Valtioneuvosto asetti helmikuussa 1995 ympäristöterveystoimikunnan laatimaan kansallista ympäristöterveysohjelmaa. Ohjelman tarkoituksena on arvioida ympäristöterveyden nykytilaa, tulevaa kehitystä sekä tarvittavia toimia terveyden edistämiseksi ja terveellisen ympäristön turvaamiseksi. Toimikunnan tulee saada työnsä valmiiksi vuoden 1996 loppuun mennessä. Läpikulkevina periaatteina ovat suomalaisten perusoikeudet, että julkinen valta turvaa kansalaisille terveellisen ympäristön ja että kansalaiset voivat vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Suomessa ympäristöterveydenhuoltoa on toteutettu lakisääteisenä vuodesta 1879, jolloin senaatti sääti "asetuksen terveydenhoidosta Suomenmaassa". Tuolloin luotiin kokonaisvaltainen lainsäädäntö ja asetettiin hallinnolliset vastuut ympäristöterveyden valvonnasta maassamme. Ympäristöterveystoimikunta joutui miettimään, mitä ympäristöterveys oikeastaan on. Sen määrittely on tänään yllättävän vaikea asia, koska siihen kohdistuu eri tahoilta suuria odotuksia ja sen tehtävät ovat muuttuneet nopeasti. WHO:n ensimmäisessä Euroopan ympäristöterveyskonferenssissa Frankfurtissa vuonna 1989 ympäristöterveys määriteltiin seuraavasti: "Ympäristöterveys sisältää ne ihmisen terveyden ja sairauden aspektit, joihin ympäristötekijät vaikuttavat. Ympäristöterveyteen kuuluu myös teoria ja käytäntö, joka tutkii ja valvoo terveyteen vaikuttavia ympäristötekijöitä." Terveydenhuollossa ympäristöterveys nähdään yleisesti ihmisen terveydestä käsin. Ympäristönsuojelussa taas puhutaan myös ympäristön terveydestä, jolloin ympäristö voi olla terve tai sairas täysin riippumatta siitä millainen se on ihmisen kannalta. Suomen ympäristöterveysohjelmassa on omaksuttu edellä oleva WHO:n ympäristöterveyden määritelmä laajasti ymmärrettynä. Tällöin ympäristötekijät sisältävät myös seikat, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti tulevien sukupolvien terveyteen ja terveyden kannalta keskeisiin elämisen ehtoihin maapallolla. Myös taloudelliset seikat vaikuttavat hyvin olennaisesti ihmisen terveyteen ja mahdollisuuksiin vaikuttaa ympäristön terveyteen. Ympäristöterveys nähdään siis selkeästi ihmisen terveyden kannalta, joka pitkällä tähtäimellä kuitenkin on tiukasti riippuvainen ympäristön terveydestä. Tausta ja lähtökohdat Helsingissä vuonna 1994 pidetyssä toisessa Euroopan ympäristökonferenssissa hyväksyttiin Euroopan ympäristöohjelma. Se perustuu mm. laajaan ympäristön ja terveyden tilan arvioon, joka on julkaistu syksyllä 1995 nimellä Concern for Europe's tomorrow.
| | Ympäristöterveysohjelmaa laaditaan nyt maassamme ensimmäistä kertaa. Ohjelmassa noudatetaan pääosin Euroopan ohjelman rakennetta ottaen huomioon Suomen erityisolot. Kansanterveyden näkökulmia työhön tarjoaa Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -ohjelma, jossa on useita ympäristöterveyteen liittyviä tavoitteita. Lisäksi ympäristöministeriön Ympäristöohjelma 2005 ja Suomen kestävän kehityksen ohjelma muodostavat myös keskeisen pohjan sen toimintapolitiikalle. Sisältö Ympäristöohjelmassa esitetään konkreettisia ehdotuksia poliittisten periaatetavoitteiden pohjalta. Tavoitteena on priorisoida selkeästi ne toiminta-alueet ja yksittäiset toimenpiteet, joihin ensisijaisesti on panostettava. Priorisoinnissa huomioidaan toimenpiteiden kansanterveydellinen merkitys, niiden vaikuttavuus ja kustannushyötysuhde. Toimikunta arvioi myös ympäristöperäisten terveysvaikutusten kustannuksia. Ympäristöterveyden riskinarviointia ja vaikutusten arviointia varten on pyydetty tausta-arvioita yhdyskuntailman, sisäilman, vesihuollon, meluntorjunnan, tapaturmantorjunnan, säteilyturvallisuuden, työterveyden, yhdyskuntien ja niiden suunnittelun, kemikaalien, ympäristöterveyden arvottamisen ja kustannus-hyötyanalyysien asiantuntijoilta. Ohjelmassa otetaan kantaa paitsi ympäristön suoriin terveysvaikutuksiin, kuten juomaveden laatuun, myös epäsuoriin, kuten kasvihuonekaasujen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutuksiin maamme ihmisten elinoloihin. Jälkimmäinen asia voi kuitenkin tuottaa huomattavia vaikeuksia, sillä jo ilmaston muutoksen suunnasta on esitetty arilaisia arvioita. Toimikunta edistää paikallisten ympäristöterveysohjelmien laatimista, ja se on selvittänyt pakallisten ympäristöterveysasioiden tärkeysjärjestystä. Ajankohtaisten pulmien, kuten sisäilma-asioiden lisäksi ongelmaksi paljastui viranomaisten yhteistyön puute. Paikallisten ohjelmien laatimiseksi on perustettu yhdentoista kaupungin ja kunnan verkosto, jonka kokemuksia voidaan hyödyntää muissa kunnissa. Tavoite Tavoitteena ympäristöterveydenhuollossa on, että kansalaiset voivat syödä, juoda, hengittää, asua, käydä koulussa ja työssä sekä viettää vapaa-aikaansa ilman, että heidän terveytensä on ympäristöperäisistä syistä jotenkin erityisesti uhattuna. Tämän lisäksi ympäristön tulee edistää ihmisen terveyttä ja viihtyvyyttä. Tällöin toteutuvat ne kansalaisten perusoikeudet, joista on säädetty Suomen hallitusmuodon 14 a pykälässä. Sen mukaan julkisen vallan tulee turvata kansalaiselle terveellinen ympäristö ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Nämä hallitusmuodon kaksi perusoikeutta ovat ympäristöterveysohjelmassa läpikulkevina periaatteina. Mikko Holopainen, KTL |
