Uusi torjunta-aineita koskeva kasvinsuojelutuotedirektiivi on astunut voimaan. Sen seurauksena ryhdytään tekemään yhteisiä arvioita torjunta-aineiden terveys- ja ympäristövaikutuksista sekä jäämistä elintarvikkeissa. Suomi osallistuu tähän työhön arvioimalla sille osoitetut tehoaineet, kommentoimalla muiden maiden arvioita ja osallistumalla viralliseen päätöksentekoon komissiossa. Torjunta-aineiden käyttöön voi liittyä merkittäviä terveys- ja ympäristövaaroja. Tämän vuoksi torjunta-aineet on Suomessa pitänyt jo usean vuoden ajan hyväksyttää ennakolta. Koska torjunta-aineet ja niillä käsitellyt tuotteet, lähinnä elintarvikkeet, ovat osa kansainvälistä kauppaa, ja koska myös Euroopan laajuisesti halutaan noudattaa suojelullisesti korkeaa tasoa, vuonna 1991 on annettu kasvinsuojelutuotteita koskeva direktiivi (91/414/ETY). Suomessa tämän direktiivin mukaiset säädökset on saatettu voimaan torjunta-ainelain muutoksella (1204/94) 1.1.1995 eli samalla kun Suomesta tuli EU:n jäsen. Positiivi- ja negatiivilistat Direktiivin tarkoituksena on paitsi varmistaa terveyden- ja ympäristönsuojelun korkea taso eri maissa, myös yhtenäistää torjunta-aineiden rekisteröintimenettelyjä. Direktiivi huomioi erityisesti pohjaveden suojelun. Toisin kuin Suomessa, Keski-Euroopassa pohjavedet ovat saastuneet mm. torjunta-aineiden käytön seurauksena. Pääperiaate on, että kaikkien Euroopassa käytettävien torjunta-ainevalmisteiden tehoaineet arvioidaan. Turvalliset tehoaineet kirjataan hyväksyttyjen aineiden listalle (ns. positiivilista). Mikäli tehoaine katsotaan liian vaaralliseksi se voi joutua ns. negatiivilistalle. Silloin sitä ei saa käyttää eikä tällaista ainetta voi tulevaisuudessakaan hakea käytettäväksi. Valmisteet arvioidaan ja hyväksytään edelleenkin kansallisesti, mutta noudattaen vastavuoroisen hyväksymisen periaatetta tehoaineen päästyä positiivilistalle. Joten ilman erityistä syytä (esimerkiksi poikkeavat viljely- ja ympäristöolot) valmiste on hyväksyttävä Suomessa, jos se on jo hyväksytty samoihin käyttökohteisiin jossain muussa EU:n jäsenmaassa. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään hyväksymisautomaatio, vaan teollisuuden on erikseen haettava hyväksyminen tuotteelleen haluamissaan maissa. Suomessa päätökset tekee torjunta-ainelautakunta kasvinsuojelutuotedirektiivin pohjalta. Lautakunnassa ovat edustettuina terveyden-, ympäristön- ja työsuojelun sekä elintarvikevalvonnan ja maatalouden viranomaiset. Tehoaineiden inventaario ja arviointi EU:ssa on juuri käynnistetty mittava, jo markkinoilla olevien torjunta-aineiden uudelleen arviointi. | | Inventaarion mukaan markkinoilla on tehoaineita noin 800 ja ne aiotaan arvioida 12 vuodessa. Ensimmäisessä vaiheessa käsiteltäviksi on otettu 90 tehoainetta, joista neljä on jo pudonnut pois listalta, koska teollisuus ei lopulta ollut kiinnostunut pitämään niitä markkinoilla. Suomen arvioitavana on kolme tehoainetta: propikonatsoli, fenmedifaami ja desmedifaami. Terveysvaikutusarvioiden tekemisestä vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus ja ympäristöarvioiden tekemisestä Suomen ympäristökeskus. Suomalaiset tutkimusvaatimukset ovat olleet verrattain tiukat, mutta EU:n tutkimusvaatimukset ovat vieläkin kattavammat ja valmistajilta vaadittavat hakemusaineistot erittäin laajoja. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota tehoaineen vaikutusten ja niistä tehtyjen tutkimusten tieteellisen laadun ohella myös siihen, noudattavatko tutkimukset hyväksyttyjä testiohjeita ja hyvää laboratoriokäytäntöä (GLP). Perinne-eroja Arviointiohjelman tuloksista ei vielä ole kokemuksia. Toisen maan tekemää arviointia ei toisteta muissa maissa, vaan mielipide aineen hyväksyttävyydestä muodostetaan yhden jäsenmaan tekemän arvion perusteella. Komission valmistelemista ohjeista huolimatta tästä voi alkuvaiheessa aiheutua ongelmia, sillä eräillä mailla ei ole samanlaisia perinteitä toksikologisten ja ympäristöarviointien tekemisessä kuin esimerkiksi Pohjoismailla. Jokainen maa voi kuitenkin kommentoida toisten arviointeja ennen muodollista päätöksentekoa. Komissio järjestää myös aihekohtaisen asiantuntijaryhmäkäsittelyn (peer-review) kaikille tehoainearvioille. Ensimmäisten arvioiden tulisi valmistua 1.5.1996 mennessä ja asiantuntijakäsittelyt on suunniteltu alkaviksi syyskuussa 1996. Yleisesti ottaen pohjoismainen torjunta-aineiden arviointi ja torjunta-ainepolitiikka on ollut tiukempaa kuin esimerkiksi Välimeren maissa. Toisaalta kuulee väitettävän, että on helppoa olla tiukka maatalouden äärialueilla, missä torjunta-aineiden käytön tarve ei ole niin suuri kuin lämpimämmissä maissa. Omien etujen valvominen 15 maan kesken määräenemmistöpäätösmenettelyn mukaisesti voi olla visainenkin tehtävä. Suomi on kieltänyt useita aineita (esimerkiksi parakvatti, lindaani, amitroli ja vinklotsoliini) niiden haitallisten terveysvaikutusten vuoksi, eikä niitä haluta takaisin ja toivottavasti jatkossa ei Euroopankaan markkinoille. Omien näkemystemme esilletuomiseksi on tärkeää, että Suomi saa hyvät ja aktiiviset asiantuntijat erilaisiin EU:n arviointiryhmiin. Pia Korjus, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (90) 3967 2772
|
