Baltia tarvitsee naapurimaiden tukea tartuntatautien torjunnassa

Tuhkarokko ja sikotauti eivät Baltiassa ole ongelmia, vaikkei niitä ole vielä saatu yhtä hyvään kontrolliin kuin Suomessa.

Kaikissa Baltian maissa on pyritty estämään Venäjän kurkkumätäepidemian leviämistä Baltiaan rokotuksia tehostamalla. Vuodesta 1993 vuoden 1995 loppuun asti Viro, Latvia ja Liettua saivat pohjoismailta lahjoituksena tarvitsemansa lasten kurkkumätärokotteet sekä osan aikuisrokotteista. Tämä riitti estämään Venäjältä tuotujen kurkkumätätartuntojen leviämisen Virossa ja Liettuassa. Epidemian alkuvaiheessa Virossa oli yksittäisiä tartuntoja mm. Tartossa ja Tallinnassa. Viime vuosina on niitä havaittu vain 90 prosenttisesti venäläisten asuttamassa Narvassa, mihin tartuntoja tulee jatkuvasti rajan yli Leningradin oblastista ja Pietarista. Latviassa ei aikuisväestön alhaista immuniteettia ehditty korjata ajoissa. Siksi siellä tartuntoja on ollut parina viime vuonna n. 10 kertaa enemmän kuin muissa Baltian maissa (huippuvuonna 1995 369 tapausta), levittäjinä ovat olleet pääasiassa paikalliset asukkaat. Viime aikoina Latvian epidemia on kääntynyt laskuun Venäjän epidemian tapaan. Tammikuussa 1996 tartuntoja todettiin enää alle puolet edellisen vuoden tammikuun määrästä.

Tuberkuloosi on 1990-luvulla Baltiassa lisääntynyt erityisesti Latviassa ja Liettuassa. Virossa kehitys on ollut suotuisampi. Syynä ovat Viron parempi lähtötilanne sekä maan nopea vaurastuminen itsenäistymisen jälkeen. Viron hallitus korotti 1995 inflaation syömiä eläkkeitä ja todennäköisesti myötävaikutti tällä siihen, että yli 60-vuotiaiden tautiluvut kääntyivät laskuun. Valtio on myös hankkinut viime aikoina varaston toisen asteen tuberkuloosilääkkeitä multiresistenttien tuberkuloositapauksien hoitoon. Suomalaiset tuberkuloosiasiantuntijat ovat seuranneet tiiviisti balttikollegoidensa toimia (Kansanterveys 10/95) ja pyrkineet ohjaamaan maiden rajallisia voimavaroja hyödyllisiin kohteisiin. Vaikka Baltian maiden asukkaiden kontaktit entisen isäntämaan kansalaisiin ovat harvinaistuneet viime vuosina, on ainakin venäläisvähemmistöihin kuuluvilla paljon enemmän lähikontakteja venäläisiin kuin suomalaisilla. Siksi olisi tärkeää, että Baltian ja Venäjän lähialueiden tuberkuloosiasiantuntijat pääsisivät parempaan yhteistyöhön.

Tippuria ei Baltiassa pidetä suurena uhkana. Se lääkitään nykyisin kerta-annoshoitona fluorokinoloneilla. Kupan lisääntyminen on ollut lähes yhtä jyrkkä kuin Venäjällä, mutta esiintyvyys on toistaiseksi vain puolet siitä. Baltiassa kuppaa on erityisen paljon pääkaupungeissa, joissa prostituutio on yleistä.

toisen palstan alkuun

Tehokasta torjuntaa jarruttavat samat tekijät kuin Venäjällä. Erittäin runsaan matkailun vuoksi Tallinna on suomalaisille kuppatartuntojen lähteenä yhtä tärkeä kuin Pietari.

HIV-infektiot ovat Baltiassa harvinaisempia kuin Suomessa, mutta viisi kertaa yleisempiä kuin Venäjällä. Baltian ja Suomen HIV-torjuntaa koordinoi All Baltic Union against AIDS, joka järjestää koulutusta ja tieteellisiä kokouksia. Toukokuussa 1995 Helsingissä järjestetyssä kokouksessa käsiteltiin mm. huumeiden käyttäjien ja prostituoitujen asenteiden muuttamista riskiseksiin. Baltian maiden verituotteiden HIV-tartunnoista puhtaana pitäminen on ollut mm. KTL:n ja SPR:n Veripalvelun kurssien aiheena.

Venäjän lähialueiden ja Baltian maiden tartuntatautien aiheuttamat haitat suomalaisille

Matkustus Suomesta ja Ruotsista Pietariin ja Tallinnaan on 1990-luvulla kasvanut valtavasti. Lyhytkestoiset matkat mukaan lukien nykyisin tehdään viisi miljoonaa matkaa vuodessa. On hämmästyttävää, kuinka vähän tartuntataudit ovat levinneet näiden matkustajajoukkojen mukana. Virossa ja Venäjän lähialueilla saatuja salmonella- ja shigellainfektioita ei nykyisin ole sen enempää kuin neuvostovallan loppuaikoina.

Kurkkumätätartunta on todettu Suomessa epidemian alun jälkeen yhdeksällä henkilöllä, niistä kolme 1995 ja yksi 1996. Pienestä lukumäärästään huolimatta tartunnat kuormittavat terveydenhuoltojärjestelmäämme. Infektiot on todettava nopeasti, järjestävä niiden hoito ja jäljitettävä mahdolliset tartunnanlevittäjät viipymättä. Kaikkien Suomessa 1990-luvulla todettujen kurkkumätätartuntojen jäljet ovat johtaneet Venäjälle. Tapauksissa, joissa tartunnan mekanismista on saatu yksityiskohtaisia tietoja, tartunta on liittynyt syömiseen tai seksisuhteeseen paikallisen asukkaan kanssa. Vaikka tartunta on kaksi kertaa siirtynyt lapseen, ovat lapset säilyneet komplikaatioitta hyvän rokotussuojan ansiosta.

Suurimman lähialueilta tulevan tartuntatautiriskin suomalaisille muodostanevat tulevaisuudessa sukupuolitaudit, erityisesti kuppa. Viranomaisemme ovat tästä riskistä erittäin tietoisia. Jos muutoksia suomalaisten tartuntojen määrässä havaitaan, se varmasti otetaan huomioon matkailijavalistuksessa.

Mikäli Venäjän, Baltian ja Suomen tartuntatautitilanteet poikkeavat pitkään toisistaan yhtä paljon kuin nykyisin, lisääntyvät matkailijoiden tartuntatautien yksittäiset tartunnat nykyistä enemmän. Määrän pitäminen matalalla tasolla edellyttää, että koko Suomen väestön immuniteetti pidetään mahdollisimman hyvänä lähialueilla tavattavia tartuntatauteja vastaan. Paikallisia epidemioita voi myös Suomessa puhjeta. Entistä suurempi osa niistä saanee tulevaisuudessa alkunsa Venäjältä tai Baltiasta tuodusta elintarvikkeesta tai huumeesta. Esimerkki tällaisesta epidemiasta oli salakuljetetusta amfetamiinista Helsingin seudulle levinnyt hepatiitti-A-epidemia vuoden 1994 jälkipuoliskolla (Kansanterveys 2/96).

Matti Jahkola, KTL

(90) 474 41