|
Maija Lappalainen ottaa kirjoituksessaan varsin
reippaasti kantaa sen puolesta, että Suomessa tulisi käynnistää
raskaudenaikainen seulonta toksoplasma-alkueläimen aiheuttamien
ensitartuntojen löytämiseksi. Ensitartunta johtaa varsin usein
myös sikiön tartuntaan, josta pahimpia seurauksia voivat olla
vaikea-asteiset pysyvään vammautumiseen johtavat neurologiset
vauriot. Nykyisen käsityksen mukaan sikiön tartunnanvaaraa
voidaan ehkäistä merkittävästi, jos äidin tartuntaa
hoidetaan oikeiden lääkkeiden avulla.
Näille vaatimuksille antaa lisäpontta se, että suomalainen
tutkimusryhmä on onnistunut merkittävällä tavalla
parantamaan taudin diagnostiikkaa ja siten saattamaan seulonnan teknisesti
aikaisempaa varmemmalle pohjalle.
Jotta kaikki ensitartunnat voitaisiin todeta, seulonta on järjestettävä
siten, että näytteiden perusteella saadaan käsitys koko
raskauden ajasta. Tämä edellyttänee kolmen näytteen
keräämistä ja tutkimista raskauden aikana. Ennen näin
raskaan koneiston käynnistämistä olisi saatava varmuus
siitä, että seulonnasta ja hoidosta on enemmän hyötyä
kuin haittaa. Tämä puolestaan edellyttää, että
tunnemme tarkoin mahdollisten lääkehoitojen tehon ja niiden
haittavaikutukset sekä pystymme arvioimaan kuinka monessa tapauksessa
epävarman laboratoriotuloksen vuoksi päädytään
turhaan hoitoon, turhiin jatkotutkimuksiin tai molempiin. Asia vaatii
lisätutkimuksia ja selvityksiä.
toisen palstan alkuun
|
|
Niitä varten on nimetty työryhmä,
jonka tehtävänä on antaa asiasta suositus. Samanlainen
prosessi on parhaillaan menossa muissakin pohjoismaissa.
Pentti Koskelan ehdottama HIV-seulonta on puolestaan siinä suhteessa
selkeämpi, että tartunnan toteamiseksi riittää yksi
varhaisvaiheessa oleva verinäyte ja tutkimuksen tulos on lähes
aina täysin kiistaton. Lisäksi tiedetään, että
jos raskaana oleva nainen on HI-viruksen kantaja lapsen todennäköisyys
saada tartunta on n. 20 % ja, että tätä riskiä voidaan
vähentää n. 1/3:aan lääkehoidon avulla. Tämä
merkitsisi sitä, että seulonnan ansiosta parhaassa tapauksessa
vuosittain 1-2 lasta välttyisi tartunnalta. Tämä tietenkin
edellyttäen, ettei äitien tartunnoista ole tiedetty aikaisemmin.
Tähän asti raskauden aikaisten HIV-tartuntojen määrää
on seurattu nimettömien näytteiden avulla. Mikäli siirryttäisiin
sellaiseen seulontaan, joka osoittaisi hoidettavat, nimettömyydestä
on luovuttava. Tällöin taas joudutaan eettisten ongelmien
eteen, vapaaehtoisesta testistä kieltäytyy usein juuri sellainen
henkilö, jonka tartuntatautiriski on keskimääräistä
suurempi. Mikäli taas testistä tehtäisiin pakollinen,
se sopisi huonosti tähänastiseen AIDS-politiikkaan, jonka
kulmakivinä ovat olleet vapaaehtoisuus, valistus ja vastuuntunto.
Saattaa olla, että HIVinkin kohdalla seulonnasta koituva hyöty
on niin pieni, ettei sitä kannata käynnistää.
Pauli Leinikki, KTL
(90) 47 441
|
