|
Tiedonvaihdon merkitystä ei voi aliarvioida. Ajantasainen tieto
oikeaan aikaan ja oikeissa käsissä saattaa olla kullan arvoinen.
Tämä on ymmärretty myös EU:ssa, joka panostaa nyt
jäsenmaiden kansanterveyden kannalta tärkeiden tartuntatautien
reaaliaikaiseen tiedonvaihtoon. Huolena on lisääntyvä
epidemioiden ja taloudellisten menetysten uhka, jonka ihmisten, elintarvikkeiden
ja taudinaiheuttajien liikkuminen maasta toiseen aiheuttaa.
Tiedonvälityksen pyörteissä piilee ongelma. Paraskaan
tiedonvälityksen teknologia ei tee arvottomasta tiedosta arvokasta.
Viisaus saattaa kadota tiedosta, tieto informaatiosta, informaatio datasta.
Tartuntataudeista kerätyn tiedon laatu ratkaisee mitä hyötyä
saadaan nopeasta tiedon välittämisestä ja mihin konkreettisiin
toimiin tiedon perusteella voidaan ryhtyä. Toteama "näyttää
kliinisesti tuhkarokolta" ei ole yhteismitallinen toteaman "pariseerumeissa
merkitsevä tuhkarokkovasta-ainenousu" kanssa. Tapausmäärittelyiden
kirjavuus onkin yleiseurooppalaisen tartuntatautien seurannan ongelmallisia
koetinkiviä.
Teknologiajohtoisten tiedonvaihtojärjestelmien tilalle tarvitaan
tiedon tuottajien ja käyttäjien määrittelemiä
järjestelmiä, joissa lähtökohta on nimenomaan tiedon
sisällössä ja niissä tarpeissa, joihin tietoa käytetään.
Tiedonvaihto sinänsä harvoin on itseisarvo. Se mihin tiedonvaihto
johtaa on oleellista.
Tarve salamannopeaan, salaiseen viestintään on ilmeinen,
kun pitää päättää lihan bakteeriperäistä
saastumista epäiltäessä suuren ja kalliin lihaerän
mahdollisesta maahantuontikiellosta, tai kun lyhyessä ajassa pitäisi
varoittaa legionellan tartunnanvaarasta ulkomailla lomaansa samassa
hotellissa viettäneitä. Valtaosa maiden välisistä
ja maan sisäisistä tartuntatautitiedoista on kuitenkin päivänvaloa
ja julkisia katseita hyvin sietävää.
toisen palstan alkuun
|
|
Uutta kansallisten tartuntatautien seurantajärjestelmää
luodessaan Suomi on valinnut avoimen tiedottamisen politiikan. Aiemmin
tietojen saatavuus ja ajantasaisuus olivat ongelma. Nykyteknologian
avulla saatavuus on oleellisesti helpottunut - alueellisia ja valtakunnallisia
tartuntatautitietoja pääsee selaamaan KTL:n WWW-palvelimen
sivuilta julkisen Internet-verkon avulla kaikkialta maailmasta. Salakielenä
tosin on edelleen suomi. Suomalaisten pullonkaulana ovat terveydenhuollon
vielä riittämättömät Internet-yhteydet. Kerättävä
data ja analysoitu tieto on pyritty määrittelemään
erilaisten käyttäjien tarpeita mahdollisimman hyvin tyydyttäviksi
ja riittävän yksityiskohtaisiksi ilman että yksilön
tietosuoja vaarantuu. Tiedon omistusoikeuksien väärinkäytöksiin
ei toistaiseksi ole törmätty.
Suomalainen avoimuuden periaate ei kuitenkaan ole EU:ssa itsestään
selvyys. Joissakin jäsenmaissa laki kieltää terveystietojen
välittämisen julkisia tietokanavia pitkin.
Parhaimmillaan tartuntatautien ja muu terveyteen liittyvä tiedonvälitys
voi kääntyä yksilön ja kansanterveyden käytännöiksi
ja lisätä valistunutta päätöksentekoa. Ehkä
viisauttakin.
PS. Tämän lehden sähköinen versio (http://www.ktl.fi)
on ollut luettavissa jo useita päiviä ennen kuin paperiversio
on saavuttanut lukijansa.
Hanna Nohynek
Pauli Leinikki, KTL
(90) 47 441
|
