| Puutiaispunkkeja löytyi runsaasti suosituilta Helsingin ulkoilualueilta kesällä 1995 tehdyssä tutkimuksessa. Punkeissa oli myös Borrelia burgdorferi -bakteeria, joten Lymen borrelioosin voi saada Helsingissäkin. Ixodes ricinus -punkki eli puutiainen on Lymen borrelioosin tärkein ja puutiaisaivokuumeen ainoa levittäjä. Punkkitiheys on korkein saaristossa ja etelärannikolla, mutta punkkeja esiintyy paikoin aina Oulun korkeudella asti. Punkkitiheyksiä ja punkkien borreliakantajuuksia selvitettiin KTL:n koordinoimassa tutkimuksessa kesän 1995 aikan kaikkiaan 18 ulkoilualueella, jotka sijaitsevat alle 20 km:n sisällä Helsingin keskustasta. Kymmeniä tuhansia ihmisiä, usein koirineen, käy näillä alueilla punkkisesongin aikana. Punkit kerättiin vetämällä valkoista kangasta rehevän aluskasvillisuuden seassa (flanel flagging) ihmisten tavanomaisilta liikkumisreiteiltä tai niiden läheisiltä alueilta. Punkit tarttuvat kankaan alapintaan, josta ne on helppo poimia. Menetelmä on yleisesti tieteelliseen käyttöön hyväksytty. Lakansan vetomatkat eri alueilla vaihtelivat välillä 390-2600 m; yhteensä keräysmatkaa kertyi yli 19 km. Tulokset osoittavat kohdealueiden valinnan osuneen oikeaan. Punkkitiheys oli korkea aivan lähellä Helsingin keskustaa olevilla alueilla. Punkkeja löytyi eniten Seurasaaresta: lähes 30 punkkia/100 m. Myös Lehtisaari ja Meilahti osoittautuivat varsin punkkirikkaiksi. Punkkeja ei onnistuttu pyydystämään ollenkaan tutkituista alueista vain neljältä. Punkkeja kerättii yhteensä 683, joista nymfejä oli 21 %, naaraita 36 % ja koiraita 43 %. toisen palstan alkuun | | Punkit murskattiin borreliakantajuuksien tutkimista varten, ja murskeet jaettiin eri tutkimuksiin meneviin osiin. Yksi osa sekoitettiin erityiselatusaineeseen Borrelia burgdorferi -bakteerin viljelyä varten. Viljely tehtiin kontaminaation välttämiseksi vain preparointiin asti elävinä säilyneistä punkeista. Kaikkiaan viljeltiin 371 punkkia, joista oli spirokeettojen suhteen positiivisia 20 (5,4 %). Punkkirikkaimpien alueiden kantajuudet vaihtelivat 10 %:n molemmin puolin. Tässä suhteessa Seurasaari oli poikkeus: sen punkeista vain yksi osoittautui borrelian kantajaksi. Borreliat tunnistettiin PCR-menetelmällä. B. afzelii löytyi kymmenestä punkista ja B. garinii seitsemästä. Kahdessa punkissa oli molemmat lajit yhtä aikaa. Yhtään Amerikan valtalajiin (B. burgdorferi sensu stricto) kuuluvaa bakteerikantaa ei löytynyt. Kolmesta näytteestä kasvaneita spirokeettoja ei toistaiseksi ole saatu tunnistetuksi. Jo näiden tulosten perusteella on selvää, että borrelioosin voi saada kehä kolmosen sisäpuolelta. Parasta borrelioosin ehkäisyä ovat punkkien välttäminen ja nopea irrottaminen ihosta. Tulevana kesänä punkkirikkaimmilla alueilla tehdään uusi ja laajempi keräys borreliakantajuuksien perusteellisempaa selvittämistä varten. Taulukko: Helsingin ulkoilualueiden punkkitiheydet ja punkkien Borrelia burgdorferi viljelymenetelmällä määriteltynä Matti K. Viljanen,
Merja Marjamäki,
Leena Palmunen, KTL (90) 474 41 Juha Junttila, EKK Miikka Peltomaa,
HYKS, korvaklinikan tutkimuslaboratorio |
