Meningokokkitautia Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa 1995

Vuoden 1994 lopun ja 1995 aikana vakavien meningokokkitautien määrä on noussut Suomessa aikaisemmista vuosista. Nousu on jatkunut tänä vuonna. Lähetettyjen kantojen määrä seuraa sangen hyvin lääkintöhallitukseen ja KTL:een raportoitujen meningokokkitautien lukumäärää. Nousun syynä on etupäässä kolmen meningokokkikloonin lisääntyminen: C:2a, B:15 ja B:2b. Nousu on ollut huomattavinta eteläisessä Suomessa. Lapin, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen alueella on edelleen ollut vain muutama yksittäinen tapaus.

C-ryhmän meningokokit ja vallankin sero/alatyyppi 2a:P1.5 ja 2a:nt yleistyivät jo vuoden 1994 loppupuolella. Niitä alkoi ilmaantua Turun ja Porin läänissä ja myöhemmin koko Etelä-Suomessa. Tammi-maaliskuussa 1996 KTL:een on lähetetty kaksi C-ryhmäistä meningokokkia. Molemmat olivat sero-alatyyppiä 2a:P1.5.

B:15 kannat alkoivat lisääntyä vuoden 1994 lopulla ja vuoden 1995 alussa tämä kanta aiheutti tautirypään armeijassa. Vuoden 1995 lopussa - 1996 alussa se on ollut tavallista yleisempi Hämeen läänin alueella, missä vuoden 1996 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana on löytynyt jo kuusi B:15 kantaa.

Norjan kannan muunnos Suomessa

Norjassa on jo vuosikymmeniä ollut runsaasti B:15:P1.7,16 kannan aiheuttamia tartuntoja. Aikaisemmin tämä kanta on ollut meillä hyvin harvinainen. Nyt se on kuitenkin tullut yleisimmäksi yksittäiseksi sero/alatyypiksi. Vuoden alun tautirypään aiheutti kanta, joka oli tämän norjalaisen kannan muunnos. Sillä oli vain yksi pistemutaatio solun ulkokalvon proteiinissa, mikä aiheutti yhden aminohappomuutoksen. Norjassa tehdyt multilokus entsyymi elektroforeesi (MLEE) -tyypitykset vahvistivat, että kyse on samasta kannasta.

Tällä hetkellä käytettävät meningokokkirokotteet sisältävät tätä samaa proteiinia ja sen vasta-aineiden on todettu olevan suojaavia. Kysymys onkin nyt, suojaavatko nuo rokotteet myös näiden muunnosten aiheuttamilta taudeilta. Tätä asiaa selvitetään mm. KTL:ssa yhteistyössä rokotteita valmistavien laitosten kanssa. Samantyyppisiä, mutta ei samoja, pistemutaatioita on kuvattu Englannista Gloucestershiren epidemian ajalta sekä Norjasta. Vuoden 1995 alun tautirypään jälkeen muunnosta on tavattu yksittäisinä tapauksina.

Kolmas yleistynyt kanta on B:2b. Keski-Euroopassa ja Brittein saarilla on tavattu jonkin verran kantaa, joka on sero/alatyypitetty B:2b:P1.10. Ei vielä tiedetä, onko Suomen kanta tämän kannan muunnos, vai onko tänne leviämässä oma klooni.

Ruotsissa ja Suomessa sama tilanne

Ruotsin tilanne on samanlainen kuin Suomessa. Kymmenen vuoden aikana tartuntoja on ollut vuosittain 66-130, mikä antaa suurin piirtein samat insidenssiluvut kuin Suomessa. Vuonna 1994 tapauksia oli vain 66. Ruotsin meningokokkireferenssilaboratorioon lähetettiin vuoden 1995 aikana 87 likvorista tai verestä eristettyä kantaa.

toisen palstan alkuun

Invasiivisten tautien kokonaismäärä vuonna 1995 oli 101 tapausta. Lähetetyistä kannoista 52 oli ryhmää B, 25 ryhmää C, 6 ryhmää Y, kolme ryhmää W135 ja yksi 29E. Ainoa ero Suomeen oli se, että Ruotsissa ryhmä Y näyttä olevan yleisempi kuin Suomessa (6 kantaa; meillä 1-2/vuosi), johtuneeko meillä armeijassa annettavasta meningokokkirokotuksesta. Yleisin yksittäinen sero/alatyyppi oli B.15:P1.16. Suurin osa ryhmä C:n kannoista jäi sero/alatyypittymättä.

Myös Ruotsissa esiintyi tautiryväs. Vuoden 1995 lopulla ja 1996 alussa Malmön läänissä oli 9 sairastumista, joista kahdeksassa aiheuttajabakteeri oli B:15:P1.16, yhdessä W135. Kaksi potilasta kuoli. Kantojen tarkempi karakterisointi kuitenkin osoitti, että kyse oli kahdesta samanaikaisesta rypäästä; toinen kanta oli penisilliinille herkkä, mutta toisella oli alentunut penisilliiniherkkyys. Myös kantojen DNA-analyysit tukivat erilaisuutta.

Rokotukset rauhoittivat Norjassa

Norjassa on määrä noussut vuonna 1995. Siellä raportoitiin 158 meningokokkitapausta, mikä on puolet enemmän kuin vuonna 1994 (105 tapausta). Suurimman osan noususta aiheutti B-ryhmäinen meningokokki (111 tapausta). C-ryhmä löytyi 30 tapauksessa, Y kuudessa tapauksessa ja 11 tapauksessa seroryhmää ei saatu selville. Yleisin sero/alatyyppi oli edelleen 15:P1.7,16, joka tavattiin noin puolella B-ryhmän kannoista. 60 prosenttia C-ryhmän kannoista oli sero/alatyyppiä 2a:P1.2,5.

Norjassa oli ainakin kaksi tautirypästä. Toisen (kuusi 14-21-vuotiasta Sör-Trodelag läänissä) aiheutti B-ryhmäinen meningokokki. Toisen rypään (8 Hordaland läänissä) aiheutti mielenkiintoinen kanta. Se oli sero/alatyypiltään 15:P1.7,16 mutta kapselityyppi oli vaihtunut C:ksi. MLEE-tyypitys antoi saman alleeliprofiilin kuin samaan aikaan eristetyt B:15:P1.7,16 kannat. C-ryhmän rokote annettiin alueen 2 - 5 ja 13 -21-vuotiaille asukkaille, eikä uusia tapauksia enää ilmaantunut rokotusten jälkeen.

Suuri osa Suomen vuonna 1995 sairastuneista oli nuoria aikuisia. Niin Suomen aikaisemman epidemian kuin esim. Tsekinmaan parin vuoden takaisen epidemian alussa taudin ikäpiikki siirtyi vanhempiin. Myös Ruotsin ja Norjan tautirypäiden potilaat olivat etupäässä teini-ikäisiä tai nuoria aikuisia. Tilanne ei täällä ole mitenkään epidemiaan viittaava, ja vielä kasvaneenkin esiintyvyyden aikana suomalaiset esiintyvyysluvut ovat selvästi matalampia kuin esimerkiksi Tanskassa tai Norjassa (1-2 vs 3-4/100 000/vuosi).

Taulukko:

KTL:een vuosina 1991-96 lähetetyt C- ja B-ryhmän meningokokkikannat

Kirjallisuutta:

Norrby R, Myhre E, Persson K. Meningokockinfektionen är samhällsfarlig. Utbrottet i Skåne en päminnelse. Läkartidningen 1996:93:12:1109-10.

Käyhty H. Ovatko meningokokkitaudit yleistymässä? Moodi 1995:4:182-186.

Kriz P, Vlkova J, Bobak M. Targeted vaccination with meningococcal polysaccharide vaccine in on district of the Czech Republic. Epidemiol Infect 1995:115:411-8.

Peltola H, Kataja JM, Mäkelä PH. Shift in the age distribution of meningococcal diseases as a predictor of an epidemic? Lancet 1982:2:595-7.

Helena Käyhty, KTL

(90) 474 4237