|
Kirkasvalohoidolla on saatu hyviä tuloksia
kaamosmasennuksen hoidossa. Valoa on kokeiltu myös muiden depressioiden
hoitoon. Valon vaikutustavan selvittelyssä on viime vuosina edistytty,
ja aikaisemmin hyväksytyt hypoteesit on kaadettu. Arvoitus odottaa
ratkaisuaan.
Mielialahäiriöistä noin 10 prosentin taudinkulku seuraa
tiukasti vuodenaikojen vaihtelua, ja oireet esiintyvät vain tiettynä
vuodenaikana. Tavallisimmin masennusjakso ajoittuu talveen. Muina vuodenaikoina
masennus on selvästi kaamosmasennusta harvinaisempaa.
Kaamosmasennuksen keskeisimpiin oireisiin kuuluvat mielialan lasku,
liikunnan väheneminen, liikaunisuus ja lisääntynyt ruokahalu,
erityisesti hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet maistuvat. Tämän
seurauksena näiden potilaiden paino nousee muutaman kilon talven
mittaan. Oireet häviävät kevään kuluessa, ja
myös paino laskee normaaliksi ilman laihdutuskuuria. Kesällä
potilaat ovat oireettomia ja voivat hyvin.
Kaamosmasennukseen selvää apua
Kaamosmasennuksen ensisijainen hoitokeino on ollut kirkasvalohoito,
josta kontrolloituja tutkimuksia on tähän mennessä raportoitu
kymmenistä tutkimusyksiköistä kaikista maanosista, yhteensä
yli 1 000 potilaasta. Myös uusilla depressiolääkkeillä
on saatu lupaavia tuloksia. Tosin kontrolloituja lääketutkimuksia
tällä potilasryhmällä on tehty toistaiseksi hyvin
vähän.
Virheellisiä käsityksiä
Kaamosmasennuksen ajateltiin aluksi perustuvan poikkeavaan melatoniinin
aineenvaihduntaan. Yöllä annettava valo estää melatoniinin
tuotantoa käpylisäkkeessä, ja talvella melatoniinia erittyy
enemmän kuin kesällä. Kaamosmasennuksessa melatoniinin
tuotannon tai sen säätelyn ajateltiin poikkeavan normaalista,
ja tämän takia altistaminen kirkkaalle valolle tuntui luonnolliselta
keinolta hoitaa näitä potilaita. Tämä hypoteesi
osoitettiin myöhemmin virheelliseksi.
Aikaisemmissa tutkimuksissa vakavasti masentuneiden potilaiden vuorokausirytmit
olivat poikkeavia. Heillä oli usein myös rekisteröitäviä
unen rakenteen muutoksia.
toisen palstan alkuun
|
|
Tämän perusteella esitettiin toinen hypoteesi,
jonka mukaan kaamosmasennuksen taustatekijänä olisi vuorokausirytmien
säätelyn häiriö, joka ilmenisi rytmien tahdistamattomuutena
ja poikkeavana unen rakenteena. Myös tämä käsitys
osoitettiin myöhemmissä tutkimuksissa virheelliseksi.
Eräästä naisvaltaisesta toimihenkilöjoukosta tehdyssä
tutkimuksessa kaamosmasennus voitiin diagnosoida ennakoitua harvemmin.
Ei vaikutusta D-vitamiiniin
Tutkimuksen eri osioissa 70-80 prosenttia potilaista hyötyi selvästi
kirkasvalohoidosta. Tutkimus ei kuitenkaan tukenut hypoteeseja, joiden
mukaan kirkasvalohoidon keskeisin vaikutustapa kohdistuisi melatoniinin
tuotantoon tai eri vuorokausirytmien säätelyyn. Kirkasvalohoidolla
ei ollut myöskään D-vitamiinin tuotantoon merkittävää
vaikutusta. Sen sijaan kirkasvalohoito nosti potilaiden vireystilan
tasoa ja aikaisti sen vuorokausirytmin vaihetta. Tämä valon
vaikutustapa selitti merkittävän osan hoidon depressiota lievittävästä
tehosta.
Käytännön työssä kirkasvalohoidon käyttöaiheena
on ainoastaan kaamosmasennus. Hoitoa annetaan aluksi päivittäin
tunti aamuin tai illoin. Oireiden hävittyä hoitoa jatketaan
samalla tavalla vähintään viitenä päivänä
viikossa. Syksyllä hoito kannattaa aloittaa jo ennen kaamosmasennuksen
oireiden ilmaantumista. Muiden depressioiden osalta kirkasvalohoitoa
ei ole osoitettu tehokkaaksi hoitokeinoksi.
Kirkasvalohoitoa on kokeellisesti käytetty vuorotyön aiheuttaman
väsymyksen estämiseksi, mikä tarjoaa mielenkiintoisen
tutkimusaiheen työterveyshuollon alalle. Kirkasvalohoitoa on sovellettu
myös aikaerorasituksen lievittämiseen, mutta käytännössä
hoidon toteuttaminen on usein vaikeaa ja vaihtoehtona melatoniini lienee
tässä yhteydessä tehokkaampi hoitokeino.
Viite:
Partonen T. Seasonal affective disorder. The clinical picture and
the effects of bright light treatment in winter depression. Publications
of The National Public Health Institute, Series A 13/1995 [dissertation].
Helsinki: University of Helsinki, 1995.
Timo Partonen, KTL
(90) 474 4213
|
