Lama ei lisännyt itsemurhayrityksiä Helsingissä

Suomen suuri työttömyys on ennen kokematonta, eikä työttömyyden ja itsemurhayritysten välistä yhteyttä ole meillä aikaisemmin tutkittu. Matalan työttömyyden vallitessa tehdyistä tutkimuksista tiedetään, että työttömien mielenterveys on heikentynyt ja kuolleisuus on työssä käyvän väestön kuolleisuutta suurempi. Myös itsemurhayritykset ovat työttömillä vähintään kymmenen kertaa yleisempiä kuin työllisillä.

Helsingissä terveydenhoitoon tulleiden 15 vuotta täyttäneiden henkilöiden itsemurhayrityksiä koskeva systemaattinen tutkimus aloitettiin vuonna 1989. Tutkimus toteutetaan KTL:ssa osana eurooppalaista WHO/Euro Multicentre Study on Parasuicide -tutkimushanketta. Tavoitteena on selvittää hoidettujen itsemurhayritysten yleisyyttä sekä tunnistaa itsemurhayritysten riskitekijöitä. Tutkimuksen suunnitteluvaiheessa ei Helsingin lähes olemattoman työttömyysasteen äkillistä nousua melkein 20 prosenttiin osattu ennakoida.

Ensimmäinen yleisyystutkimus

Tällä tutkimuksella on ensimmäisen kerran Suomessa pystytty saamaan sekä kattava kuva itsemurhayritysten yleisyydestä että selvittämään niiden usean vuoden esiintymistrendit rajatulla alueella. Helsinki poikkeaa kuitenkin sekä sosiaaliselta, kulttuuriselta että taloudelliselta rakenteeltaan niin paljon muusta maasta, ettei tuloksia voi suoraviivaisesti yleistää koko maata koskeviksi.

Helsingissä päivystävien yleissairaaloiden (Meilahti, Töölö, Kirurgi, Malmi ja Maria) poliklinikoille tuli vuonna 1989 itsemurhayrityksen vuoksi 1 158 ja vuosien 1989-95 otosaikoina yhteensä lähes 3 000 helsinkiläistä. Jatkuva, ympärivuotinen helsinkiläisten itsemurhayritysten seuranta ei suuren määrän vuoksi ollut mahdollista. Vuosien 1990-95 osalta itsemurhayritysten määrät ja itsemurhayritysinsidenssit (100 000 asukasta ja vuotta kohden) perustuvat otoksiin.

Joka toinen oli mies

Itsemurhaa yrittäneistä henkilöistä joka toinen oli mies. Miesten keski-ikä oli 36 ja naisten 37 vuotta. Nuorten, alle 20-vuotiaiden naisten itsemurhayritysriski on korkeampi kuin vastaavien miesten. Miesten riski nousee nuorena ja pysyttelee keskiikää lukuunottamatta selvästi naisten riskiä yleisempänä. Itsemurhayrityksiä tehdään eniten 30-39-vuotiaana. Itsemurhaa yrittäneet ovat Helsingissä vanhempia kuin Euroopassa, jossa 15-24-vuotiailla naisilla ja 25-34-vuotiailla miehillä on korkein riski.

Miesten ja naisten ikävakioidut itsemurhayritysinsidenssit (100 000 asukasta ja vuotta kohden) vaihtelivat samansuuntaisesti koko seitsemän vuoden ajan. Miesten insidenssit vaihtelivat 242:n ja 346:n välillä ja olivat koko tutkimusperiodin ajan korkeammat kuin naisten insidenssit, jotka vaihtelivat 203:n ja 273:n välillä.

toisen palstan alkuun

Miesten itsemurhayritysluvut pysyivät Helsingissä koko ajan kansainvälisesti poikkeuksellisen korkeina. Vuonna 1989 ensimmäistä kertaa havaittu miesten naisia korkeampi itsemurhayritysinsidenssi on osoittautunut pysyväksi. Samalla kun molempien sukupuolten itsemurhayritysinsidenssit ovat Helsingissä laskeneet, miesten ja naisten lukujen välinen ero on hieman pienentynyt.

Itsemurhayritysinsidenssit olivat korkeimmillaan vuonna 1990 laskien vuosina 1991-93 ja nousten jälleen vuonna 1994. Vuonna 1995 insidenssit jälleen laskivat. Laskeva kokonaistrendi oli havaittavissa useimmissa WHO:n tutkimukseen osallistuneissa keskuksissa vuosina 1989-92.

Huono-osaisuus, työttömyys, itsemurhariski

Kansanterveyden ja terveydenhoitojärjestelmän kannalta on myönteistä, etteivät yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti vaikeat ajat ole vaikuttaneet itsemurhayrityksiin voimakkaasti. Työttömien suhteellinen osuus itsemurhaa yrittäneistä on lamavuosina suurentunut, mutta työttömien määrän lisääntyessä heidän suhteellinen itsemurhayritysriskinsä on pienentynyt. Näyttäisikin siltä, että väestössä on taloudellisista suhdanteista riippumatta joukko itsetuholle alttiita yksilöitä, joille on tunnusomaista myös työttömyys ja muu huono-osaisuus.

Sairaalassa hoidettujen itsemurhayritysten vähenemiseen saattoi vuosikymmenen alkuvuosina vaikuttaa myös terveydenhuoltopalvelujen vähentynyt käyttö. Tutkimusten mukaan vain osa itsemurhayrityksistä tulee terveydenhuollon tietoon. Itsemurhayrityksiä saatetaan todella tehdä vähemmän kuin aikaisemmin, mutta myös hoitoon hakeutumisen kynnys on saattanut lama-aikana olla korkeampi. Itsemurhayrityksistä osassa kuolemanpyrkimys on vähäinen. Tällaisten ohjautuminen terveydenhuoltoon on oletettavasti vähentynyt, mutta tästä ei ole näyttöä.

Laajentuneen itsemurhien ehkäisytyön vaikutukset saattavat näkyä itsemurhayritysten määrän vähenemisenä, jopa ennen itsemurhien määrän vähentymistä. Itsemurhien ja itsemurhayritysten välinen suhde ei kuitenkaan ole aivan suoraviivainen, itsemurhaa aiemmin yrittäneistä vain 1-2 prosenttia toteuttaa itsemurhan ja itsemurhayrityksiin liittyvä itsemurhavaara vaihtelee suuresti väestöryhmästä toiseen. Vasta eri väestöryhmien lähempi tarkastelu sekä työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden huomioiminen yksilötasolla osoittavat taloudellisen ja sosiaalisen ahdingon yhteydet itsetuhokäyttäytymiseen.

Viite:

Kerkhof A, Schmidtke A, Bille-Brahe U et al. (eds.) Attempted suicide in Europe. Findings from the Multicentre Study on Parasuicide by the WHO Regional Office for Europe. Leiden University, The Netherlands: DSWO Press 1994.

Aini Ostamo, KTL

(90) 47 441