|
Runsaasti vihanneksia ja hedelmiä syövillä
on alentunut sepelvaltimotautiriski. Flavonoidit tarjoavat yhden mahdollisen
selityksen tälle havainnolle.
Vapaiden happiradikaalien aiheuttamalla lipoproteiinien hapettumisella
uskotaan olevan keskeinen rooli sepelvaltimotaudin synnyssä ja
kehityksessä. Siten ravinnosta saadut, solujen hapettumista estävät
antioksidantit voisivat suojata taudilta. Kasviksissa, hedelmissä,
marjoissa, teessä ja punaviinissä esiintyvät flavonoidit
ovat polyfenoleja, joilla on antioksidatiivista vaikutusta ja jotka
siten voisivat ehkäistä tautia tai hidastaa sen kehittymistä.
Suora näyttö asiasta väestötasolla puuttuu kuitenkin
lähes kokonaan.
Yhteyttä flavonoidien saannin ja myöhemmän sepelvaltimokuolleisuuden
välillä tutkittiin aineistossa, joka pohjautui Kelan autoklinikan
vuosina 1967-1972 tekemään terveystutkimukseen. Siihen osallistui
5 000 30-69-vuotiasta naista ja miestä, joiden ruoankäyttö
selvitettiin edeltävän vuoden ajalta.
Hyvin vähän flavonoideja
Ruoankäyttötietojen pohjalta arvioitiin flavonoidien saantia
käyttäen Hollannissa mitattuja flavonoidipitoisuuksia eri
ruoka-aineissa. Flavonoidien saanti oli keskimäärin 4 mg päivässä,
mikä oli muihin maihin verrattuna hyvin alhainen määrä.
Suurin osa (95 %) flavonoideista oli kversetiiniä. Flavonoideista
noin 65 prosenttia oli peräisin omenista tai sipuleista ja 25 prosenttia
marjoista tai mehuista.
Tutkittuja seurattiin 26 vuotta, jona aikana 10 % kuoli sepelvaltimotautiin.
Flavonoidien saannin ja sepelvaltimokuolleisuuden välillä
havaittiin käänteinen yhteys. Naisilla ylimmässä
flavonoidien saantineljänneksessä oli 46 prosenttia pienempi
riski kuolla sepelvaltimotautiin kuin naisilla alimmassa neljänneksessä.
toisen palstan alkuun
|
|
Tunnettujen vaaratekijöiden tupakan, seerumin
kolesterolin, verenpaineen tai painoindeksin vakiointi ei olennaisesti
vaikuttanut tulokseen.
Omenat ja sipulit
Yhteys ei johtunut muistakaan antioksidanteista. Flavonoidien saannin
ja sepelvaltimotautikuolleisuuden käänteinen yhteys oli havaittavissa
sekä matalilla että korkeilla C- ja E-vitamiinin saantitasoilla.
Miehillä yhteys oli heikompi. Heillä taudin riski oli ylimmässä
flavonoidien saantineljänneksessä 22 prosenttia alinta neljännestä
pienempi.
Flavonoidien päälähteiden ja sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuden
väliset yhteydet olivat samansuuntaiset kuin flavonoideilla. Naisilla,
jotka söivät eniten omenia kuolleisuus oli 43 prosenttia pienempi
kuin naisilla, jotka söivät niitä vähiten. Miehillä
ero oli 19 prosenttia. Vastaavat erot sipulien saannin suhteen olivat
naisilla 50 prosenttia ja miehillä 26 prosenttia.
Tutkimuksen tulokset korostavat ravintoperäisten tekijöiden
sekä erityisesti kasvisten ja hedelmien merkitystä sepelvaltimotaudin
ehkäisyssä. Tutkimuksen tulokset tarvitsevat kuitenkin vahvistusta
muista väestöistä ennen kuin voidaan vetää
varmoja johtopäätöksiä flavonoidien suojavaikutuksesta.
Viite: Knekt P, Järvinen R, Reunanen A, Maatela J. Flavonoid
intake and coronary mortality in Finland: a cohort study. Br Med J 1996;
312:478-481.
Paul Knekt, KTL
(90) 474 4774
Antti Reunanen, KTL
Ritva Järvinen, Kuopion
yliopisto
Jouni Maatela, Kela
|
