Epidemiologisten tutkimusten perusteella tiedetään, että työtön sekä sairastaa että sairastuu suuremmalla todennäköisyydellä kuin työssäoleva. Tieto herättää kysymyksen, miten terveydenhuollon tulisi pitää huolta työttömänä olevista kansalaisista. Huoli työttömien terveyspalvelujen tasosta on aiheellinen. On aihetta epäillä, että työterveyshuollosta on viime vuosina syrjäytynyt "lakisääteisesti" suuri joukko kansalaisia, joiden terveyden ja työkyvyn säilymistä nykytilanteessa ei ole turvattu riittävän hyvin. On myös aihetta epäillä terveydenhuollon valmiuksia vastata työttömyyden leimaamaan palveluiden tarpeeseen ja kysyntään. Järjestelmät ovat jäykkiä, eivätkä työttömiä asiakkaita kohtaavien terveydenhuollon ammattilaisten tiedot ja taidot ehkä ole ajan tasalla. Sairaus työmarkkinoilla Modernissa työyhteiskunnassa palkkatyöstä on muodostunut myös "sairastamisjärjestyksen" perusta. On totuttu sekä julkisesti että yksityisesti määrittelemään ja arvioimaan sairaudet erityisesti sen perusteella, miten henkilö kykenee suoriutumaan työpäivästä. Näin ei oikein tiedetä, miten, missä ja milloin sairastaa työikäinen ja kykyinen henkilö, joka ei käykään säännöllisesti "palkkatyön rasituskokeessa". Palkkatyön vähenemisen myötä heikkenee työkyvyn merkitys yhteismittana, jonka avulla on voitu arvioida, miten sairaita ihmiset ovat toisiinsa verrattuna ja miten sairas yksi ihminen kulloinkin on. Vastaanottokäynnit lisääntyvät työllistämisen aikana. Olisi virhe tulkita tämä siten, että ihmiset voivat työttömänä paremmin kuin työssä. Ei myöskään ole mielekästä kysyä, käyttivätkö tutkitut työttömyysaikana palveluja "vähän" tai työllistämisaikana "paljon". Käyntitiheyden vaihtelu ei kuvaa terveyspalveluista syrjäytymistä ja/tai suurkulutusta. Se näyttää paremminkin sen, miten sairaus saa erilaisia merkityksiä ja siihen liittyvä toiminta vaihtelee riippuen ihmisen suhteesta työelämään. Työttömän henkilön sairastamisessa on ominaispiirteitä, jotka on tunnettava työttömyysaikaista terveydenhuoltoa kehitettäessä. Paineita sosiaalivakuutukseen Terveydenhuolto toimii asiantuntijana sosiaalivakuutuksen ja vakuutetun välillä. Toisen palstan alkuun | | Voidaan kysyä, onko terveydenhuolto tämän tehtävän tasalla esim. silloin, kun kyseessä on työttömän potilaan työkyvyn arviointi. Ei ole mahdollista soveltaa säädöksiä mekaanisesti ottamatta huomioon työttömyyttä, sillä työttömät kansalaiset pyrkivät työkyvyttömän kirjoihin erilaisilla ja erityisillä perusteilla. Sairaus ja eläkevakuutuksen "oletusarvona" on tapaus, jossa vakuutetulla on työpaikka ja työnantaja. Työttömällä näitä ei ole, ja tällöin sairaus sekä tilapäisen että pysyvän työkyvyttömyyden aiheuttajana saa uuden ja erityisen merkityksen. Työkyvyttömyyssäädöksiä sovellettaessa työttömien "normalisointi" muka työssäkäyviksi saattaa kohdella heitä epätasapuolisesti. Jotta näin ei kävisi, tulisi työttömille jakaa tietoa ja järjestää nykyistä paremmat mahdollisuudet hakeutua työkyvyn arviointiin. Toisaalta työllisyystilanne sekä henkilön työllistymiskyky ja mahdollisuudet tulisi ottaa huomioon työkyvyttömyysratkaisuja tehtäessä. Sosiaalivakuutuksen on pidemmällä tähtäimellä mukauduttava yhteiskunnalliseen todellisuuteen, eikä päinvastoin. Paineita ehkäisyyn ja kuntoutukseen Työttömyys muuttaa sairauksia ja sairaanhoitotarpeita sekä määrällisesti että laadullisesti. Terveydenhuollon voi toivoa pystyvän vastaamaan tähän kehittämällä toimintaansa ilman uusia järjestelmiä. Työikäisen ja kykyisen väestön terveysneuvonta, työkykyä ylläpitävä toiminta sekä ehkäisevä ja korjaava kuntoutus ovat suurimmaksi osaksi tapahtuneet työterveyshuollon kautta tai ne on organisoitu ja rahoitettu voimassaolevaan työsuhteeseen perustuen. Tässä tilanteessa työttömyys uhkaa johtaa laajojen väestönryhmien "rakenteelliseen syrjäytymiseen" kansanterveydellisesti tärkeistä järjestelmistä. Tämä ei ole oikeudenmukaista eikä järkevää työvoimapoliittisesti. Suurta osaa nyt työttömänä olevista ihmisistä tarvitaan vielä työelämässä. Heidän toiminta ja työkykyään on syytä pitää yllä järjestelmällisesti. Tarvittaisiin järjestelmiä, jotka on suunniteltu erityisesti tätä varten. Kirjallisuus:
Virtanen P. Sairaus työmarkkinoilla. Huomioita sairastamisesta palkkatyössä ja työttömänä. Acta Universitatis Tamperensis, Ser A vol 459, Tampere 1995. Pekka Virtanen, Tampereen yliopisto (931) 215 7230 |
