A-ryhmän streptokokki T1M1 -epidemia pysytellyt Suomen ulkopuolella
A-ryhmän streptokokki T1M1 -epidemia pysytellyt Suomen ulkopuolella | ||
| A-ryhmän streptokokki serotyyppi T1M1 aiheutti vuosina 1988-90 vakavien streptokokkitautien epidemian Pohjoismaissa. Epidemia alkoi Norjasta ja levisi sieltä Ruotsin kautta Suomeen. Muutaman rauhallisen vuoden jälkeen epidemia alkoi jälleen Norjassa ja siirtyi sieltä Ruotsiin. Suomessa on ollut 1,5 vuotta käynnissä tehoseuranta T1M1-epidemian ensimerkkien varalta. Norjassa ja Ruotsissa vakavien A-ryhmän streptokokki -infektioiden lisääntymisessä T1M1-serotyypin osuus on ollut merkittävä: Norjassa T1M1-osuus kasvoi epidemian huippuvuonna 1994 yli 60 %:iin ja Ruotsissa oli T1M1-osuus viime vuonna lähes 50 % kaikista tapauksista. Ruotsissa oli vuonna 1995 tavanomaiseen verratuna noin kaksinkertainen määrä (291) vakavia A-ryhmän streptokokki -infektioita. Suomessa todettiin viime vuonna 55 vakavaa A-ryhmän streptokokki-infektiota, joista T1M1-serotyyppi oli aiheuttanut yhdeksän prosenttia. Tämä luku ei poikkea tavanomaisesta. Myöskään tämän vuoden tammikuun tilasto ei osoita muutosta epidemiatilanteessa. Jaksoittaisuus ja painottuminen talvikuukausiin ovat tyypillistä A-ryhmän streptokokki -infektioiden esiintymiselle. Juhannuksesta 1994 lähtien Kansanterveyslaitoksessa on seurattu tehostetusti A-ryhmän streptokokkeja valtakunnallisesti, sillä on todettu, että T1M1-serotyypin osuus vakavista infektioista eristetyissä A-streptokokeissa korreloi oireisista nielutulehduksista eristettyjen osuuteen. Bakteerikantojen tutkimusta ja vertailua varten on oireisista nielutulehduksista eristettyjä A-streptokokki -kantoja sero- ja DNA-tyypitetty otosten perusteella. A-streptokokki -kantojen keräämisestä ovat huolehtineet ns. FiRe-ryhmän laboratoriot (Finnish study group for antimicrobial resistance). Vain Helsingin seudullaToistaiseksi nielunäytteissä T1M1-serotyypin osuus ei ole kohonnut merkitsevästi eteläisintä Suomea lukuunottamatta. | Helsingin alueella T1M1-serotyypin osuus oli korkeimmillaan viime talvena, 20 %, sen jälkeen osuus pieneni kesällä noustakseen uudelleen vuodenvaihteessa. Lähikuukaudet osoittavat onko nousu pitempiaikaista vai viime talven toisinto. Jatkossa keskitytään ensisijaisesti Helsingin alueen nielutulehduskantojen T1M1-seurantaan. Näin voidaan toteuttaa tosiaikainen epidemiologinen seuranta. T1M1-serotyypin kantojen perimätutkimukset ovat osoittaneet, etteivät nielurisatulehduksista, märkäisistä infektioista ja vakavista infektioista eristetyt T1M1-serotyypin A-streptokokit poikkea toisistaan. Tällä hetkellä vakavia infektioita aiheuttavat Suomen ja Norjan T1M1-kannat ovat samanlaisia kuin edellisen pohjoismaisen epidemian aikaiset (1988-90). Yksilöllinen puolustuskyky ratkaiseeUuden epidemian syy ei todennäköisesti olekaan muutos T1M1-kannoissa. Yksilötasolla riski saada vakava A-streptokokki -infektio ei siis määräydy ensisijaisesti bakteerikannankannan ominaisuuksien perusteella, vaan henkilön oman immuunipuolustuskyvyn perusteella. Ruotsin vakavien A-streptokokki -infektioiden epidemia jatkuu edelleen, eikä uhka epidemian leviämisestä tänne ole poistunut. Suomen tilanne on toistaiseksi pysynyt rauhallisena. Jää nähtäväksi selviääkö Suomi tällä kertaa muista pohjoismaista poiketen ilman vakavaa A-ryhmän streptokokki -epidemiaa. Valtakunnallisen tartuntatautirekisterin ja bakteerikantojen tyypittämisen avulla KTL seuraa epidemiatilannetta jatkuvasti. Taulukot: T1M1-serotyypin osuus (%) nielunäytteissä eri puolilla Suomea vuosineljänneksittäin Anna Muotiala, (90) 47 441 | |
Aineistoa lainattaessa lähde mainittava! | ||
 | | |