|
Englannissa suurella kohulla julkistettu epäily
lehmillä esiintyvän keskushermostotaudin BSE:n tarttumisesta
ihmiseen on aiheuttanut laajaa huolestumista kansalaisten keskuudessa.
Mitään suoraa todistusta tarttumisesta ei kuitenkaan ole.
Sekä tartunnan aiheuttaja että mahdollinen tarttuntamekanismi
ovat vielä tuntemattomia.
Hullun lehmän tauti (BSE) kuuluu prionitautien ryhmään,
jolle on tyypillistä krooninen kulku, neurologiset oireet sekä
nk. spongiforminen hermokudosmuutos. Ihmisellä tunnetaan neljä
prionitautia, joista Creutzfeldt-Jacobin tauti (CJD) on tunnetuin.
Prionitautien puhkeamiseen ihmiselle vaikuttavat geneettiset tekijät.
Suurin osa tapauksista ilmaantuu yksittäin. Oireet ovat taudin
tunnistamiseksi riittävän selvät ja näin tiedot
esiintyvyydestä ovat luotettavia. Koska sairaus on hyvin harvinainen,
eikä taudin mahdollisesta tarttumismekanismista ole minkäänlaista
tietoa, on mahdollisten yhteyksien osoittaminen johonkin ulkoiseen tautilähteeseen
hyvin vaikeaa. Tietojen karttuminen perustuukin lähinnä yksittäistapausten
huolelliseen tutkimiseen.
Epidemiologisesti osoitettavaa yhteyttä ulkoisen tartuntalähteen,
esimerkiksi scrapie-tautia sairastavien lampaiden, kanssa ei ole lukuisista
yrityksistä huolimatta koskaan onnistuttu osoittamaan. Koe-eläimillä
taudin tarttuvuus on suun kautta miljardisosa parenteraaliseen tartuttamiseen
verrattuna.
toisen palstan alkuun
|
|
Taudin aiheuttajana pidetään epänormaalisti
toimivaa prionia. Sitä esiintyy lähinnä hermokudoksessa,
mutta kokeellisessa infektiossa myös valkosoluissa ja pernassa.
Sairaan eläimen hermokudoksessa taudin aiheuttajan pitoisuus voi
olla hyvin korkea. Prioni kestää hyvin ulkoisia tekijöitä,
mm. kuumentamista ja UV-säteilyä, eikä tuhoudu ruoan
valmistuksessa.
Ihmisellä tautia esiintyy lähinnä ikääntyneillä,
mutta sitä on kuvattu 1920-luvulta lähtien harvinaisena myös
nuoremmissa. Tunnusomaisia oireita ovat dementia ja ataksia. Likvor-
tai muita kliiniskemiallisia muutoksia ei ole. Tauti johtaa kuolemaan
useimmiten 6-12 kuukauden kuluessa.
Tautitapauksia on maailmassa 0,5-1/miljoona asukasta vuodessa; esiintyvyys
on ollut Englannissa sama kuin muissa Euroopan maissa (Ranska 0,81,
Saksa 0,73, Hollanti 1,04, Englanti 0,93, Ruotsi 0,89, Suomi 0,90).
Englannissa todettu CJD-ryvästymä, 10 tapausta alle 42-vuotiailla
viimeisen kahden vuoden aikana, on nostanut esiin epäilyn yhteydestä
BSE-tautiin. Epäilyä ovat vahvistaneet tavallisuudesta poikkeavat
kliiniset löydökset, mm. pitkittynyt taudin kulku sekä
epätavalliset EEG-muutokset. BSE-tautia ei ole onnistuttu juurimaan,
etenkin Englannissa sairastuneita lehmiä on edelleen. Englantilaisen
karjan tautitilanne ja havaittu ryvästymä ovat johtaneet elintarvikkeiden
levityksen ja kaupan rajoituksiin. Taudin pitkä ja vaihteleva itämisaika
vaikeuttaa tilanteen arviointia. Mikäli nyt havaituilla tapauksilla
olisi yhteyttä BSE-epidemiaan, olisivat altistumiset tapahtuneet
ennen kuin karjan epidemia saatiin rajoitetuksi.
Infektioepidemiologian osasto, KTL
|
