Valtakunnallisen tartuntatautirekisterin laboratoriolöydökset vuonna 1995

Kahdesta mikrobiologian laboratorioista ilmoitettiin yhteensä noin 2 100 löydöstä sähköisesti suoraan valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin. Muut laboratoriot käyttivät ilmoituksen tekemiseen lomakkeita, jotka lähetettiin sairaanhoitopiirien kautta KTL:een. Puolet ilmoituksista oli valtakunnallisessa tartuntatautirekisterissä näytteenottopäivästä kolmen viikon kuluessa ja kolme neljäsosaa neljän viikon kuluessa. Viive vaihteli menetelmän mukaan. Viisitoista suurinta laboratoriota teki 72 prosenttia kaikista laboratorioilmoituksista. Tartuntatautirekisterin haaste on saada suurista mikrobiologian laboratorioista mahdollisimman moni ilmoittamaan löydöksensä sähköisesti, jolloin epidemioita koskevat löydökset saadaan ajan tasalle ilman viiveitä. Samalla rinnakkaisjärjestelmiä voidaan purkaa.

Tartuntatautirekisterin tilastot ja niihin perustuvat ajankohtaiset epidemiologiset kommentit ovat olleet 1.1.1996 lähtien julkisesti käytettävissä internetin WWW-palvelun kautta Kansanterveyslaitoksen kotisivulla, jonka osoite on http://www.ktl.fi.

Oheisen taulukon alustavat luvut antavat yleiskuvan vuoden 1995 tartuntatautitilanteesta. Siinä näkyvät mikrobiologian laboratorioiden tärkeimmät mikrobilöydökset. Tilastoista on poistettu samaa tapausta koskevat päällekkäiset ilmoitukset. Eräissä mikrobiryhmissä tapahtuu vielä vähäistä lukujen päivittymistä. Tarkastelujakson ollessa laatuaan ensimmäinen useimpien löydöksien kommentoinnin perustaksi ei ole käytettävissä varhaisempia aikasarjoja. Epidemioiden kehityksen valottamiseksi mukana ovat myös vuoden 1994 neljä viimeistä kuukautta.

Hengitystieinfektiot

Hengitystieinfektioita aiheuttavien mikrobien osalta vuosi oli varsin tapahtumarikas. Mykoplasmalöydöksiä löytyi runsaasti viimeisellä vuosineljänneksellä. Adenoviruksen aiheuttamia, usein rajujakin hengitystieinfektioita esiintyi epidemialuonteisesti varuskunnissa etenkin alkuvuodesta 1995, osittain samanaikaisesti influenssaepidemian kanssa.

Influenssa A hallitsi helmi-maaliskuuta sekä vuoden loppupuolta, jolloin H1N1-alatyypin virukset palasivat kolmen talven tauon jälkeen epideemisiksi H3N2-virusten rinnalle. Tuoreen epidemian ensimmäiset sairastuneet olivat eteläisen Suomen pikkulapsia, joulukuun kuluessa tauti levisi ympäri maan. Epidemiasta on kirjoitettu aiemmissa KTL-lehden numeroissa.

RSV on ollut edellisen vuoden hiljaiselon jälkeen erittäin yleinen löydös. Tammikuussa 1995 alkanut epidemia kesti toukokuuhun ja tuore epidemia alkoi marraskuussa 1995. Laboratoriovarmistettuja tapauksia oli kaikkiaan yli 1 000, joka saattaa olla kaikkien aikojen ennätys.

Suolistopatogeenit

Salmonelloja oli jokseenkin yhtä paljon kuin vuonna 1994. Rekisteröintijärjestelmä muuttui kuitenkin vuonna 1994, eivätkä luvut ole suoraan vertailukelpoisia. Kampylobakteerilöydöksiä oli kesäkuukausina runsaasti ja heinäkuussa varsin selvä huippu. Clostridium difficile- löydökset ovat mikrobilöydöksiä koskevan raportoinnin toiseksi tavallisin löydös Chlamydia trachomatiksen jälkeen. Rotaviruslöydöksiä oli runsaasti alkuvuoden aikana huipentuen huhti- ja toukokuussa.

Hepatiittipatogeenit

Vuosien 1994-1995 huumeenkäyttäjien hepatiitti A -epidemia jatkui maaliskuuhun ja näkyy vielä vuoden kokonaiskertymässä. Loppuvuonna uusien tapausten määrä saavutti ennen epidemiaa vallinneen tason. Hepatiitti C -tapauksia raportoitiin 1 411. Luku on suuri, kun ottaa huomioon, että päällekkäiset tapaukset on poistettu. Taudin tämänhetkinen todellinen insidenssi on arvailujen varassa ja vaatii kohdennetuista selvityksistä saatavaa lisätietoa.

Sukupuolitautipatogeenit

Tippuritapausten määrä jatkoi laskuaan, kaksi kolmannesta todettiin miehillä. Myös veneerisiä klamydiainfektioita ilmoitettiin aikaisempaa vähemmän. Käynnissä olevalla tutkimuksella pyritään selvittämään, vähenevätkö sukupuolitaudit todella vai onko kyse jostain muusta. Kuppatapausten epideeminen nousu ainakin on totta.

Veri- ja likvorlöydösten mikrobit

A-streptokokkilöydösten määrä pysyi viime vuosien tasolla ilman merkkejä epidemiasta. Meningokokkeja oli 60, enemmän kuin 1990-luvun alkupuolen vuosittaiset noin 40 invasiivisten infektioiden tehoseurantaan ilmoitettua mikrobiologisesti varmistettua tapausta.

toisen palstan alkuun

Alkuvuodesta 1995 esiintyi osittain varuskuntiin liittyneitä tapausrykelmiä (Kansanterveys-lehden no:t 3-6 ja 9/95). Valtaosa löydöksistä oli tyyppiä B ja alatyypit vaihtelevia, millä perusteella varsinaisesta epidemiasta ei ollut kyse. Vain osa ilmeisistä kliinisistä tapauksista saatiin varmistettua mikrobiologisesti. Haemophilus influenzae -tyyppi b (Hib) löytyi veri- tai likvorviljelystä kahdeksalla potilaalla, ainakin yksi näistä oli saanut täyden kolmen rokotuksen sarjan.

Perusrokotuksin torjuttavat mikrobit

Hinkuyskälöydöksiä oli runsaasti vuodenvaihteessa 1994-95, löydösten määrä oli joulukuussa jälleen nousussa. Vuoden 1995 aikana Suomessa eristettiin difteriabakteeri kolmelta henkilöltä. Tammikuun löydös oli oireettomalta 2-vuotiaalta lapselta, jonka isä oli työssä Moskovassa. Syyskuussa difteriaan sairastui 50-vuotias mies, joka oli vieraillut Sortavalassa. Hänellä oli voimakas nielutulehdus, joka parani ilman komplikaatioita. Marraskuussa difteria-bakteeri kasvoi 45-vuotiaan oireettoman Suomessa asuvan venäläissyntyisen naisen nielusta. Hän oli vieraillut omaistensa luona Pietarissa. Sekundaaritapauksia ei todettu näiden henkilöiden lähiympäristössä.

Tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkotapausten lukumäärä oli pienin kautta aikojen. Tuhkarokkotapauksista neljä oli yli 24-vuotiailla todennäköisesti rokottamattomilla ja kaksi muuta varmuudella rokottamattomilla. Kaikkien osalta tartunnan alkuperä ei ole tiedossa. Sikotautiin sairastuneista kahden nelivuotiaan rokotustausta oli epävarma, yksi oli varmuudella rokotettu. Vihurirokkotapauksista valtaosa oli yli 30-vuotiaita rokottamattomia henkilöitä. Toinen sairastuneista lapsista oli varmuudella rokotettu.

Resistentit bakteerit

Suomessa todetaan vuosittain noin sata uutta MRSA-tapausta. Vuosi 1995 oli MRSA:n suhteen varsin rauhallinen verrattuna edelliseen vuoteen, jolloin Helsingin alueen ns Helsinki-1 faagityypin epidemia laajeni voimakkaasti. Epidemia näyttää rauhoittuneen, mutta uusia tapauksia on edelleen ilmennyt kuukausittain. Rekisterin tapauksista 65 prosenttia ilmoitettiin Helsingin sairaanhoitopiiristä. Muualla maassa ei ole todettu suuria epidemioita.

Muut mikrobit

Borrelia burgdorferi-infektion diagnostiikka on kehittynyt teknisesti ja todennäköisesti lisännyt diagnostista aktiviteettia. Vuodenaikaisvaihtelu ei ole niin voimakasta kuin taudin tartuntamekanismista voisi päätellä. Tämä selittynee sillä, että suuri osa diagnooseista tehdään infektion myöhäisvaiheessa.

Elokuussa ilmeni voimakas jänisruttoepidemia, joka jatkui lokakuuhun. Ilmoitusten perusteella laskettu insidenssi (tapaukset/10 000 asukasta) oli suurimmillaan elokuussa Keski-Suomen läänissä (54.8), seuraavina Kymen (10.6), Hämeen (8.7) ja Vaasan lääni (5.8). Epidemian aikana ei kaikista kliinisesti ilmeisistä tapauksista tehty laboratoriodiagnostiikkaa, joten todelliset luvut ovat selvästi suurempia.

Viljelyyn perustuvia tuberkuloosilöydöksiä ilmoitettiin mikrobiologian laboratorioista 481, johon on vielä odotettavissa lisäystä lääkärien muuhun kuin viljelylöydökseen perustuvista ilmoituksista. Edellinen seurantajärjestelmä perustui yksinomaan lääkärien tekemiin ilmoituksiin, joihin sisältyi myös vahvaan kliiniseen epäilyyn ja ysköksen tb-värjäykseen perustuvia diagnooseja ilman viljelyvarmistusta. Kahtena edeltävänä vuonna lääkärit olivat ilmoittaneet noin 550 tuberkuloositapausta. Merkkejä tapausten lisääntymisestä ei ole.

Nefropatia epidemica -löydöksiä ilmoitettiin runsaasti. Tilanne näyttää kuitenkin olevan rauhoittumassa. Maantieteellinen jakauma on selvästi erilainen kuin silloin, kun taudin esiintymiseen kiinnitettiin suurempaa huomiota ensimmäisiä kertoja. Tähän ovat voineet vaikuttaa paitsi herkistynyt laboratoriodiagnostiikka myös virusta kantavien myyrien elinympäristössä tapahtuneet muutokset.

Vuoden dramaattisimpia epidemioita oli Pogostan tauti, tapauksia todettiin kaikkiaan 1 317. Todellinen sairastuneiden määrä voi olla 5-10-kertainen. Varsin erikoista on, paitsi epidemioiden seitsemän vuoden syklisyys, myös se, että tautia esiintyi lähes kaikkialla maassa. Sitä ei kuitenkaan näkynyt Ruotsissa, missä sitä on joskus aikaisemmin todettu.

Vaikka tauti on oireiltaan ja kulultaan varsin lievä, olisi aiheellista käynnistää taudin riskitekijöiden ja mahdollisten myöhäisvaikutusten kartoittaminen. Viruksella on pikkuserkkuja, jotka pystyvät aiheuttamaan varsin ikäviäkin kliinisiä taudinkuvia.

KTL, Infektioepidemiologian osasto

(90) 47 441