristöonnettomuuksien tutkimisessa. Tämä on haaste alan koulutukselle. Viite:
Lampi, P. Population health after long-term chlorophenol exposure. KTL:n julkaisusarja A4/1995. Pentti Lampi, Tiirismaan ktt ky (918) 880 211 |
