HIV-infektion ehkäisy ja hoito edistymässä

Puuttumalla virusmäärää alentavilla lääkkeillä ensitaudin kulkuun voidaan ilmeisesti vaikuttaa taudin ennusteeseen. Mikäli tieto saadaan vahvistettua seurantatutkimuksissa, se merkitsee, että ensitauti on pyrittävä diagnosoimaan mahdollisimman varhain ja hoito aloittamaan täydellä teholla heti kun tieto taudista on varmistunut. Suomeen sovellettuna tämä merkitsisi sitä, että kaikkien, jotka epäilevät saaneensa tartunnan olisi syytä käydä lääkärissä, lääkärin olisi herkästi otettava HIV-testi, HIV-testi olisi syytä tehdä menetelmällä, jossa tulos saadaan joko heti tai viimeistään seuraavana päivänä ja jos tauti todetaan, potilas olisi ohjattava hoitopaikkaan, jossa lääkehoito ja siihen liittyvä seuranta osataan.

Uusia lääkeaineita

Virusmäärän mittaamisen avulla voidaan jopa parissa kuukaudessa päätellä luotettavasti, onko jokin lääkeaine hyödyllinen vai ei. Tähän saakka lääkeaineiden kehittely on edennyt hitaasti juuri siksi, että uusien lääke-ehdokkaiden tehon toteaminen on vaatinut vuosia kestäviä, suuria potilasmääriä koskevia tutkimuksia. Virusmäärän mittaus onkin vahvistanut, että moni uusista viruslääkkeistä on erittäin tehokas. Viruksen proteaasia estävät lääkeaineet, erityisesti sopivina yhdistelminä nukleosidianalogien (AZT ja DDI) ja eräiden muiden lääkeaineiden (kuten nevirapiini) kanssa käytettäessä näyttävät pysäyttävän viruksen lisääntymisen lähes täysin. Samalla tauti pysähtyy ja sen merkkinä CD-4 -solujen määrä saattaa kohota normaaliksi. Teoriassa viruksen pysähdyttäminen saattaa aiheuttaa lopulta jopa virusta sisältävien "kantasolujen" kuoleman ja niin elimistö voisi vapautua viruksesta kokonaan.

Uusi solureseptori

Molekyylibiologisen tutkimuksen puolella tärkeimpiä olivat tiedot uudesta solureseptorista, jota tarvitaan, jotta virus pääsisi solun sisään. Reseptori näyttää vaikuttavan siihen, mitkä solut voivat infektoitua ja mitkä eivät. Se saattaa osallistua merkittävällä tavalla myös elimistön puolustusjärjestelmään, sen fysiologinen tehtävä on toimia nk. -kemokiinien vaikutuksen välittäjänä solun pinnalla. -kemokiinit näyttävät olevan juuri se aine, jota sytotoksiset CD-8 -solut erittävät estäen viruksen lisääntymisen laboratorioviljelmissä.

toisen palstan alkuun

Mahdollisesti joidenkin henkilöiden "vastustuskyky" HIV-tartunnalle voisi selittyä voimakkaalla -kemokiinituotannolla. Tämän vasteen voimistaminen keinotekoisesti saattaa olla mahdollista.

Rokotettako ei saada?

Toinen merkittävä molekyylibiologinen tieto koski viruksen evoluutiota ja alatyyppejä. HIV on jakautunut geneettisiksi alatyypeiksi, joilla alun alkaen näyttää olleen omat erilliset esiintymisalueensa, mutta jotka sitten ovat sekoittuneet. Esimerkiksi Suomessa tartunnoista kolme neljäsosan aiheuttaa nk. B-tyyppi, loput ovat muita lähinnä Afrikassa esiintyviä virustyyppejä. Nyt on havaittu - ja suuri ansio tästä lankeaa suomalaiselle tutkijalle - että tyyppien välistä sekoittumista tapahtuu. A-tyypin virusta kantava henkilö saattaa saada lisäksi E-tyypin viruksen ja niiden sekoittuminen johtaa uuteen sekatyyppiä olevaan virukseen. Tällaisia sekatyypin viruksia afrikkalaisissa aineistoissa on löytynyt jopa kymmenesosalta tartunnan kantajia. Tulos on vahvistettu eläinkokeissa. Apinoihin, joihin on aikaisemmin istutettu virus, voidaan helposti istuttaa uusi virus ja seurauksena on usein sekatyypin syntyminen.

Sekatyypit parantavat ilmeisesti viruksen mahdollisuuksia torjua elimistön immuunipuolustusta ja niillä saattaa olla suuri merkitys epidemian tulevalle kululle. Havainnoilla on suuri merkitys myös rokotetutkimuksen kannalta. Vaikka monilla erilaisilla rokotevalmisteilla saadaan jonkin verran suojaa tartuntaa vastaan, näyttää kunnollisen rokotesuojan aikaansaaminen lähes mahdottomalta tehtävältä. Kaksoisinfektioita näyttää löytyvän paitsi eri alatyyppien aiheuttamana, myös saman alatyypin sisällä viitaten siihen, ettei edes immunologiselta rakenteeltaan hyvin vastaavakaan rokotevirus olisi tehokas.

AIDSin ulottuvuus

AIDS-epidemiaa ei koskaan saada pysähtymään, ellei tehokkaan valistuksen ja ehkäisyn toteuttamisen esteenä olevia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja näkemyksellisiä ongelmia saada ratkaistuksi. Yhdysvalloissa ei kondomin käytön opastaminen vieläkään ole osa kouluissa annettavaa sukupuolivalistusta, eikä julkisia kampanjoita esimerkiksi Suomen tapaan juurikaan ole. Useat tutkimukset vahvistivat, että kondomien käyttö ei ole tavallista edes selkeän riskikäyttäytymisen yhteydessä. Ongelmat ovat vielä moninkertaiset kehitysmaissa, joissa 95 prosenttia kaikista AIDS-tapauksista esiintyy. Taloudellinen epätasa-arvo ja naisten epäitsenäinen asema levittävät tautia tehokkaasti. Syrjintä, joka räikeästi suuntautuu HIV-positiivisiin painaa epidemian maan alle, pois näkyvistä, pois prevention piiristä.

Kaikkiaan noin 29 miljoonan ihmisen arvioidaan saaneen HIV-tartunnan, elossa heistä on noin 21 miljoonaa. Joka päivä 8 500 uutta ihmistä saa tartunnan, kaksi vuotta sitten luku oli 7 000. AIDS on enemmän kuin koskaan maailmanlaajuinen yhteinen haaste.

Pauli Leinikki, KTL

(90) 474 4403, pauli.leinikki@ktl.fi