Verivalmisteiden mikrobiturvallisuutta varjellaan

Kaikilta verenluovuttajilta tutkitaan jokaisen luovutuksen yhteydessä HIV 1+2-, HTLV I/II- ja HCV-virusten vasta-aineet, hepatiitti B -viruksen pinta-antigeeni, kardiolipiinivasta-aineet ja ALAT-maksaentsyymi. Anti-HTLV I/II-seulonta käynnistyi keväällä 1995. ALAT-seulonta tehdään tuntemattomien veren välityksellä tarttuvien maksatulehdusta aiheuttavien virusten leviämisen estämiseksi. Tällainen on mm. äskettäin tunnistettu HGV, jolle ei vielä ole serologista seulontatestiä ja jota on PCR-tutkimusten perusteella jopa 1,7 prosenttia yhdysvaltalaisista verenluovuttajista. HGV:n esiintyvyydestä Suomessa ei ole tietoa.

Seulonnoissa käytetään mahdollisimman herkkiä, kaupallisia EIA-testejä. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu validoi kaikki seulontatestit ennen niiden käyttöönottoa. Veriyksikön kelpoisuuden ratkaisee seulonnassa käytetty EIA-testi. Kaikki veriyksiköt, jotka ovat toistetusti reaktiivisia EIA-seulonnassa, hävitetään. Varmistustutkimukset vaikuttavat vain luovuttajan kelpoisuuteen jatkaa verenluovuttajana. Käytäntö lisää verivalmisteiden virusturvallisuutta, koska seulontatestit tulevat henkilön serokonversiovaiheessa yleensä aikaisemmin positiivisiksi kuin varmistustutkimukset. Käytännön haitta on se, että seulontatestien epäspesifisyyden johdosta menetetään turhaan veriyksiköitä , vuonna 1995 yhteensä noin 1 700 yksikköä (0,5 % kerätyistä yksiköistä). Potilaista poiketen hyvin harvalta (< 5 %) seulontatutkimuksessa kiinni jääneeltä verenluovuttajalta jatkotutkimuksissa voidaan varmistaa epäilty löydös.

Harvoin positiivisia

Suomen hyvän epidemiologisen tilanteen ja verenluovuttajien huolellisen valinnan ansiosta verenluovuttajilla todetaan seulontakokeissa hyvin harvoin positiivisia löydöksiä.

toisen palstan alkuun

Vuonna 1995 uusista luovuttajista oli HBsAg-positiivisia 0,04 ja anti-HCV-positiivisia 0,05 prosenttia. Positiiviset löydökset tunnetuilla, aiemmin seulotuilla verenluovuttajilla ovat vielä paljon harvinaisempia. HIV-vasta-ainepositiivisia verenluovuttajia löytyi vuonan 1995 yksi, HTLV-vasta-ainepositiivisia kolme.

Verivalmisteiden aiheuttaman HBV- ja HCV-tartunnan vaara on maassamme erittäin pieni. Viime vuosina on varmistettu yhdestä kolmeen verivalmisteen aiheuttamaa HBV- ja HCV-tartuntaa vuodessa ja tartunnan laskennallinen vaara on yksi 50 000 -100 000 veriyksikköä kohti. Seulottujen verivalmisteiden laskennallinen HIV-tartunnan vaara on korkeintaan yksi miljoonaa veriyksikköä kohti, eikä tällaisia tapauksia ole Suomessa todettu. Jos potilaalla epäillään verivalmisteen välityksellä tarttunutta infektiota, potilasta hoitava lääkäri ottaa yhteyden Suomen Punaisen Ristin Veripalveluun luovuttajien jatkotutkimusten järjestämiseksi. Jos tartunta voidaan varmistaa, lääkevahinkovakuutus korvaa infektion potilaalle aiheuttaman haitan ja kulut.

Verivalmisteiden bakteerikontaminaation vaara on hyvin pieni, koska veriyksiköt prosessoidaan tuotteiksi nk. suljetussa systeemissä. Verenluovutuksen yhteydessä ihon puhdistukseen ja aseptiseen verenottotekniikkaan kiinnitetään paljon huomiota. Tästä huolimatta on mahdollista, että luovuttajan ihon bakteereja pääsee luovutuksen yhteydessä veriyksikköön. Iholta peräisin olevien bakteerien lisääntyminen jääkaappilämpötilassa säilytettävissä punasoluvalmisteissa on hyvin hidasta tai olematonta. Trombosyyttivalmisteita säilytetään kuitenkin huoneenlämmössä, ja kontaminaatio iholta mahdollistaa bakteerien lisääntymisen säilytyksen aikana. Viime vuosien aikana verisoluvalmisteiden ei tiedetä aiheuttaneen Suomen potilaissa yhtään septistä reaktiota. Epäillyissä tapauksissa potilasta hoitava lääkäri ottaa välittömästi yhteyden Suomen Punaisen Ristin Veripalveluun jatkotutkimusten järjestämistä varten. Epäilty valmiste ja samasta veriyksiköstä tehdyt muut mahdolliset valmisteet jäljitetään ja viljellään.

Tom Krusius, Suomen Punainen Risti Veripalvelu

(90) 58 011