Helicobacter pylori kiusaa mahaa: Hoito auttaa pitkäänkin jatkuneeseen vaivaan

Tämän hetken käsityksen mukaan helikobakteeri-infektio saadaan lapsena tai nuorena, ja se jatkuu kroonisena infektiona lähes poikkeuksetta läpi elämän. Se, että tämän hetken yli 50-vuotiaista suomalaisista yli puolet on helikobakteeripositiivisia, heijastaa siis vuosikymmenten takaisia lapsuuden oloja. Vieläkään ei tiedetä, miten helikobakteeri-infektio tarttuu. Koska bakteerin ainoa luonnollinen isäntä on ihminen ja koska toisaalta ahtaat asuinolot ja perheiden suuri lapsimäärä tuntuvat liittyvän infektion esiintymiseen, uskotaan infektion siirtyvän henkilöstä toiseen. Helikobakteeria löydetään joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta vain mahan limakalvolta, ja mahdollisen tartuntareitin kulku on selvittämättä.

Yhteys oireisiin epäselvä

Kaikilla helikobakteeria mahansa limakalvolla kantavilla henkilöillä ei välttämättä ole oireita. Helikobakteerien merkitys toiminnallisessa dyspepsiassa ilman todettua haavatautia on vielä epäselvä, joskin vaikeaoireiset potilaat näyttävät hyötyvän infektion hoidosta. Noin 20-30 prosenttia infektoituneista saa jossain elämänsä varrella jonkun helikobakteeri-infektioon liittyvän jälkiseuraamuksen. Syitä siihen, miksi jotkut henkilöt saavat vakavampia jälkiseuraamuksia kuin toiset, ei tiedetä. Selityksiä on haettu sekä eri tautimuotojen yhteydessä eristettyjen helikobakteerikantojen että näihin tautitiloihin sairastuneiden potilaiden erilaisista ominaisuuksista.

Hoito tehokasta

Pohjukaissuolen tai mahan haavatauti on krooninen, ja haavaepisodien toistuminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus niin kauan kuin helikobakteeri-infektiota (pohjukaissuolihaavassa 95-100 %, mahahaavassa 80-85 %) ei hoideta. Jos helikobakteeri-infektio hoidetaan ja se pysyy poissa, tauti uusiutuvine haavoineen jatkuu erittäin harvoin. Suomessa peptinen haava kehittyy mahaan tai pohjukaissuoleen noin 10-20 prosentille niistä, joilla on helikobakteerin aiheuttama gastriitti. Runsas mahan haponeritys on tyypillistä näille henkilöille.

toisen palstan alkuun

Helikobakteeri-infektioon liittyvä MALT(mucosal associated lymphoid tissue) -lymfooma on harvinainen myös Suomessa. Kroonisen, voimakkaan helikobakteeriantigeenin aiheuttaman ärsytyksen arvioidaan olevan merkittävä sen kehittymiselle. Etenkin taudin alkuvaiheessa tämä lymfooma voidaan parantaa helikobakteeri-infektion hoidolla.

Jo vuosikymmenten takaiset suomalaistutkimukset osoittivat aktiivisen kroonisen mahakatarrin johtavan intestinaaliseen metaplasiaan (mahan epiteeli korvautuu suolistoperäisellä epiteelillä) ja atrofiseen gastriittiin. Atrofinen gastriitti taas on mahasyövän tärkeä riskitekijä. Autoimmuuniperäisen atrofisen gastriitin ja helikobakteerien välinen yhteys on vielä epäselvä.

Seroepidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet helikobakteeri-infektion olevan mahasyöpäpotilailla merkittävästi yleisemmän kuin verrokeilla. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että helikobakteeripositiivisilla mahasyöpään sairastumisen riski on 3,8-kertainen, mikä taas toisin päin laskettuna merkitsee sitä, että noin 60 prosenttia mahasyöpätapauksista liittyisi helikobakteeri-infektioihin. Näyttö helikobakteerin yhteydestä mahasyöpään on katsottu niin merkittäväksi, että WHO:n alainen kansainvälinen syöpäkomitea on nimennyt helikobakteeri-infektion I luokan karsinogeeniksi.

Helikobakteeri-infektio on myös Suomessa yleinen krooninen infektio varsinkin vanhemmissa ikäluokissa ja se kuuluu selvästi kansantauteihimme. Vain pieni osa (20-30 %) saa jossain elämänsä vaiheessa peptisen haavataudin tai mahasyövän. Infektion tarttumismekanismeja ei tiedetä, eikä sitä, miksi jotkut sairastuvat vakavampiin jälkiseuraamuksiin. Vuoden alussa julkaistiin suomalaisille lääkäreille suositus helikobakteeri-infektion hoidosta. Jatkuvasti myös pohditaan, pitäisikö infektion laajamittaisempi hävitys ottaa vakavasti harkittavaksi. Joka tapauksessa helikobakteeri-infektiot vähitellen harvinaistuvat myös Suomessa. Jo nyt siihen viittaavat uusimmat tulokset infektion yleisyydestä nykynuorison ja nuorten aikuisten keskuudessa sekä mahasyövän väheneminen.

Hilpi Rautelin, hilpi.rautelin@helsinki.fi

Timo Kosunen,
Helsingin yliopisto, Kliinisteoreettinen laitos, bakteriologian ja immunologian osasto

(90) 43 461