Ilmanlaatuohjearvot tiukentuvat

Ilmansuojelulla pyritään takaamaan terveellinen ja viihtyisä ympäristö kaikille väestöryhmille sekä ehkäisemään luonnolle haitallisia vaikutuksia. Viime vuosien tiedot ilmanlaadun vaikutuksista ihmisen terveyteen ja luontoon osoittivat, että vuoden 1984 ohjearvot eivät ole riittävän tiukkoja.

Ohjearvot mukana kaavoituksessakin

Ohjearvot ovat ilmansuojelun tavoitteita, jotka pitää ottaa huomioon kaavoituksessa sekä rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa. Ympäristöluvan myöntämistä ja sen sisältöä harkittaessa ohjearvot ovat yhtenä perusteena. Voimassa olevien ympäristölupien asianmukaisuus on syytä tutkia, jos aiempaa tiukemmat ohjearvopitoisuudet ovat vaarassa ylittyä.

Lyhytaikaispitoisuuksien ohjearvot on annettu ensisijaisesti terveydellisin perustein. Niissä on otettu huomioon muun muassa ilman epäpuhtauksien vaikutukset herkkiin väestöryhmiin kuten lapsiin, vanhuksiin ja hengityselinsairaisiin. Pitkäaikaispitoisuuksien ja laskeuman ohjearvojen tavoitteena on ensi sijaisesti kasvillisuuteen ja muuhun luontoon kohdistuvien haittojen ehkäiseminen.

Korkeat hiilimonoksidin tai rikkidioksidin pitoisuudet ovat enää harvoilla paikkakunnilla ongelma. Sen sijaan typpidioksidin vuorokausiohjearvo ja erityisesti leijuvan pölyn ohjearvot ylittyvät monissa taajamissa. Myös hengitettävien hiukkasten ohjearvon ylitykset ovat todennäköisiä, mutta mitattua tietoa niistä on toistaiseksi niukasti. Haisevat rikkiyhdisteet aiheuttavat edelleen viihtyisyyshaittoja selluloosapaikkakunnilla, vaikka ohjearvo harvoin ylittyy.

Raja-arvot väljiä

Ilmanlaadulle määrätyt raja-arvot ovat sitovia, mutta väljiä. Raja-arvot ja kynnysarvot ovat samat kuin EY:n direktiiveissä, lukuun ottamatta lyijyn tiukempaa raja-arvoa. Raja-arvopäätöksen välittömät vaikutukset ovat luultavasti melko vähäisiä, koska pitoisuudet ilmassa ovat yleensä huomattavasti raja-arvoja pienempiä. Suomessa tehdyt päätökset ja suunnitelmat muun muassa tieliikenteen, energiatuotannon ja teollisuuden päästöjen vähentämiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi ovatkin pääosin riittävät.

toisen palstan alkuun

On kuitenkin mahdollista, että kokonaisleijuman ja myös typpidioksidin torjuntatoimia joudutaan tehostamaan sen varmistamiseksi, että raja-arvot eivät ylity. Ilmansuojelulaki edellyttää, että kunnat ja eräissä tapauksissa alueelliset ympäristökeskukset ryhtyvät raja-arvojen ylittyessä tarpeellisiin toimiin tai antavat määräyksiä liikenteen tai päästöjen rajoittamisesta. Toimet voivat sisältää mm. uusia suunnittelukäytäntöjä, puhtaana- ja kunnossapitoa, tiedottamista ja muuta varautumista poikkeuksellisiin ilmanlaatutilanteisiin. Nykyinen taajamien tilanne ei vaadi rajua liikenteen rajoittamista.

Korkeat otsonipitoisuudet edellyttävät tiedottamista

Otsonin kynnysarvot on annettu pitoisuuksien seurannan tehostamiseksi sekä väestölle tarpeellisten tietojen antamiseksi. Tietoja tarvitaan mm. suunniteltaessa Euroopan yhteisiä toimenpiteitä otsonipitoisuuksien alentamiseksi.

Otsonia ei ole päästöissä vaan sitä muodostuu typenoksidien ja hiilivetyjen reagoidessa auringonvalon vaikutuksesta. Toisaalta otsonia myös kuluu kemiallisissa reaktioissa. Esimerkiksi Suomessa kaupunkien keskusta-alueet voivat toimia otsonin nieluina, eli päästöistä peräisin olevat typenoksidit reagoivat otsonin kanssa ja kuluttavat sitä.

"Nielujen" olemassaolon vuoksi pitoisuudet ovat yleensä korkeimmillaan taajamien ulkopuolella ns. tausta-alueilla. Otsonin väestölle tiedottamisen kynnysarvo ylittyi Lammin ilmanlaadun tausta-asemalla kaksi kertaa kesällä 1996. Keski- ja Etelä-Euroopassa tiedotuskynnyksen ylityksiä esiintyy huomattavasti useammin ja mitatut pitoisuudet ovat siellä korkeampia. Vaikka korkeita huippupitoisuuksia esiintyy Suomessa harvoin ovat taustapitoisuudet kuitenkin verrattain korkeita, ja mm. kynnysarvot terveyden ja kasvillisuuden suojelemiseksi ylittyvät laajoilla alueilla. Suuri osa meillä esiintyvästä otsonista on peräisin kaukokulkeumasta eli maan rajojen ulkopuolelta, joskin myös kotimaisilla päästöillä on merkitystä.

EU uudistaa raja-arvoja

EU:ssa on alettu uudistaa ilmanlaatusäännöksiä. Ensimmäisten ehdotusten, jotka koskevat rikkidioksidia, typpidioksidia, hengitettäviä hiukkasia (PM₁₀) ja lyijyä, pitäisi valmistua tänä vuonna. Hiilimonoksidia, bentseeniä, PAH-yhdisteitä, kadmiumia, arseenia, elohopeaa ja nikkeliä, jotka eivät kuulu yhteisön nykyisen ilmansuojelulainsäädännön piiriin, koskevat ehdotukset tehdään vuoden 1999 loppuun mennessä.

Taulukot:
1. Terveysperusteiset ohjearvot ilman epäpuhtauksille

2. Terveysperusteiset raja-arvot ilman epäpuhtauksille

3. Otsonin kynnysarvot ja niiden perusteet

Tarja Lahtinen, Ympäristöministeriö

(09) 1991 9704, tarja.lahtinen@vyh.fi