Moskovalaiset sairaampia kuin helsinkiläiset

Tietopuutteen korjaamiseksi helsinkiläisten ja moskovalaisten terveyttä, elintapoja ja terveysasenteita kyseltiin 1991 postitse (Kansanterveyslaitoksen julkaisuja A10/1995). Helsingissä 18-64-vuotiaiden otoksesta vastasi 71 prosenttia, Moskovassa poikkeuksellisissa oloissa (vallankaappausyritys ja Neuvostoliiton lakkauttaminen 1991) vain 29 prosenttia. Neuvostoliiton postikyselyissä ei tosin ole yleensäkään saatu korkeita vastausprosentteja.

Aineistot edustivat ikä- ja sukupuolijakaumaltaan hyvin kaupunkien perusväestöä ja olivat keskenään vertailukelpoisia (Helsingissä naisia oli 56 %, Moskovassa 55 %). Moskovassa hyvin koulutetut olivat kuitenkin yliedustettuina. Tämän takia moni kaupunkien välinen ero lienee todellisuudessa suurempi kuin raportista käy ilmi.

Rasittavaa elämää

Moskovalaiset raportoivat elämänsä kauttaaltaan rasittavammaksi kuin helsinkiläiset. Perestroikan alkamisesta lähtien naapurimaan yhteiskunnalliset olot olivatkin muuttuneet kiihtyvällä vauhdilla. Moskovalaiset arvioivat työnsä rasittavaksi ja terveydelle vaaralliseksi merkittävästi useammin kuin helsinkiläiset. Moskovalaisten terveyskin oli useilla indikaattoreilla mitattuna huonompi kuin helsinkiläisten (koettu terveydentila, useat krooniset sairaudet ja psykosomaattiset oireet, terveyshuolet, fyysinen kunto). Erityisesti moskovalaiset keski-ikäiset naiset kärsivät huonosta terveydestä.

Moskovalaisten elämää kuormittivat myös usein monet elämänmuutokset, joita pidetään terveyttä kuluttavina (oman taloudellisen tilanteen heikentyminen, elinympäristön huononeminen, ristiriitojen lisääntyminen työssä ja kotona). Helsinkiläisiä rasitti kuitenkin useammin suuri laina ja asunnonvaihto. He ilmoittivat myös jonkin verran useammin ihmissuhteiden rikkoutumisista.

Helsinkiläiset joivat enemmän

Arkielämän materiaaliset puitteet olivat monelta osin puutteellisemmat Moskovassa (esim. pienemmät asunnot ja suuremmat, usein kolmen sukupolven perheet). Moskovalaiset arvelivat helsinkiläisiä harvemmin noudattavansa terveellisiä elintapoja (oikeata ruokavaliota, riittävää liikuntaa, lepoa ja pidättäytymistä nautintoaineiden liikakäytöstä). Naisten ylipaino oli Moskovassa yleisempää kuin Helsingissä, miesten tilanne oli päinvastainen. Moskovalaiset arvioivat ruokavalionsa yleisesti heikohkoksi.

Moskovassa miehet tupakoivat päivittäin useammin (46 %) kuin Helsingissä (35 %); tosin Moskovassa poltettiin savukkeita määrällisesti vähemmän. Helsingin naisista poltti useampi (25 %) kuin moskovalaisista (16 %). Vaikkakin kummassakin kaupungissa tiedettiin tupakoinnin haitallisuus yhtä hyvin, moskovalaismiehet suhtautuivat huolettomammin tupakointiinsa - runsaastikaan polttavat miehet eivät yhtä usein arvioineet polttavansa "liikaa" verrattuna helsinkiläisiin.

Täysraittius raportoitiin yhtä harvinaiseksi molemmissa kaupungeissa. Helsinkiläiset ilmoittivat juovansa olutta ja viiniä tiheämmin kuin moskovalaiset, jotka puolestaan joivat useammin kotiviiniä ja kotiviinaa. Helsingissä kuitenkin juotiin huomattavasti useammin humalaan kuin Moskovassa. Tämä vaikuttaa ristiriistaiselta alun kuolleisuusviittaukseen verraten. Kyse saattaa kuitenkin olla silloisen raittiuskampanjan seurauksista: vuonna 1991 alkoholin saatavuudessa oli ongelmia, jotka sittemmin markkinatalouteen siirtymisen alettua ovat poistuneet täysin. Venäläiset naiset ovat perinteisesti juoneet alkoholia vähemmän.

Perhe on arvossaan

Elämänarvot arvioitiin monelta osin samoin. Perhettä pidettiin yksimielisesti tärkeimpänä elämänalueena 19 arvon luettelosta. Moskovalaiset pitävät tärkeänä myös elintasoa, jota suomalaiset harvoin valitsivat tärkeimmäksi. Moskovalaisilla korostuivat perhe ja lapset, kun helsinkiläiset halusivat toteuttaa itseään, hankkia mielenrauhan ja nauttia elämästä.

toisen palstan alkuun

Yhteiskunnallinen toiminta ei saavuttanut suurta suosiota kummassakaan kaupungissa; erityisesti Moskovassa sitä ei pidetty tärkeänä, mutta uskonto koettiin Moskovassa tärkeämmäksi kuin Helsingissä. Miesten ja naisten erot olivat samantapaisia molemmissa kaupungeissa: naiset arvostivat enemmän perhettä, altruistisia arvoja, mielenrauhaa ja uskontoa, miehet puolestaan enemmän nautintoja kuten seksuaalisuutta ja vapaa-ajan viettoa.

Moskovalaiset tunsivat voimattomuutta

Neuvostovallan aikana sosiaalisia verkostoja pidettiin tärkeinä sosiaalisen ja taloudellisen järjestelmän osina, joiden avulla hankittiin muuten hankalasti saatavia hyödykkeitä ja palveluja. Moskovalaiset ilmoittivatkin hieman useammin saavansa taloudellista tukea naapureiltaan ja työtovereiltaan kuin helsinkiläiset. Mutta helsinkiläiset mainitsivat kaikkiaan useampia tuen lähteitä niin emotionaalisissa, taloudellisissa kuin terveysongelmissakin. Helsinkiläiset saivat mielestään tukea puolisoltaan ja sukulaisiltaan useammin kuin moskovalaiset.

Moskovalaiset olivat kahdella vieraantumista koskevalla kysymyksellä mitaten selvästi huono-osaisempia kuin helsinkiläiset. Helsingissä vieraantuneisuus oli yleisempää vähän koulutettujen ja vanhempien vastaajien ryhmissä. Yhteydet ikään ja koulutukseen olivat lievempiä Moskovassa.

Uskoa onneen

Moskovalaisilla tuntui olevan muutenkin suurempi uskon puute omiin mahdollisuuksiinsa nähden. Tämä ilmeni kysymyksestä, jossa vastaajia pyydettiin valitsemaan kymmenen tekijän joukosta sellaiset, jotka vaikuttivat heidän mielestään eniten elämässä menestymiseen.

Helsinkiläiset uskoivat melko vahvasti olevansa oman onnensa seppiä: he uskoivat menestyksen riippuvan omista kyvyistä, luonteenlujuudesta ja koulutuksesta useammin kuin moskovalaiset. Moskovalaistenkin mielestä omat kyvyt kuuluivat tärkeimpiin menestymisen ehtoihin, mutta he painottivat suhteellisesti useammin menestymisen materiaalisia ehtoja ja terveyttä.

Luonteenlujuuden rinnalla moskovalaiset yhtä usein mainitsivat onnen, johon suomalaiset viittasivat harvemmin. Samanlaista fatalismia oli havaittavissa terveyden syiden tulkinnassa: moskovalaiset uskoivat helsinkiläisiä useammin terveenä pysymisen riippuvan onnekkaista oloista. Toisaalta venäläiset uskoivat sairauksien syiden olevan perimässä tai elinoloissa; suomalaiset uskoivat ihmisen oman terveydestä piittaamattomuuden ja stressin aiheuttavan sairastumisen.

Terveyskasvatuksen kannalta voi myös pitää huolestuttavana sitä, että moskovalaisten mielestä tärkein heidän omiin terveysasenteisiinsa vaikuttava seikka oli oman terveydentilan huononeminen. Helsinkiläisten mukaan terveysasenteisiin vaikuttivat lääkäreiden ja terveydenhoitohenkilöstön antama informaatio, joukkotiedotuksen välittämä terveyskasvatus, koulusta saatu tieto sekä pelko oman terveyden huonontumisesta ja lapsuudenkodin vaikutuskin. Moskovalaisillakin huoli oman terveyden menettämisestä oli tärkeä, mutta mielestään he olivat vain harvoin saaneet koulusta terveysasenteisiinsa pysyvästi vaikuttavaa tietoa ja muidenkin lähteiden merkityksen he arvioivat vähäisemmäksi kuin helsinkiläiset. Moskovan naiset ilmoittivat useammin eri lähteitä kuin miehet.

Halu pitkään elämään

Vaikka moskovalaisten suhtautuminen elämään ja terveyteen oli monelta osin pessimistisempi, heidän elämäntyytyväisyytensä vähäisempää ja heidän elintapansa yleensä epäterveellisempiä, he samalla kuitenkin halusivat elää mahdollisimman pitkään helsinkiläisiä useammin. Heidän mielestään myös optimaalinen elinikä ihmiselle oli hiukan korkeampi (81-82 vuotta) kuin helsinkiläisten mielestä (80-81 vuotta). Vertailu odotettavissa oleviin elinaikoihin osoittaa helposti hyvinvointivajeen olevan suurempi Moskovassa.

Hannele Palosuo, Helsingin yliopisto

Antti Uutela, KTL

(90) 47 441