Virukset yhä syyllisempiä nuoruustyypin diabetekseen

Taudin syntyyn tarvitaan geneettinen alttius, joka liittyy pääasiassa tiettyihin HLA-alueen geeneihin. Tämä alttius ei sinänsä johda diabetekseen, vaan lisäksi tarvitaan ympäristötekijöiden vaikutus.

Virusten osuudesta on kertynyt lukuisia viitteitä, mutta niiden merkityksen lopullinen varmistaminen on osoittautunut vaikeaksi: beetasoluja tuhoava prosessi etenee hitaasti, ja se käynnistyy usein vuosia ennen diabeteksen oireiden ilmaantumista. Pitkästä aikaviipeestä johtuen käynnistävien tekijöiden tunnistaminen on ollut vaikeaa. Viime aikoina tässä on kuitenkin saavutettu merkittävää edistystä, ja epäilyt virusten osuudesta ovat vahvistuneet uusien prospektiivisten tutkimusten myötä.

Vaarallinen sikiökausi

Synnynnäisen vihurirokkoinfektion tiedetään johtavan diabeteksen puhkeamiseen noin 20 prosentille. Aikaviive on vuosia, jopa 30-40 vuotta. Vihurirokko on osoittanut, että sikiökauden infektioilla voi olla aivan erityinen merkitys diabeteksen myöhemmälle syntymiselle. Suomessa vihurirokon lähes täydellinen häviäminen MPR-rokotusten myötä ei kuitenkaan ole vähentänyt diabeteksen esiintyvyyttä.

Synnynnäinen vihurirokko on diagnosoitavissa suhteellisen helposti. Vähempioireisten ja yleisempien virusinfektioiden merkityksen selvittäminen on hankalampaa, ja se edellyttää tarkkaan suunniteltuja prospektiivisia seurantatutkimuksia, joista ensimmäiset on nyt julkaistu.

Enterovirukset tärkeitä

Hiljattain tehdyissä kahdessa tutkimuksessa havaittiin sikiökauden enterovirusinfektioiden lisäävän lapsen riskiä sairastua diabetekseen. Myös lapsena sairastetut enterovirusinfektiot lisäsivät diabetesriskiä. Aikaviive infektiosta diabeteksen puhkeamiseen vaihteli alle vuodesta useisiin vuosiin. Muiden virusten ei havaittu liittyvän diabeteksen puhkeamiseen.

Enterovirusten, erityisesti coxsackie B -ryhmän virusten, on jo aikaisemmin epäilty liittyvän nuoruustyypin diabeteksen patogeneesiin. Tämän virusinfektion merkkejä on osoitettu diabeetikoilla useilla eri menetelmillä, ja coxsackievirukset aiheuttavat diabeteksen myös hiirimallissa. Diabeteksen puhkeamishetkellä tehtyjen tutkimusten perusteella on ajateltu, että coxsackieviruksilla olisi merkitystä vasta prosessin loppuvaiheessa, lähinnä diabeteksen oireiden esiintuojina. Tätä käsitystä jouduttaneen nyt muuttamaan. Prospektiivisten tutkimusten perusteella näyttäsi siltä, että coxsackievirukset voivat osallistua suurella osalla diabetespotilaista myös beetasoluvaurion käynnistymiseen ja pahentumiseen.

Coxsackie B -virusten aiheuttaman beetasoluvaurion mekanismeja ei täysin tunneta. Hiirimallissa infektioon liittyy autoimmuunivaste beetasoluja kohtaan, mutta varmuudella ei tiedetä, syntyykö soluvaurio suoraan beetasolujen infektoitumisen seurauksena (sytolyyttinen infektio) vai immunologisen mekanismin välittämänä.

Yhtenä mahdollisuutena on immunologinen ristireaktio viruksen ja beetasolujen autoantigeenien välillä. Tämänkaltaisen ristireaktion on epäilty suuntautuvan mm. beetasolujen glutamiinihappodekarboksylaasi-entsyymiä (GAD65 ) kohtaan, sillä kyseinen autoantigeeni sisältää coxsackie B -virusten kanssa yhteisen aminohappojakson. Diabeetikoilta on löytynyt tätä rakennetta kohtaan T-soluvaste.

toisen palstan alkuun

Ehkäisevä rokote mahdollinen

Viimeaikaiset havainnot ovat innostaneet pohtimaan rokotetta coxsackie b -viruksia vastaan. Toiselle enterovirustaudille, poliolle, rokote on olemassa. Tilanne voi kuitenkin olla paljon monimutkaisempi, kun kyse on diabeteksen ehkäisystä.

Diabeteksen syntyyn vaikuttavat todennäköisesti coxsackie B -virusten lisäksi monet muutkin ympäristötekijät, ja toisaalta yksilö pitäisi ehkä suojata useita eri coxsackie B -serotyyppejä vastaan. Ennen laajamittaisiin rokotustutkimuksiin ryhtymistä coxsackievirusten patogeneettinen merkitys pitäisi vielä varmistaa uusissa prospektiivisissa tutkimuksissa. Tämänkaltaiset tutkimukset ovatkin jo käynnissä sekä Suomessa että muualla. Rokotteen tehon ja turvallisuuden varmistaminen vaatii myös laajoja coxsackievirusimmuniteettia koskevia tutkimuksia.

T-soluvasteen tiedetään ristireagoivan coxsackie B -virusten ja poliovirusten välillä. Tämä johtunee näiden sukulaisvirusten rakenteen samankaltaisuudesta. Poliorokoteella voitaisiin tehdä turvallisesti esitutkimus, mikäli voitaisiin osoittaa, että poliorokotus todella tehostaa merkittävästi coxsackie B -viruksia kohtaan suuntautuvaa T-soluvastetta. Tällöin poliorokotusten aloittamisikä tulisi aikaistaa nykyisestä kuudesta kuukaudesta, sillä coxsackievirusinfektiot ovat yleisiä jo ennen tätä.

Nykykäsityksen mukaan coxsackie B -ryhmän virukset ovat varteenotettavimpia ehdokkaita diabeteksen aiheuttajina. Seuraavan viiden vuoden aikana saataneen varmistus siitä, miten suuri niiden etiologinen osuus on kokonaisuudessaan. Sen pohjalta selvinnee myös se, onko diabeteksen ehkäiseminen mahdollista rokottamalla.

Viitteet:

Dahlquist GG, Ivarsson S, Lindberg B ym.: Maternal enteroviral infection during pregnancy as a risk factor for childhood IDDM. Diabetes 44:408-413, 1995

Hiltunen M, Hyöty H, Karjalainen J, ym..: Serological evaluation of the role of cytomegalovirus in the pathogenesis of IDDM: a prospective study. Diabetolgia 38:705-710, 1995

Hyöty H: Enterovirukset diabeteksen aiheuttajia? Duodecim 112:243-245, 1996

Hyöty H, Hiltunen M, Knip M, ym.: A prospective study of the role of coxsackie B and other enterovirus infections in the pathogenesis of IDDM. Diabetes 44:652-657, 1995

Viitteet enterovirusten osuudesta nuoruustyypin diabeteksen synnyssä

1. Vastasairastuneiden diabeetikoiden CBV-IgM-vasta-aineet korkeammat kuin verrokeilla.
2. CBV:n eristäminen vastasairastuneista diabeetikoista ja diabeteksen synnyttäminen hiirissä ko. kannalla.
3. Enterovirus-RNA:ta vastasairastuneiden diabeetikoiden seerumissa.
4. Diabetekseen sairastuvilla lapsilla enemmän enterovirusinfektioita kuin verrokeilla jo vuosia ennen diabetesta.
5. Enterovirusinfektioiden kasaantuminen saarekesoluvasta-aineiden ilmaantumishetkeen.
6. Vastasairastuneiden diabeetikkojen T-soluvaste CBV-antigeenia kohtaan voimistunut.
7. Diabeetikoiden T-lymfosyytit reagoivat homologia-alueelle, joka yhteinen CBV:lle ja haiman GAD65 -proteiinille.
8. CBV:n kyky aiheuttaa diabetes hiirissä ja apinoissa.
9. CBV:n kyky infektoida beeta-soluviljelmiä.

CBV=coxsackie B -virus

Merja Hiltunen, Tampereen yliopisto

(931) 215 6641, blmehi@uta.fi

Heikki Hyöty, Turun yliopisto