Euro-Suomessa vain yksi tuontisalmonelloosiepidemia

Salmonelloosi on yleisin elintarvikkeiden välityksellä leviävistä infektiotaudeista Suomessa, kuten useimmissa muissakin Euroopan maissa. Suomessa on perinteisesti noudatettu elintarvikkeiden tiukkaa salmonellavalvontaa; valtaosa meillä todetuista salmonellatartunnoista onkin tullut ulkomaiden turistikohteista.

Suomen elintarvikemarkkinoiden avauduttua euroelintarvikkeille vuoden 1995 alussa vapaiden sisämarkkinoiden pelättiin lisäävän kotimaisia salmonellatartuntoja. Suomi sai kuitenkin EU:n komissiolta luvan jatkaa muita jäsenmaita ankarampaa salmonellavalvontaa, joten tänne saa vapaasti tuoda eläimiä tai niistä valmistettuja tuotteita vain sellaisista EU-maista, joissa on vastaava valvontaohjelma. Muista EU-maista ja kolmansista maista tulevat tuote-erät voidaan tarkastaa Suomessa entiseen tapaan.

Ensimmäinen EU-vuosi entiseen tahtiin

Ihmisissä todettujen, kotimaassa saatujen salmonellatartuntojen vuosittaiset määrät ovat 1990-luvulla vaihdelleet 780:n (v. 93) ja 1477:n (v. 90) välillä. Suomen ensimmäisen EU-vuoden tartuntojen määrä ei poikkea aikaisemmista. Vuodesta 1994 nousua on kuitenkin 24 prosenttia, joka heijastanee normaalia vuosittaista vaihtelua. Salmonellatartuntoja oli eniten loppukesällä ja alkusyksyllä kuten aikaisempinakin vuosina.

Eri nimisiä salmonelloja (serotyyppejä) tunnetaan yli 2 300. Niistä noin 60 sairastuttaa vuosittain henkilön, joka ei ole äskettäin käynyt ulkomailla. Näistä serotyypeistä suurin osa ei esiinny säännöllisesti kotieläimissämme eikä niistä valmistetuissa elintarvikkeissa. Tällä perusteella on syytä olettaa, että nekin ovat peräisin ulkomailta tai tuontielintarvikkeista. Eri serotyyppien vuosittainen kirjo voi vaihdella huomattavastikin, mutta viiden yleisimmän joukossa on yleensä Enteritidis, Typhimurium ja Infantis. Viime vuonna kotimaisista salmonellooseista viisi yleisintä olivat: Enteritidis (471 tapausta), Typhimurium (367), Stanley (125), Infantis (90) ja Panama (31). Loput 58 eri serotyyppiä aiheuttivat kukin alle 25 tapausta, suurin osa alle viisi. Yleisimpien serotyyppien alatyypit (faagityypit [FT]) ja niiden määrät vaihtelevat myös vuosittain. Enteritidiksen yleisimmät faagityypit ovat FT1 ja FT4, sekä Typhimuriumin FT1, joka on Suomen perinteinen, endeeminen salmonellatyyppi (Kansanterveys 7/95).

Kahdeksan joukkosairastumista

Kotimaisia joukkosairastumisia, joissa enemmän kuin 10 ihmistä sai tartunnan, oli viime vuonna kahdeksan. Enteritidis FT1 aiheutti elo-syyskuussa Turun seudulla eniten sairastumisia, 145 (Kansanterveys 8/95). Tätä epidemiaa oli edeltänyt heinäkuussa pienempi, 10 sairastuneen ryväs. Eläinlääkintä-ja elintarvikelaitos löysi saman serotyypin Turun seudulla toimineesta kanalasta, jonka kananmunia oli epidemiologisin perustein epäilty tartunnanlevittäjiksi jo 1990-luvun alusta lähtien. Epäily varmistui, kun KTL totesi faagi- ja genotyypityksellä sekä sairastuneista että kanalasta eristetyt Enteritidis-kannat identtisiksi. Varmistuminen johti kyseisen kanalan lopettamiseen. Edelleen on ratkaisematta, mistä kanalan infektio oli peräisin. Kanalan Enteritidis FT1-tyyppiä muistuttavaa tyyppiä, mutta ei identtistä, tavataan yleisesti Baltian maissa ja Venäjällä. Sen sijaan EU:n Keski-Euroopan kanaloita vaivaa eniten täysin eri faagityyppi, Enteritidis FT4.

Itu-Stanley

Serotyyppi Stanley (Kansanterveys 6/95) aiheutti myös yli sadan ihmisen (114) joukkosairastumisen etupäässä Etelä-Suomessa. Epidemiologisin perustein infektion lähteeksi todettiin pääkaupunkiseudulla myynnissä olleet sinimailasen (alfalfa) idut. Epidemian alku havaittiin nopeasti maaliskuun puolessa välissä, mutta se päättyi kuitenkin vasta kesäkuussa, kun pääkaupunkiseudulla kiellettiin kyseisten siementen idättäminen. Lokakuuhun saakka ilmaantui muutamia tapauksia, joista useimmat Lappeenrannassa, missä paikallinen kahvila idätti itse ko. siemeniä. Sama siemenerä aiheutti samaan aikaan myös USA:ssa yli 300 ihmisen joukkosairastumisen.

toisen palstan alkuun

Stanley on ollut Suomessa harvinainen serotyyppi, jonka aiheuttamia kotimaisia tartuntoja on ollut vain satunnaisesti (alle 10/vuosi). Itu-Stanley oli genotyypiltään erilainen kuin mikään aiemmin esiintynyt tai muu v. 1995 etupäässä ulkomailta hankittu kanta. Lisäksi se oli poikkeuksellisen invasiivinen, tartunnan saaneista noin kuudelta prosentilta se löytyi veriviljelystä.

Maaliskuussa Enteritidis FT4 aiheutti tartunnan Raumalla 85 henkilölle. Suurin osa sairastuneita oli ruokaillut samassa ravintolassa. Mistä salmonella oli peräisin, jäi avoimeksi. Henkilökunnalta kuitenkin oli unohtunut, että elintarviketyöntekijän tulee antaa salmonellanäyte tietyin edellytyksin ulkomaanmatkan jälkeen. Enteritidis FT4:n esiintymistä kotieläimissämme seuraavat viranomaisemme erittäin valppaasti: sitä on löytynyt kotimaisista tuotantoeläimistä äärimmäisen harvoin.

Salami-salmonellaa

Syys-lokakuussa puhkesi salmonellaryväs, joka oli selvästi EU:n ja muuttuneiden tuontielintarvikesäädösten tuottama (Kansanterveys 9/95). Tällöin 51 ihmistä sairastui italialaisesta tuontisalamista salmonellaan (Kansanterveys 9/95). Taudin aiheuttajia oli kolme serotyyppiä: Derby (2), Typhimurium FT12 (38) ja Typhimurium FT108 (11). Ne kaikki saatiin viljellyiksi Helsingin ympäristölaboratoriossa myös syylliseksi epäillystä italialaisesta salamista, jota suuri tavaratalo oli tuonut maahan ja tarjonnut maistiaisina. Elintarvikkeiden omavalvontajärjestelmä ei ole vielä tavoittanut kaikkia elintarvikkeita maahantuovia.

Panama tuli Kotkaan

Edellisiä pienempiä, kotimaisia joukkosairastumisia todettiin Kotkassa maaliskuussa, Espoossa lokakuussa ja Karhulassa joulukuussa. Kotkassa samassa lastentarhassa sairastui 20 lasta serotyyppi Panaman aiheuttamaan ripuliin. Infektiolähdettä ei saatu selville. Yleensä kotimaisiksi luokiteltuja Panama-tapauksia on ollut vuosittain vajaat viisi. Espoossa sairastui 11 matematiikan opettajien päiville osallistunutta salmonellatyypin Typhimurium var. Copenhagen FT NT (ei tyypity faageilla) aiheuttamaan infektioon. Infektion lähdettä ei saatu selville. Ihmetystä herätti se, että vaikka osanottajat (yli 200) olivat eri puolilta Suomea, KTL:n tietoon tulleet sairastuneet olivat pääkaupunkiseudulta ja vain yksi oli muualta. Viime vuoden viimeisin epidemiahälytys tuli Kotkan seudulta joulukuussa: karhulalaisen koulun 11 oppilasta ja yksi henkilökuntaan kuuluva sairastuivat Enteritidis FT4:n aiheuttamaan ripuliin. Tämänkään infektiolähdettä ei saatu selville.

Itä-Suomessa, Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä on viime vuoden kesäkuusta lähtien esiintynyt muutama useamman ihmisen (alle 10 tapausta per ryväs) sairastuttanut Typhimurium FT1-ryväs. Mitään viitteitä yhteisestä tartunnanlähteestä ei kuitenkaan ole saatu. Samaa tyyppiä on ko. alueella löydetty muutamasta karjasta. Yksi kuuden sairastumisen ryväs sattui yhdellä näistä karjatiloista. Tilannetta on seurattu aktiivisesti ihmisten, elintarvikkeiden ja karjan osalta: uusia tapauksia ei ole ilmennyt lokakuun jälkeen.

Suurimmassa osassa joukkosairastumisista aiheuttajasalmonellan alkuperä jäi epäselväksi; saastunut ruoka oli ehditty joko syödä tai hävittää. Infektiolähteen selvitystyön vaikeutta kuvaa sekin, että Turun Enteritidis FT1:kin alkuperän jäljille päästiin vasta monen ryväksen jälkeen. Selvitystyössä ensiarvoisen tärkeää onkin kotimaisten salmonellainfektioiden nopea epidemiologinen tunnistaminen yhdistettynä kunnallisten terveysviranomaisten valppauteen; itu- ja salamitapaukset ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Suomen ensimmäinen Eurovuosi opetti, että meillä on mahdollisuus pysyä "salmonellavapaana" maana, kunhan huolehdimme omavalvonnasta, emmekä kuluttajinakaan unohda elintarvikkeiden käsittelyssä hyvän hygienian vaatimuksia.

Taulukot:
Kotimaiset salmonelloosit vuosina 1993-1995: Kymmenen yleisintä serotyyppiä

Kotimaiset salmonelloosit 1993-1995: Viiden v. 1995 yleisimmän Enteritidis- ja Typhimurium-faagityypin jakaumat

Kotimaiset joukkosairastumiset 1995

Kotimaiset salmonelloosit 1990-luvulla

Kotimaisten salmonelloosien kuukausivaihtelut 1993-1995

Ritvaleena Puohiniemi,
Anja Siitonen, KTL

(90) 47 441