Hepatiitti A huumeenkäyttäjillä

Hepatiitti A lähes hävisi Suomesta 1960-luvun alkupuolella niin, että sairastuneiden luku supistui tuhansista keskimäärin noin 50:een vuodessa. Nykyisin tartunnat liittyvät useimmiten matkailuun tai maahanmuuttajiin. Pietarin alueella sen sijaan tauti aiheuttaa edelleen toistuvia epidemioita, ja siihen sairastuvat etupäässä lapset, viime vuosina myös nuoret aikuiset.

Suomen epidemia

Kesällä 1994 Suomessa alkoi poikkeuksellisen laaja hepatiitti A -viruksen (HAV) aiheuttama epidemia. Epidemian laannuttua maaliskuuhun 1995 mennessä sairastuneita oli lähes viisisataa, pääosa pääkaupunkiseudulta. Ensimmäiset sairastuneet olivat yhteismajoituksessa asuvia alkoholisteja. Mutta pian kävi ilmi, että varsinainen riskitekijä oli huume, erityisesti suoneen pistettävä amfetamiini.

Helsingissä todettiin kaikkiaan 260 tapausta, näistä 238:lta onnistuttiin keräämään tarkat kliiniset tiedot joko haastattelujen tai sairauskertomusten avulla. Peräti 131 sairastunutta kertoi olevansa huumeen käyttäjä, lisäksi osalla oli tähän epäsuoria viitteitä. Koska vain yksi sadasta alle 50-vuotiaasta suomalaisesta on virukselle immuuni, epidemia olisi saattanut levitä laajalti muuhun väestöön. Näin ei kuitenkaan käynyt, sekundaaritapauksia oli vain 78, joista suurimmalla osalla oli suoria kosketuksia sairastuneeseen huumeenkäyttäjään tai alkoholistiin. Yhdessä päiväkodissa ja yhdessä perhepäivähoitopaikassa sairastui useita lapsia ja aikuisia. Kolme sairastunutta oli alkukesällä kävelyttänyt koiraansa alkoholistien asuntolan ympäristössä ja kaksi sairastunutta lasta oli keräillyt pulloja samalta alueelta. 12:lla ei haastattelussa ilmennyt minkäänlaista kontaktia hepatiittia sairastaneeseen.

Epidemian leviämisen estämiseksi annettiin gammaglobuliinia mahdollisille kontakteille, lisäksi huumeenkäyttäjille levitettiin tietoa tartunnanvaarasta ja kerrottiin mahdollisuudesta tulla ilmaiseen testaukseen.

toisen palstan alkuun

Yhteys amfetamiiniin

Vahvat epidemiologiset havainnot kytkivät taudin amfetamiiniin. Esimerkiksi ainetta oli käyty ostamassa Helsingistä ja käytetty kuukautta ennen sairastumista. Virusta yritettiin osoittaa useasta amfetamiinierästä PCR-menetelmän avulla, mutta siinä ei onnistuttu. Sairastuneiden ulosteesta ja verestä onnistuttiin saamaan virusta esille PCR:llä. Viruskannat sekvensoitiin ja ne olivat identtisiä, mikä sopii siihen, että epidemialla oli yksi yhteinen alkuperä.

Koska HAV oli näihin potilaisiin tarttunut pistoksen kautta veritietä, yritettiin selvittää, olisiko taudinkuvassa normaalista poikkeavaa. Helsingissä kolme sairastunutta kuoli, kahdella oli vahva alkoholianamneesi ja ilmeisesti aikaisempi maksasairaus, kolmannella, 25-vuotiaalla naispuolisella huumeenkäyttäjällä ei ollut aikaisempaa tietoa maksa- tai muista sairauksista. Toipuneilla ei kliinisesti todettu epätyypillisiä oireita tai taudinkuvia.

Serologiset tutkimukset paljastivat joitakin subkliinisiä tapauksia kontaktien ja huumeenkäyttäjien joukossa.

Miksi epidemia syntyi?

Mikä epidemian sitten aiheutti? HAV-infektion viremiavaihe on varsin lyhyt ja monesta sairastuneesta voitiin olla varmoja ettei hän ollut käyttänyt likaisia neuloja tai ruiskuja. Myöskään sosiaaliset kontaktit eivät näyttäneet selittävän epidemian leviämistä. Siksi epidemiologisesti esiin saatu mahdollisuus, että amfetamiini olisi saastunut ulosteperäisellä viruksella, tuntui todennäköisimmältä selitykseltä.

Amfetamiinin ja muiden huumeiden kuljettaminen rajojen yli peräsuoleen sijoitettujen kondomien sisällä on yleistynyt keinona, jolla huumekoiraakin voi harhauttaa. Kontaminoituminen on voinut tapahtua pakettia purettaessa. Kun HAV lakkaa olemasta lasten tauti, kasvaa mahdollisuus huumekuriirinkin sairastumiseen. Myös eräissä muissa länsimaissa on äskettäin paljastunut huumeenkäyttäjien HAV-epidemioita. Tilannetta on syytä seurata varsin tarkasti myös tulevaisuudessa.

Pauli Leinikki, KTL

(90) 47 441