Työttömyys vaikuttaa mielenterveyteen

Työttömyyden ja mielenterveyden suhteesta on monenlaisia tutkimustuloksia: työttömyys joko heikentää mielenterveyttä, parantaa sitä tai ei vaikuta mitenkään. Ristiriitaisuus johtuu ainakin kahdesta syystä. Työttömyys on monimuotoista ja tutkimusaihe on menetelmällisesti vaikea.

Työn puute merkitsee eri ihmisille eri asioita. Ihmiset ovat erilaisia, heidän elämänsä on erilaista, ja heidän työnsä on erilaista. Yhtäältä työ voi olla ihmiselle monen myönteisen tekijän lähde, mutta myös toisaalta tuntuva rasitus.

Useimmissa tutkimuksissa työttömyyttä on tarkasteltu ikään kuin se olisi aina ja kaikille sama, vaikka on osoitettu, että jos työ on kiinnostavaa, sen menettäminen yleensä heikentää mielenterveyttä. Jos suhde työhön on neutraali tai välinpitämätön, ei sen menettäminen tunnu missään, ja jos työ on vastenmielistä niin työttömäksi pääseminen suorastaan parantaa mielenterveyttä.

Sopeutumiskyky ratkaisee työttömyyden seuraukset

Työttömyyden seuraukset riippuvat olennaisesti ihmisen sopeutumiskyvystä, varakkuudesta, sosiaalisista suhteista ja yhteiskunnan tarjoamasta työttömyys- ja sosiaaliturvasta. Tässä suhteessa ansiosidonnaista päivärahaa nauttiva, hyvin koulutettu suomalainen on tuntuvasti paremmassa asemassa kuin tyhjän päälle pudonnut 1930-luvun pula-ajan ammattitaidoton työläinen.

Työhön pääseminen ja työttömäksi joutuminen ei ole satunnaista. Sitä säätelevät monet tekijät, jotka valikoivat työhön tavallista kyvykkäämpiä ja terveempiä henkilöitä ja työttömäksi vähemmän kyvykkäitä ja vähemmän terveitä. Valikoitumista ei ole monessakaan tutkimuksessa otettu huomioon. Työttömyyden ja terveyden välisiä suhteita koskevan tutkimuksen pitäisi ottaa huomioon työn luonne, työttömäksi joutuvan voimavarat, valikoituminen ja sekoittavat tekijät. Edellä kuvatut ongelmat on pystytty välttämään parhaissa seuranta- ja interventiotutkimuksissa siinä määrin, että melko luotettava kuva työttömyyden vaikutuksista mielenterveyteen voidaan hahmottaa.

Koulusta työttömäksi - ei vaikutusta

Nuorisoa koskevat pitkittäistutkimukset ovat osoittaneet, ettei koulun jälkeen työttömäksi jääminen aiheuta muutosta mielenterveyteen. Työllistyminen sen sijaan on kohentanut mielenterveyttä. Esimerkiksi kelpaavassa, suuressa ja hyvin tehdyssä australialaisessa tutkimuksessa seurattiin 15-24-vuotiaita neljän vuoden ajan. Iän, sukupuolen ja sosiaaliluokan suhteen vakioitu mielenterveyden ongelmien esiintyvyys oli jatkuvasti työssä olleisiin verrattuna työstä työttömäksi joutuneilla 1,5-kertainen, opiskelusta työttömäksi joutuneilla samoin 1,5-kertainen ja työttömyyskortistosta työhön päässeillä 0,6-kertainen.

toisen palstan alkuun

Työllistyminen kohentaa

Aikuisia seuranneet pitkittäistutkimukset ovat todenneet, että sekä työttömyyden uhka että työttömäksi joutuminen heikentävät mielenterveyttä. Heikentyminen näyttää olevan tilapäistä tai ainakin osittain palautuvaa. Uudelleen työllistyminen parantaa mielenterveyttä. Vaikka tutkimuksissa on metodisia puutteita, kyse näyttää ainakin osittain olevan todellisista syy-seuraussuhteista.

Työttömyyden aiheuttamia haittoja voidaan pyrkiä korjaamaan interventio-ohjelmilla. Ohjelmien sisältö vaihtelee, mutta käsiteltäviä aiheita ovat yleensä valmennus työhön ja työn hakemiseen, fyysisen ja psyykkisen työkyvyn ylläpitäminen, itsetunnon ja päättäväisyyden vahvistaminen, tunne-elämän ongelmien käsittely ja ongelmien ratkaisutaito.

Työttömän hoito vaikuttaa

Satunnaistettuja tutkimuksia työttömyyden hoito-ohjelmien tehosta on muutama. Mielenterveyden häiriöistä kärsivillä henkilöillä yhteisökeskeisen hoidon on havaittu kohentavan itsetuntoa, vähentävän oireita ja edistävän työllistymistä.

Eräässä hyvin tehdyssä tutkimuksessa satunnaistettiin 606 työtöntä joko ohjekirjallisuutta saavaan vertailuryhmään tai koeryhmään. Jälkimmäiset saivat ryhmäopetusta 24 tuntia kahden viikon kuluessa. Opetus perustui sosiaaliseen oppimisteoriaan ja käsitti työn hakemisen taitoja, oman pätevyyden tunteen vahvistamista, tukevaa psykoterapiaa ja karaisua pettymyksiä vastaan. Seuranta kesti 28 kuukautta. Sen aikana masennusoirejaksoja poteneita oli vertailuryhmässä 39 prosenttia, mutta interventioryhmässä vain 25 prosenttia. Ohjelma vähensi eniten niiden henkilöiden masennusta, jotka olivat ennen sen alkua masentuneimpia, epävarmimpia ja taloudellisesti huonoimmassa asemassa. Saman ryhmän myöhemmässä tutkimuksessa osoitettiin, että ohjelman uusi versio paransi eniten riskiryhmään kuuluvien henkilöiden mielenterveyttä ja uudelleen työllistymistä. Työttömille suunnatut interventiot voivat siis helpottaa työttömyyteen sopeutumista.

Metodisesti parhaimmat tutkimukset osoittavat, että työttömyys voi heikentää mielenterveyttä. Selviytymiskykyä vahvistavat interventiot voivat helpottaa työttömyyteen sopeutumista. Tuloksia ei kuitenkaan voi yleistää jokaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, koska työn ja työttömyyden sosiaalinen merkitys vaihtelee yhteisöstä toiseen.

Viitteet:

Poikolainen K. Heikentääkö työttömyys terveyttä? Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 1995;32:367-371.

Vinokur AD, Price RH, Schul Y. Impact of the JOBS intervention on unemployed workers varying in risk for depression. Am J Community Psychol 1995;23:39-74.

Kari Poikolainen, KTL, A-klinikkasäätiö

(90) 6220 2943