|
Eläinten ehrlichioosi on tunnettu jo 60 vuotta.
Ehrlichioiden merkitys ihmisen taudinaiheuttajina on varmistunut viime
vuosina. Suomen olosuhteet ovat suotuisat ainakin eräille ihmisiä
infektoiville ehrlichialajeille. Lähitulevaisuudessa aiotaan selvittää,
onko täällä niitä ja niiden aiheuttamia tauteja.
Ehrlichiat ovat riketsioiden heimoon kuuluvia, gram-negatiivisia,
pieniä, pyöreähköjä sauvabakteereita. Riketsiat
ja cowdriat ovat niiden lähisukulaisia. Ehrlichialajeja on nimetty
toista kymmentä, joskaan kaikkia lajeja ei vielä ole virallisesti
hyväksytty.
Ehrlichiat vaativat virusten tavoin eläviä soluja kasvualustakseen.
Eräät lajit ovat mieltyneet monosyytteihin, toiset taas granylosyytteihin.
Bakteerit kasautuvat valkosolujen solurakkuloihin ja aiheuttavat moruloiksi
kutsuttuja keräytymiä.
Eläinehrlichioosi levinnyt laajalle
Koiran verenvuototaudin aiheuttaja E. canis tunnistettiin 60
vuotta sitten. Hevosten infektioita aiheuttaa kaksi lajia, E. equi
ja E. rtirsticii. Edellisten lähisukulainen E. phagocytophila
infektoi märehtijöiden granulosyyttejä. Eläinehrlichioosia
on löydetty lähes kaikkialta, mistä sitä on etsitty.
Eläinehrlichioositutkimusta tai diagnostiikkaa ei Suomessa tehdä.
Ruotsista eläinehrlichioositapauksia on raportoitu ja siellä
tautia tutkitaan aktiivisesti.
Ihmisehrlichioosia kahta päätyyppiä
Ihmisen ehrlichioosi ilmenee joko monosyyttien tai granulosyyttien
infektiona. Mononukleoosin kaltainen Sennetsu-kuume kuvattiin Japanissa
jo vuonna 1954. Taudinaiheuttaja E. sennetsu ja hevosten E.
risticii ovat lähes identtiset. Toinen monosyyttitauti löydettiin
Amerikassa kymmenen vuotta sitten. Taudinaiheuttajalle annettiin löytövaruskunnan
mukaan nimeksi E. chaffeensis. E. canis osoittautui bakteerin
lähimmäksi sukulaiseksi. Koirien dermacentor-punkki on monosyyttiehrlichioosin
todennäköisin siirtäjä eli vektori. Monosyyttiehrlichioosia
on Amerikasta raportoitu jo yli 400 tapausta, Euroopasta ja Afrikasta
on julkaistu yksi tapaus kummastakin.
toisen palstan alkuun
|
|
Granulosyyttiehrlichioosi kuvattiin ensimmäisen
kerran kaksi vuotta sitten Amerikassa, ja taudinaiheuttaja onnistuttiin
viljelemään viime vuonna. Tautia voidaan pitää zoonoosina,
koska aiheuttaja on täysin sama kuin hevosten granulosyyttejä
infektoiva E. equi. Samat Ixodes-ryhmän punkit siirtävät
granulosyyttiehrlichioita ja borrelioita. Muutamia borrelian ja ehrlichian
aiheuttamia kaksoisinfektiota onkin jo kuvattu. Valkohäntäpeura
on granulosyyttiehrlichioiden tärkein varastoeläin.
Amerikasta on löytynyt muutamia kymmeniä granulosyyttiehrlichiooseja,
muualta tautia ei ole vielä ole raportoitu. Koska Suomessa on sekä
granulosyyttiehrlichioiden tarvitsemia vektoreita että varastoeläimiä,
todennäköisesti meiltäkin tautia tullaan löytämään.
Ihmisehrlichioosi - pilkkukuume ilman pilkkuja
Granulo- ja monosyyttiehrlichioosin taudinkuvat ovat samanlaiset.
Punkin puremasta kuukauden sisällä ilmaantuu kuumetta, päänsärkyä,
huonovointisuutta, leukopeniaa ja trombosytopeniaa. Munuaisten toimintahäiriöt,
hengitys- ja keskushermosto-oireet tai maksaentsyymien kohoaminen ovat
harvinaisempia. Kuolleisuus voi nousta viiteen prosenttiin; erityisessä
vaarassa ovat vanhukset.
Ehrlichioosien diagnostiikassa käytetään verisolujen
mikroskopointia, serologisia testejä, veriviljelyä ja PCR-menetelmää.
KTL:n Turun osasto on aloittamassa sekä viljelyn että PCR:n
teon. Asiaa koskevissa kysymyksissä voi kääntyä
kirjoittajan puoleen.
Tetrasykliinit käypä hoito
Kliiniseen diagnoosiin perustuva hoito on aloitettava nopeasti. Tetrasykliiniä
500 mg x 4 tai doksisykliiniä 100 mg x 2 annetaan suun kautta tai
suonen sisäisesti vähintään viikon ajan. Vaihtoehtona
tulee kysymykseen kloramfenikoli. Borrelioosin hoidossa käytetyt
penisilliini ja kefalosporiinit eivät tehoa ehrlichioosiin. Punkkien
välttäminen ja nopea irrottaminen ovat tehokkaimpia ehkäisykeinoja.
Matti Viljanen, KTL
(921) 251 9255
|
