Raskaudenaikaista toksoplasmainfektiota kannattaa seuloa?

Alkueläin Toxoplasma gondii on yleinen nisäkkäiden, myös ihmisen, parasiitti. Luonnossa toksoplasman pääisäntiä ovat kissaeläimet, joitten ohutsuolen epiteelisoluissa se lisääntyy suvullisesti. Kissan ulosteesta maaperään joutuvat toksoplasman kystat voivat infektoida muita nisäkkäitä, joiden kudoksiin infektion seurauksena muodostuu ns. kudoskystoja. Kystojen sisällä organismit voivat säilyä elinkykyisinä koko isännän eliniän. Toksoplasmainfektion voi saada myös kudoskystoja sisältävästä, huonosti kypsennetystä lihasta.

Synnynnäinen toksoplasmoosi on yleisinfektio, johon liittyy keskushermoston tulehdusoireita. Tauti on krooninen ja aiheuttaa 85-90 prosentille infektoituneista lapsista vuosien kuluessa näkö- ja keskushermostovaurioita. Vain raskaudenaikainen primaari-infektio on sikiölle vaarallinen. Raskaudenaikaisen spiramysiini-hoidon tehosta ei ole kontrolloitua näyttöä, mutta Ranskan ja Itävallan 20 vuoden kokemusten perusteella hoito vähentäisi puolella sikiön tartuntariskiä. Infektoituneen sikiön hoitoon spiramysiini ei sovellu. Sikiön infektio voidaan todeta polymeraasiketjureaktio-menetelmällä (PCR) lapsivesinäytteestä, ja mikäli sikiö on infektoitunut, lääkitys vaihdetaan pyrimetamiini-foliinihappo-sulfonamidi-yhdistelmähoitoon. Koska toksoplasmainfektio on useimmiten oireeton, eivätkä kissanomistajat ole selkeä riskiryhmä, ainoa tapa riskiraskauksien löytämiseksi on kaikkien raskaana olevien naisten serologinen seulonta.

Vuonna 1988 käynnistyneen prospektiivisen kohorttitutkimuksen tarkoituksena oli selvittää raskaana olevien naisten toksoplasmainfektioiden yleisyys Suomessa, kehittää uusia diagnostisia menetelmiä, tutkia spesifisen lääkehoidon tehoa ja selvittää valtakunnallisen seulonnan kustannus-hyöty -suhde.

toisen palstan alkuun

Tutkimuksessa seulottiin 1988-89 Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa yhteensä 16 733 odottavaa äitiä moderneilla serodiagnostisilla menetelmillä. Äidit, joilla todettiin raskaudenaikainen primaari-infektio sekä heidän altistuneet lapsensa tutkittiin ja hoidettiin. Lasten osalta seuranta jatkuu. Tutkimustulosten ja vuoden 1990 kustannustietojen pohjalta laadittiin myös kustannus-hyöty -analyysi, jotta voitaisiin päätellä, millaisia mahdollisuuksia on aloittaa koko maan kattava raskaudenaikainen toksoplasmaseulonta.

Äideistä oli toksoplasma vasta-ainepositiivisia 20,3 prosenttia, joten noin 80 prosenttilla on riski sairastua primaari-infektioon raskauden aikana. Primaari-infektioiden ilmaantuvuus oli 2,4/1 000 seronegatiivista raskautta, joten Suomessa on vuosittain noin 130 raskaudenaikaista primaari-infektiota. Koska sikiön keskimääräinen infektoitumisriski hoitamattomassa materiaalissa on noin 40 prosenttia, Suomessa syntyy vuosittain 50-60 synnynnäistä toksoplasmoosia sairastavaa lasta.

Serodiagnostisista menetelmistä aviditeetti-EIA osoittautui herkäksi ja luotettavaksi menetelmäksi raskauden aikana ilmaantuneen toksoplasmainfektion diagnostiikassa, ja PCR osoittautui hyödylliseksi sikiön infektion osoittamisessa. Hoidetussa materiaalissa synnynnäisen toksoplasmoosin insidenssi oli 0,3-0,5/ 1000, ja transmissioriski 25-28 prosenttia. Kustannus-hyöty -analyysi osoitti, että valtakunnallinen seulonta on myös taloudellisesti kannattavaa; vuosittainen nettosäästö on noin 8 miljoonaa markkaa. STAKESin perhesuunnittelun ja äitiyshuollon asiantuntijaryhmä suosittelee tuoreissa ohjeissaan toksoplasmaseulonnan aloittamista Suomessa kaikille raskaana oleville.

Kirjallisuutta:
Lappalainen M. Toxoplasma infection during pregnancy. A prospective cohort study and a cost-benefit analysis. Väitöskirja, Helsingin yliopisto 1995.

Maija Lappalainen, Helsingin yliopisto, virologian osasto, Haartman-instituutti

(90) 434 6772