Nuorten depressio hoidettava ajoissa

Lasten ja varhaisnuorten itsemurhayritykset ja itsemurhat ovat harvinaisia, mutta ne yleistyvät nuoruusiässä. Suomessa nuorten itsemurhakuolleisuus on maailman korkeimpia. Depressio on tärkeimpiä nuorten itsetuhokäyttäytymisen taustekijöitä.

Epidemiologisissa tutkimuksissa kouluikäisten lasten vakavan masennustilan yleisyys on vaihdellut 0,4-2,5 prosentin välillä, nuorilla esiintyvyys lapsuuteen verrattuna on ollut noin kaksikertainen ja vaihdellut 0,4 ja 7,3 prosentin välillä. Hoitoon ohjatuista nuorista depressioita on raportoitu 9-59 prosentilta. Masennustilat ja itsetuhoisuus liittyvät usein toisiinsa; Suomessa nuorisopsykiatriseen avohoitoon tulleista itsemurhaa ajatelleista tai sitä yrittäneistä nuorista on todettu depressioita 55 prosentilla.

Normaalit mielialavaihtelut eivät lamaa

Nuoruusiässä normaalin mielialojen vaihtelun erottaminen masennusoireista ei aina ole helppoa. Terveen nuoren mielialavaihtelut ovat lyhytkestoisia, useimmiten ulkoisiin tapahtumiin liittyviä. Niihin ei liity vaikeaa unettomuutta, eikä depressioille ominaista useiden oireiden oireyhtymää. Normaalit mielialavaihtelut eivät myöskään lamaa nuoren toimintakykyä.

Nykykäsityksen mukaan etenkin varttuneempien nuorten depressiot muistuttavat oireiltaan monin tavoin aikuisten depressioita. Varhais- ja keskinuoruudessa ikäspesifejä piirteitä ovat mm. kouluoppimiseen liittyvät keskittymis- ja käyttäytymisongelmat tai poissaolot koulusta.

Nuorilla masennusoireet ovat useammin epätyypillisiä kuin aikusilla. Pääoireena voi mielialamuutoksen sijaan olla ärtyneisyys. Voimakkaat mielialavaihtelut, perheestä ja ikätovereista eristäytymiseen johtava ikävystyneisyys ovat depressiivisillä nuorilla yleisiä. Nuorten depressioihin liittyy usein ahdistuneisuutta, käytöshäiriötä ja päihteiden väärinkäyttöä. Tähän monihäiriöisyyteen liittyy itsetuhokäyttäytymisen riski. Depressiosta kärsivän nuoren haastatteluun kuuluukin aina mahdollisten itsemurha-ajatusten selvittäminen.

Ajatus ja teko eri asioita

Nuorista neljännes tytöistä ja kuudennes pojista on ajatellut itsemurhaa arviointihetkeä edeltäneen vuoden aikana. Suomalaisessa väitöskirjatutkimuksessa todettiin 15-18-vuotiaista koululaisista 15 prosentilla olleen itsemurha-ajatuksia. Nuorten itsemurhayritysten yleisyys on eri tutkimuksissa vaihdellut 2,5-3,5 prosentin välillä.

toisen palstan alkuun

Epäspesifit itsemurha-ajatukset eivät yleensä merkitse tietoista halua kuolla, vaan ovat useimmiten ilmaus nuoren kokemasta umpikujasta. Nuorten itsemurhayrityksissä ja itsemurhissa tekoa laukaisevilla tapahtumilla on suuri merkitys. Varhaisnuorilla ne liittyvät usein kouluun tai perhepiiriin, varttuneemmilla seurustelusuhteen vaikeuksiin. Yhteistä näille tekijöille näyttää olevan epäonnistumisen, hylätyksi tulemisen tai nöyryytyksen kokemus.

Vakava keskustelu paikallaan

Nuoren itsemurha-ajatuksiin ei pidä suhtautua ylimalkaisesti. Itsemurhaa ajattelevalle nuorelle olisi tarjottava avointa ja suoraa keskustelua aikuisen kanssa, mahdollisuus jäsentää itsetuhoisuuteen liittyviä syitä. Hänen kanssaan tulisi etsiä sopeutumista edistäviä keinoja ajankohtaisten ongelmien ratkomiseksi ja miettiä mahdollisen itsemurhayrityksen seurauksia.

Mikäli nuoren itsemurha-ajatuksiin liittyy voimakas halu kuolla, selvä itsemurhasuunnitelma, vakavaa toivottomuutta, tai masennustila, on paikallaan ohjata hänet lääkäriin. Itsemurhaa yrittäneelle nuorelle on aina järjestettävä nuorisopsykiatrinen tutkimus.

Nuoren itsemurhayritystä ja mahdollisen itsemurhan vaaraa arvioidaan heti itsemurhayrityksen jälkeen, kokonaisvaltaisesti osana hänen koko elämänpiiriään. Nuoret vähättelevät usein yrityksensä vaarallisuutta tai siihen liittyvää pyrkimystä kuolla. Nuoren itsemurhayrityksen taustalla on varsin usein depressio, vakava päihdeongelma tai käytöshäiriö, joten nuoren psykopatologian arviointi on keskeistä. Myös vanhempien osallistuminen selvittelyihin on suositeltavaa.

Nuoruuden erityispiirteet otettava huomioon

Nuorten itsemurhien ehkäisyn onnistumiseksi tarvitaan terveydenhuollon ja muiden palvelujärjestelmien lisäksi myös nuoren lähiympäristöä. Nuorten depressioiden ja itsetuhoisuuden varhainen tunnistaminen ja hoito ovat keskeisiä. Avaintahoja ovat opettajat, kouluterveydenhuolto ja oppilashuolto. Perusterveydenhuollossa nuorten depressioiden tunnistamisen tärkeys korostuu, kun nämä hakeutuvat vastaanotolle erilaisten ruumiillisten oireiden vuoksi.

Itsetuhoisten ja depressioista kärsivien nuorten riittävän tehokkaan psykiatrisen hoidon ja seurannan kehittäminen on haaste nuorisopsykiatrialle. Tarvitaan tuloksellisia hoitoja, jotka nuoret hyväksyvät ja joissa hoidon jatkuvuus voidaan turvata. Nuorten palveluilla tulee olla omat erityispiirteensä, ja niissä on otettava huomioon nuoruuden omaleimaisuus ja sen synnyttämät tarpeet.

Mauri Marttunen, KTL, Keravan nuorisopoliklinikka

(90) 240 177