|
Venäjällä ja Baltian maissa 1990-luvun
vaihteessa käynnistyneet yhteiskunnalliset muutokset ovat heijastuneet
myös maiden tartuntatautitilanteeseen. Baltian maissa vapautuminen
näkyy erityisesti sukupuolitautitilastoissa.
Venäjällä heikkoihin sosiaalisiin oloihin liittyvien
infektioiden yleistyminen viestittää samaa kuin kerjäläisten
näkyminen suurkaupunkien kaduilla: on syntymässä syrjäytyneiden
luokka, jolta puuttuu tietoa ja taloudellisia mahdollisuuksia huolehtia
terveydestään.
Pitkällä tähtäimellä erityisen huolestuttavaa
on tuberkuloosin laskun kääntyminen nousuksi ja kupan yleistyminen
kansantaudiksi. Positiivinen poikkeus Venäjän tautipanoraamassa
on kurkkumädän selvä väheneminen vuoden 1995 jälkipuoliskolta
lähtien.
Venäjän tartuntatautitilanne on vuonna 1996 huonompi kuin
Neuvostoliiton hajotessa
Elintarvikeperäisten tautien (esimerkkinä salmonelloosit)
esiintyvyys on säilynyt muuttumattomana tai jopa vähentynyt.
Tilastolukujen luotettavuus on salmonelloosin kaltaisessa lievähkössä
infektiossa kuitenkin heikko, silloin kun maan terveydenhuollon palvelut
heikkenevät. Shigelloosien lisääntyminen voi selittyä
hygienian heikkenemisestä lastenhoitolaitoksissa ja kouluissa.
Shigelloosia tavataan Venäjällä alle 14-vuotiaissa yli
kaksi kertaa yleisemmin kuin väestössä keskimäärin.
Suomen lähialueilla, mm. Pietarissa, on 1990-luvulla ollut useita
maitotuotteiden levittämiä isoja shigellaepidemioita. Tällaisia
epidemioita ei Länsi-Euroopassa juuri tunneta. Hepatiitti A:ta
ei Venäjällä aktiivisesti torjuta, vaan sen annetaan
lievänä lastentautina levitä omia aikojaan. Siksi pienet
epidemiat kouluissa ovat tavallisia.
Yleisillä rokotuksilla torjuttavien infektioiden esiintyvyys
on poliota ja kurkkumätää lukuunottamatta pysynyt Venäjällä
1990-luvulla ennallaan. Polio levisi kesällä ja syksyllä
1995 Tsetseniassa epidemiaksi: siellä todettiin 146 Venäjän
159 poliotapauksesta. Sitä ennen Tsetseniassa oli kolme lapsi-ikäluokkaa
jäänyt vaille poliorokotusta. Loput Venäjän tapauksista
on raportoitu Tsetsenian naapuritasavalloista, mm. Ingusiasta. Moskovaan
on tullut matkailijoiden mukana muutamia tartuntoja, jotka eivät
ole toistaiseksi aiheuttaneet sekundaarisairastumisia. Venäjällä
tiedetään osan lapsista jääneet viime vuosina vaille
poliorokotusta. Tilanteen korjaamiseksi järjestetään
koko Venäjällä tänä keväänä
kaksi poliorokotuspäivää, joiden aikana on tarkoitus
antaa OPV-rokotus kaikille alle 5-vuotiaille.
Hinkuyskän, tuhkarokon ja sikotaudin melko matalat esiintyvyysluvut
viittaavat siihen, että rokotukset näitä tauteja vastaan
on toteutettu ohjeiden mukaisesti. Lukujen tarkkuus on kuitenkin heikohko,
sillä näiden tautien diagnoosit perustuvat Venäjällä
vieläkin pääasiassa kliinisiin havaintoihin.
Kurkkumätäepidemian torjunta oli 1990-luvun alkupuoliskolla
Venäjän terveysviranomaisten erityisen huomion kohteena. Torjuntastrategiaa
laadittaessa ja muunnettaessa kysyttiin myös länsimaisten
asiantuntijoiden mielipiteitä toistuvasti. Monipuolisista torjuntatoimista
huolimatta epidemia kiihtyi vielä vuoden 1995 keväällä
monissa osissa maata. Syksyllä 1995 tapahtui vihdoin käänne,
jonka merkkinä vuoden kahtena viime kuukautena raportoitiin koko
federaatiossa puolta vähemmän tapauksia (5 432) kuin edellisen
vuoden vastaavana aikana (11 678). Myös Pietarissa kurkkumätä
on vähentynyt jyrkästi: joulukuussa 1995 raportoitiin 122
tapausta, kun vastaava luku oli edellisenä vuonna 250. Pietarin
sairastumisluvut ovat kuitenkin yhä Venäjän keskimääräisen
tason yläpuolella.
Syitä kurkkumätäepidemian laantumiseen lienee useita.
Yksinkertaisin selitys olisi, että väestön immuniteetti
on lisääntynyt luonnollisten tartuntojen seurauksena. Venäjän
tartuntatautien torjunnan valtionkomitea pitää kuitenkin merkittävimpänä
syynä suotuisaan käänteeseen aikuisten ja lasten rokotuksien
tehostumista vuosina 1994 ja 1995. Vuonna 1995 sai yhden vuoden ikäisistä
lapsista 88 prosenttia perusohjelmaan kuuluvat kolme difteriarokoteannosta,
kun luku vuonna 1994 oli vielä 79 prosenttia. Aikuisia rokotettiin
1994 30 miljoonaa ja 1995 elokuun loppuun mennessä 17 miljoonaa.
vuoden 1995 alkuun mennessä katsottiin aikuisista 67 prosenttia
saaneen epidemian aikana kurkkumätärokotetehosteen.
Kurkkumädän lopullista häviämistä Venäjältä
jouduttaneen odottamaan vuosia. Suomalaisten kannattaa ottaa tehostus
Venäjän matkoilleen vielä pitkään.
Tuberkuloosi on 1990-luvulla nostanut päätään
eri puolilla maailmaa. Vain harvoissa maissa taudin laantuminen on jatkunut
kuten Suomessa (Kansanterveys 10/95). Venäjällä tuberkuloosi
kääntyi nousuun pitkän laskukauden jälkeen 1992
ja sen jälkeen tilanne on huonontunut nopeasti. Vuonna 1995 uusia
keuhkotuberkuloositapauksia todettiin jo 46 prosenttia enemmän
kuin vuonna 1990. Niiden joukossa vaikeat tautimuodot olivat lisääntyneet
muita enemmän, mikä johtunee siitä, että yhä
useammat tulevat hoitoon vasta taudin myöhäisvaiheessa.
Vähintään kahdelle primaarilääkkeelle resistenttejä
tuberkuloosibasillikantoja löydetään Venäjällä
noin 20 prosentilla potilaista, joiden taudinaiheuttaja pystytään
eristämään. Suomessa vastaava luku on alle prosentti
(Kansanterveys 10/95). Moniresistenttien kantojen lisääntymistä
suosii Venäjän hoitokäytäntö, missä moniresistenttien
kantojen infektoimia potilaita hoidetaan kolmen lääkkeen yhdistelmällä.
Suomessa ja länsimaissa käytetään tällaisissa
tapauksissa viiden lääkkeen yhdistelmää.
Pitkään seurattujen sukupuolitautien, kupan ja tippurin,
esiintyvyys on Venäjällä 1990-luvulla kehittynyt toisistaan
poikkeavasti. Samalla kun tippurin esiintyvyys on pysynyt suurin piirtein
ennallaan, kupan esiintyvyys on kasvanut viidessä vuodessa 30-kertaiseksi.
Tippuritilanteen parempaa hallintaa on selitetty sillä, että
sen antibioottihoito voidaan antaa potilaalle taudin toteamisen yhteydessä
yhdellä kertaa. Fluorokinolonien syrjäyttäessä penisilliinin
ei lääkeresistenssikään ole ollut ongelma.
Kupan parantaminen vaatii useita ruiskeena annettavia penisilliiniannoksia
ja sen mukaisesti potilaalta useita hoitokäyntejä. Ennen tämä
onnistuttiin viemään läpi siten, että hoidon ajaksi
kuppapotilaat eristettiin sairaalaan (ja irtolaiset vankilaan). Pietarin
sukupuolitautilääkärien mielestä nykyiselle kupan
lisääntymiselle on monia syitä.
toisen palstan alkuun
|
|
Tilapäisten seksisuhteiden yleistyminen ja
kondomien vähäinen käyttö ovat yhteiskunnallisista
ja taloudellisista tekijöistä tärkeimpiä. Epidemian
ryöstäytymisestä päävastuun kantaa kuitenkin
terveydenhuoltojärjestelmä, joka ei ole pystynyt joustamaan
tilanteen vaatimusten mukaisesti. Vaikka potilaiden määrä
on kasvanut viidessä vuodessa 30-kertaiseksi, ei hoitavaa ja torjuntatyötä
tekevää henkilökuntaa juuri ole lisätty. Ainakin
Pietarissa kaikki voimat keskitetään nykyisin diagnostiikkaan
ja hoitoon. Tartunnanlähteitä ei juuri jäljitetä,
eikä yksilöllistä uusien tartuntojen välttämiseen
tähtäävää neuvontaa potilaille anneta. Prostituoiduista,
joilla on keskeinen asema taudin levittäjinä, suuri osa hoidattaa
tautinsa pakkohoidon pelossa yksityislääkäreillä
tai hoitaa ne itse vapaasti apteekeista saatavilla antibiooteilla.
Venäjän kuppaepidemia on jo selvästi vaikuttanut Suomen
kuppatilastoihin (Kansanterveys 2/96). Vuonna 1995 uusia tapauksia diagnostisoitiin
meillä 114, kun luku vielä 1994 oli 63. Lisäys johtui
Venäjällä ja Virossa saaduista tartunnoista. Suomalaisille
Venäjän-matkaajille on korostettava suojaamattomien seksikontaktien
vaaroja.
HIV-infektiot ja AIDS ovat Venäjällä toistaiseksi
harvinaisempia kuin Länsi-Euroopassa. Tilanne voi kuitenkin lyhyessä
ajassa huonontua (Kansanterveys 6/94). Pietarissa suonensisäisten
huumeiden käyttö on laajaa (arvioita jopa 200 000 käyttäjästä).
Afrikan suurissa kaupungeissa tehdyt havainnot osoittavat, että
HIV-infektiot voivat levitä erittäin nopeasti väestössä,
missä hoitamatonta I-asteen kuppaa on paljon.
Venäjän tartuntatautitilanteen huononemisen syyt
Venäjän tartuntatautien torjuntajärjestelmä oli
neuvostoaikana tiukasti keskitetty. Tautien torjunta ja hoito toteutettiin
erillisissä organisaatioissa. Torjuntaohjelmat suunniteltiin Moskovan
tutkimuslaitoksissa ja niiden toteuttamisessa ei paljon yksilön
oikeuksista piitattu. Monien tautien torjunnassa saatiin tällä
tavoin yhtä hyviä tuloksia kuin Länsi-Euroopan maiden
vapaaehtoisuuteen pohjautuvilla järjestelmillä. Myönteistä
oli polion, kurkkumädän, jäykkäkouristuksen ja lavantaudin
häviäminen eteläisiä tasavaltoja lukuunottamatta
sekä tippurin, kupan ja tuberkuloosin esiintyvyyden lasku murto-osaan
sodanjälkeisistä korkeista luvuista.
Neuvostoaikainen tartuntatautien torjuntajärjestelmä on
paikallis- ja aluetasolla Venäjällä vielä tänäänkin
lähes samanlainen kuin ennen suuria mullistuksia. Vanhan tavan
mukaista on myös, että torjuntatyöllä aikaansaadut
säästöt eivät lisää hoitoresursseja, sillä
rahoitus tulee eri budjeteista.
Keskus- ja paikallishallinnon voimavarat ja valtuudet käyttää
pakkokeinoja riskivähemmistöihin (alkoholistit, huumeenkäyttäjät,
suurkaupunkien sosiaalisesti syrjäytyneet ym.) ovat nykyisin heikommat
kuin ennen. Mm. halutonta irtolaista on nykyisin vaikeampi sulkea sairaalaan
kupan hoitoa varten. Maan sisäinen muuttoliike on yleistynyt ja
rauhattomat olot eteläisissä IVY-valtioissa ovat tuoneet monien
infektioiden kantajia sisä-Venäjän suuriin kaupunkeihin.
Yksistään vuosina 1992-1994 Venäjälle muutti 1,8
miljoonaa henkilöä ns. lähiulkomaista. Heidän asunto-olonsa
ovat usein erittäin huonot ja monilta puuttuu vakituisen työpaikan
tuomat sosiaaliset turvaverkot.
Rokotteiden jakelussa ja rokotusten toteuttamisessa oli vaikeuksia
jo neuvostoajan viime vuosikymmenellä. Osa johtui rokotteiden tuotanto-
ja jakeluorganisaation toimintahäiriöistä (rokkoaineen
tilapäinen loppuminen, kylmäketjun katkokset), osa lasten
vanhempien ja monien lääkärien rokotusvastaisista asenteista.
Toisin kuin eräät länsimaiset tahot odottivat, eivät
pakkokeinojen käytön vähentyessä keskimääräisen
venäläisen asenteet rokotuksiin ole muuttuneet positiivisemmiksi.
Osasyyllisenä tähän voinee pitää Venäjän
tiedotusvälineitä, jotka eivät aina tajua vastuutaan
väestön asiallisessa informoinnissa. Lehdistö ja televisio-ohjelmat
arvostelevat viranomaisten toimia repivästi ja jättävät
helposti mainitsematta, että myös kansalaisilla itsellään
on vastuu itsensä ja lastensa terveydestä.
Virheellisen tiedottamisen haitat korostuivat vuonna 1990 alkaneen
kurkkumätäepidemian aikana. Rokotussuosituksista vastuussa
oleva Venäjän federaation tartuntatautien torjunnan valtionkomitea
noudatti jo vuonna 1992 tiedotuksissaan WHO:n asiantuntijoiden näkemyksiä.
Silti monet lastenlääkärit pitävät vielä
vuonna 1996 itsepintaisesti kiinni kannastaan, että kurkkumätärokotuksiin
liittyy Venäjällä merkittäviä riskejä.
Niiden välttämiseksi on heidän mielestään oikeutettua
jättää epidemia-alueellakin huonokuntoiset lapset rokottamatta
tai rokottaa heidät aikuisille tarkoitetulla heikommalla rokotteella.
Tämä ns. ADS-m-rokote sisältää vain neljäsosan
siitä toksoidimäärästä, mitä lapsen perusimmuniteetin
kehittymiseen tarvitaan. Ei olekaan ihme, jos tällä tavoin
rokotettujen lasten sairastuessa vanhemmat syyttävät venäläistä
rokotetta huonoksi. Varsinaiset lapsille tarkoitetut venäläiset
rokotteet (AKDS, ADS) on länsimaissa, mm. Suomessa todettu toksoidipitoisuudeltaan
lapsille sopiviksi.
Suomen mahdollisuudet edistää tartuntatautien torjuntaa
Venäjän lähialueilla
Suomalaiset ovat pyrkineet vuodesta 1990 lähtien lisäämään
tietojaan Venäjän lähialueiden tartuntatautiongelmista
ja niiden ratkaisumahdollisuuksista. Käsitykset suomalaisten roolista
ovat selkiytyneet. On ilmeistä, ettei voida vaikuttaa asioihin
niin tehokkaasti kuin haluttaisiin. Venäläiset ovat vastahakoisia
luopumaan täkäläisten mielestä virheellisistä
tai tehottomista hoito- ja torjuntatavoista, toisin kuin lähimenneisyyteensä
kriittisesti suhtautuvat baltit. Tähän mennessä suomalaiset
eivät ole onnistuneet käynnistämään tutkimuksia,
joissa olisi vertailtu tartuntataudin venäläisen ja suomalaisen
(tai länsieurooppalaisen) hoito- tai ehkäisykäytännön
tehokkuutta Venäjän olosuhteissa. Ne olisivat nykytilanteessa
hyvin tarpeellisia. Luonnollisia koealueita tällaisille tutkimuksille
olisivat Pietari, Viipuri ja Karjalan tasavalta.
Matti Jahkola, KTL
(90) 474 41
|
