Paniikkihäiriö ja itsemurhat

Suuri osa (Itsemurhat Suomessa 1987 -projektin tutkimusaineistossa 93%) itsemurhan tehneistä ihmisistä on kärsinyt erilaisista masennusoireyhtymistä ja päihdeongelmista, Suomessa erityisesti alkoholismista. Myös skitsofreeniset psykoosit ja osa persoonallisuushäiriöistä liittyvät keskeisesti itsemurhiin. Masennustilat, alkoholismi ja muu päihderiippuvuus, skitsofrenia ja persoonallisuushäiriöt edustavat tavallaan "perinteisiä" itsetuhoisuutta koskevan tutkimuksen kohteita, joiden merkitys on ollut pitkään tunnistettu itsemurhissa ja itsemurhayrityksissä.

Pitkään on myös ymmärretty, että useimpiin itsemurhiin liittyy kuolemaa edeltävinä päivinä ja viikkoina sellaista psyykkistä kipua, joka voidaan nimetä ahdistukseksi (joka tosin joissakin tapauksissa voi lievittyä itsemurhapäätöksen jälkeen juuri ennen tekoa). Ahdistus on yleinen oire lähes kaikissa mielenterveyden häiriöissä.

Varsinaiset ahdistuneisuushäiriöt, erityisesti paniikkihäiriö, nousivat oikeastaan vasta 1980-luvulla yhdeksi itsetuhotutkimuksen keskeiseksi kohteeksi. Aiemmin ajateltiin, että ahdistusneuroosit ja niihin usein liittyvä kuoleman pelko voisivat jopa suojata itsemurhalta.

Paniikkihäiriön ja itsetuhoisuuden suhde nousi varsin suuren huomion kohteeksi erityisesti eräiden amerikkalaisten tutkimusten johdosta. Paniikkihäiriön vuoksi sairaalassa hoidetuilla potilailla oli pitkässä seurantatutkimuksessa yhtä suuri itsemurhakuolleisuus kuin depressiopotilailla, ja suuressa väestötutkimuksessa paniikkihäiriön (myös "puhtaan" paniikkihäiriön) diagnoosin saaneilla oli ollut paljon itsemurhayrityksiä.

Nämä tulokset ovat sitten kohdanneet myös kritiikkiä. Varsinaisen paniikkihäiriön ja itsetuhoisuuden yhteyden on arveltu johtuvan vain paniikkihäiriön ja muiden häiriöiden yhteisesiintymisestä eli komorbiditeetista. Osa kritiikistä on perustunut siihen, että psychological autopsy - menetelmää käyttäneissä tutkimuksissa paniikkihäiriö on itsemurhan tehneillä todettu hyvin harvinaiseksi. Paniikkihäiriön komorbiditeettia itsemurhan tehneillä ei ole tiedetty.

toisen palstan alkuun

Paniikkihäiriö suomalaisten itsemurhissa

Itsemurhat Suomessa 1987 -projektissa kerätyn 1 397 itsemurhaa koskevan laaja tutkimusaineisto tarkastettiin huolellisesti kokonaisuudessaan ja tunnistettiin 17 vuoden sisällä itsemurhan tehnyttä henkilöä, jotka olivat ennen kuolemaansa kärsineet ajankohtaisesta paniikkihäiriöstä. Paniikkihäiriön prevalenssi (1,2 %) itsemurhan tehneillä ei näyttäisi juurikaan eroavan väestötutkimuksissa todetuista esiintyvyysluvuista. Yhdessäkään tapauksessa kyse ei ollut "puhtaasta" paniikkihäiriöstä: kaikilla häiriö liittyi ajankohtaiseen masennukseen, alkoholismiin, persoonallisuushäiriöihin tai näiden yhdistelmiin. Useimmiten paniikkihäiriö oli alkanut ennen masennusta, päihdeongelmia tai aiempia itsemurhayrityksiä. Tutkimukseen liittyy alidiagnostiikan mahdollisuus, mutta tuskin nimenomaan "puhtaan" paniikkihäiriön alidiagnostiikka.

Takautuvassa tutkimusasetelmassa ei voida arvioida paniikkihäiriön merkitystä itsemurhan itsenäisenä riskitekijänä. Paniikkihäiriöön saattaa liittyä suurentunut itsemurhakuolleisuus, mutta riskin välitön lisääntyminen ei kuitenkaan näyttäisi olevan erityisen merkittävää "puhtaassa" häiriöissä, vaan keskeisintä sellaisilla paniikkihäiriöstä kärsivillä ihmisillä, joille kehittyy tai joilla on samanaikainen masennustila, päihdeongelma tai persoonallisuushäiriö.

Jos paniikkihäiriön hoidolla voidaan vähentää potilaan komorbidin masennuksen tai päihdeongelman syntymisen riskiä, hoito voi todennäköisesti myös pienentää itsemurhavaaraa. Ahdistuneisuushäiriöiden yhteydessä potilaan mahdolliset komorbidit häiriöt pitää tunnistaa ja ottaa huomioon hoitoa suunniteltaessa.

Kirjallisuutta:

Henriksson M, Isometsä E, Kuoppasalmi K ym. Panic disorder in completed suicide. J Clin Psychiatry (in press).

Henriksson M, Isometsä E, Kuoppasalmi K ym. Ahdistuneisuus ja itsemurhat. Teoksessa: Achté K, Tamminen T (toim.) Ahdistuneisuus ja sen hoito. Pieksämäki: Recallmed, 1995.

Markus Henriksson, KTL

(90) 474 4313