Huumeiden käyttöä ei Suomessa ole tutkittu keskitetysti, ja tutkimustieto on varsin hajanaista. Varsinaista tiedonkeruujärjestelmää vasta luodaan. Huumeista saadaan tietoa mm. poliisin ja tullin huumetakavarikkoja ja -rikoksia käsittelevistä tilastoista. Muita tilastoihin perustuvia tietoja ovat sairaaloissa huumeiden vuoksi hoidettujen henkilöiden määrä, huumeisiin liittyvät kuolemat tai liikenteessä todetut huume"juopot". Tutkimusprojekteissa on seurattu mm. nuorten ja varusmiesten huumeiden käyttöä. Huumeiden käytön laajuutta on tarkasteltu selvittämällä, kuinka moni on niitä joskus kokeillut tai käyttänyt, kuinka moni käyttää niitä tutkimushetkellä tai kuinka monille käyttö on aiheuttanut sosiaalisia tai terveydellisiä ongelmia. Eri tutkimusmenetelmät eivät aina anna keskenään vertailukelpoisia tuloksia ja eri menetelmiin liittyy omia epävarmuustekijöitään. Poliisilta tai sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisilta kerätyt tiedot painottuvat usein huumeiden ongelmakäyttöön, eivätkä anna kuvaa huumeiden kokeilusta. Kyselytutkimusten heikkoutena on yleensä, ettei niiden avulla tavoiteta kaikkia ryhmiä, esimerkiksi yhteiskunnasta syrjäytyneitä asunnottomia. Sairaaloiden poistoilmoitusrekisteritiedot kertovat lähinnä yhteiskunnan huumeiden käyttäjien hoitoon uhraamista voimavaroista. Ne eivät ota huomioon niitä, jotka jäävät hoitojärjestelmän ulkopuolelle. Biokemiallisin menetelmin tehty suora osoitus antaa kyselylomaketta paremman kuvan tietyn ajanhetken tilanteesta tai ajankohtien välisestä muutoksesta. Niihinkin liittyy epävarmuutta ja kattavan otoksen saaminen on usein ongelma. Biokemiallisin menetelmin Suomessa on selvitetty mm. varusmiesten ja rattijuoppojen huumeiden käyttöä. toisen palstan alkuun | | Sosiaalinen altistusSosiaalisella altistuksella tarkoitetaan henkilökohtaista tutustumista huumeiden käyttäjiin ja niitä markkinoiviin henkilöihin. Sosiaalinen altistuminen huumeille ei kuitenkaan merkitse omaa huumeiden käyttämistä tai kokeilemista. Se kuitenkin tutustuttaa huumeiden käyttäjien arvomaailmaan. Sosiaalisen altistuksen lisääntyessä myös huumeiden kokeilu ja käyttö lisääntynee. Varusmiesten huumeiden käyttöVarusmiehillä suoritettujen kyselytutkimusten perusteella on äskettäin käynyt ilmi, että huumausaineiden käyttäjän tietäminen on huomattavin yksittäinen riski-indikaattori sille, että vastaaja on itse joskus kokeillut huumausaineita. Varusmiestutkimukset osoittavat nuorten miesten huumeiden käytön selvästi lisääntyneen 1980-luvun lopusta. Kun vuonna 1987 suoritetussa tutkimuksessa 8,2 prosenttia varusmiehistä ilmoitti joskus kokeilleensa huumausaineita, syksyllä 1992 määrä oli 17,2 prosenttia. Syksyllä 1993 varusmieskyselyn yhteydessä 13,6 prosenttia ilmoitti kokeilleensa joskus jotain huumetta. Kannabista oli kokeiltu eniten. Varusmiesten huumeiden käyttöä selvitettiin biokemiallisin menetelmin ensimmäisen kerran kesäkuussa vuonna 1987. Silloin 961 tutkitun varusmiehen joukosta löytyi vain yksi kannabista käyttävä. Vastaavassa selvityksessä keväällä 1993 löytyi 976 varusmiehen joukosta viisi käyttäjää. Timo Seppälä,
Pirjo Lillsunde ,
Taimi Korte, KTL (90) 47 441 |
