|
Psykososiaalisilla tekijöillä on perinteisesti arvioitu
olevan merkitystä itsemurhissa. Itsemurhat Suomessa 1987 -projektissa
(IMS-87) on ollut mahdollisuus verrata itsemurhatapausten tietoja väestötietoihin.
Itsemurhatapaukset eroavat selvästi joidenkin sosiaalisten taustamuuttujien
suhteen väestöstä. Nämä erot johtuvat osaksi
henkilöiden mielenterveysongelmista ja runsaasta alkoholinkäytöstä.
Itsemurhat ovat tavallista yleisempiä miesten, naimattomien, eronneiden
ja leskeytyneiden joukossa.
IMS-87 -projekti sisältää tietoja jokaisesta 1 397
itsemurhasta 1.4.1987-31.3.1988. Perusteellisia omaishaastatteluihin
perustuvia tietoja, jotka haastattelija oli arvioinut luotettaviksi,
oli käytettävissä 1 067 tapauksen osalta (824 miestä,
243 naista). Muutamia itsemurhan tehneiden henkilöiden sosiaalista
taustaa ja asumista koskevia tietoja verrattiin väestötietoihin.
Siviilisääty
Itsemurhan tehneet 20-89-vuotiaat miehet olivat samanikäisiä
elossa olevia miehiä useammin naimattomia (42,4 % vs. 30,2 %),
useammin eronneita (13,2 % vs. 6,4%) ja useammin leskiä (4,3 %
vs. 2,8 %). Nämä erot olivat nähtävissä lähes
kaikissa 10-vuotisikäryhmissä. Naimattomien miesten osuus
itsemurhan tehneiden joukossa oli suurin 30-39-vuotiaiden ryhmässä
(53,7 % vs. 28,9 %). 30-39-vuotiaista itsemurhan tehneistä miehistä
vain 27,8 prosenttia oli naimisissa, kun taas samanikäisistä
miehistä 64,3 prosenttia. Naimattomista 30-39-vuotiaista itsemurhan
tehneistä miehistä oli elämänsä aikana tarvinnut
psykiatrisia sairaalahoitopalveluja 47,4 prosenttia, huomattavasti enemmän
kuin itsemurhan tehneistä miehistä keskimäärin (29
%).
Itsemurhan tehneet 20-89-vuotiaat naiset olivat elossa olevia naisia
harvemmin naimisissa (38,7 % vs. 55,1 %), ja useammin eronneita (17,5
% vs. 7,8 %). Naimattomien osuudessa ei sen sijaan ollut eroja itsemurhatapausten
ja väestön välillä. Leskeytyneiden naisten osuus
oli erityisen korkea 60-69-vuotiaiden itsemurhatapausten joukossa (46,1
% vs. 28,2 %).
Asuminen
Itsemurhan tehneistä 15-89-vuotiaista useampi asui yksin kuin
muut samanikäiset (miehet: 26,4 % vs. 10,8 %; naiset 33,5 % vs.
18,1 %).
toisen palstan alkuun
|
|
Itsemurhan tehneiden miesten joukossa yksin asuvien
osuus pysyi likimain samana 20 ikävuodesta ylöspäin,
mutta naisten joukossa yksin asuvien osuus lisääntyi iän
myötä samaan tapaan kuin muussa väestössä.
Runsas humalahakuinen juominen oli yksin asuvien keski-ikäisten
(30-59-v) miesten joukossa erityisen tavallista (61-75 %), ja yli puolessa
näistä yksin asumisen syynä oli hiljattainen ero puolisosta.
Itsemurhan tehneet miehet olivat asuneet vanhempiensa kanssa muita
miehiä useammin 25. ikävuoden jälkeen, mutta erot tasoittuivat
yli 40-vuotiaiden joukossa. Itsemurhan tehneiden miesten joukossa vanhempiensa
kanssa asuvien osuus oli noin kaksinkertainen muihin miehiin verrattuna.
Naisten kohdalla ei tällaista eroa havaittu. 30-39-vuotiaat vanhempiensa
luona asuvat miehet olivat keskimääräistä useammin
(42 % vs. 29 %) joutuneet turvautumaan psykiatriseen sairaalahoitoon,
mikä viittaa siihen, että vakava psyykkinen sairaus oli monissa
tapauksissa estänyt tavanomaisen itsenäistymiskehityksen.
Lapset
Itsemurhan tehneiden joukossa lapsia saaneiden osuus nousi iän
mukana samalla tavalla kuin muun väestön keskuudessa. Itsemurhan
tehneiden naisten joukossa oli useita yli 70-vuotiaita naisia, joilla
ei ollut ollut lapsia, mutta tämä havainto heijastanee vain
tilannetta väestössä: lapsettomien naisten osuus lisääntyy
vanhemmissa ikäryhmissä. Kaiken kaikkiaan, 30-89-vuotiaista
naisista lapsia oli saanut yhtä moni itsemurhan tehneistä
kuin muusta väestöstä (76,2 % vs. 75,1 %). Itsemurhan
tehneiden joukossa naisilla oli miehiä useammin lapsia (68,7 %
vs. 54,3 %), mutta tämäkin havainto kuvaa miesten ja naisten
välisiä eroja väestössä.
Lähde:
Heikkinen ME, Isometsä ET, Marttunen MJ, Aro HM, Lönnqvist
JK. Social factors in suicide. Br J Psychiatry 1995;167:747-753
Martti Heikkinen, Tampereen yliopisto,
terveystieteen laitos
(931) 215 6785
|
