Liikennepäästöjen kustannuksista uusi arvio

Tielaitos teki 1995-96 uuden tutkimuksen liikenteen melu ja pakokaasuhaittojen kustannuksista. Uudet arviot perustuvat koko polttoaineketjun päästöihin. Nyt on myös tehty selvä ero taajamiin ja maaseutuun kohdistuvien haittojen välillä. Arviot perustuvat annosvaikutus-funktioihin sekä terveysvaikutusten (sairastumis ja kuolleisuusriski) osalta maksuhalukkuusarvioihin. Markkinahinnat ovat markkinoitavien hyödykkeiden (metsien raakapuu ja viljelykasvit) perusteena. Kasvihuonekaasupäästöt on arvotettu tarvittavista taloudellisista ohjauskeinoista lähtien päästöjen kasvun pysäyttämiseksi. Melun aiheuttamat taloudelliset menetykset arvioitiin vaikutuksista asuntojen markkinahintaan.

Pakokaasut ja melu 9 mrd mk

Uudessa selvityksessä Suomen tieliikenteen polttoaineperäisten päästöjen, tieliikenteen nostattaman pölyn ja melun aiheuttamien haittojen arvo arvioitiin noin 9 miljardiksi markaksi. Siitä kasvihuonekaasujen osuus oli 2,1 mrd. markkaa, muiden polttoaineperäisten päästöjen ja pölyn osuus 3,4 mrd. markkaa ja melun 3,5 miljardia markkaa. Kaikki laskelmat koskivat vuoden 1990 tilannetta ja päästömääriä.

Henkilöauton päästöt 6 p/km

Haittojen arvon perusteella määritettiin eri päästökomponenttien yksikköhaittaarvot. Näiden tietojen avulla arvioitiin eri liikennevälineiden ympäristövaikutusten arvo ajosuoritetta kohti. Ilman katalysaattoria olevien autojen polttoaineperäisten päästöjen haitat maantieajossa ovat keskimäärin kuusi ja taajamaajossa kaksitoista p/km.

toisen palstan alkuun

Katalysaattorilla varustetun auton päästöt ovat pienempiä ja haitat 20-30 prosenttia alhaisemmat. Nykyisten raskaiden ajoneuvojen aiheuttamat haitat ovat maantieajossa keskimäärin 34 p/km ja taajamaajossa 67 p/km. Uusinta vuosimallia olevien raskaiden ajoneuvojen haitat ovat 20-30 prosenttia matalammat. Tämän lisäksi tieliikenteen nostattaman pölyn haitat taajamissa ovat kevyille ja raskaille autoille keskimäärin kuusi p/km.

Kaikkia mahdollisia vaikutuksia ei ole pystytty arvioimaan. Arvioihin ei sisälly luontovaikutuksia taajamissa eikä terveysvaikutuksia maaseudulla. Kulttuurihistoriallisiin rakennuksiin ja rakennelmiin kohdistuvia haittoja ei ole arvioitu, ei myöskään vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja virkistyskäyttömahdollisuuksiin. Päästöjen vaikutuksia vesistöihin tai yläilmakehän otsonikerrokseen ei ole arvioitu, koska ne lienevät pieniä.

Vaikka tuloksiin liittyy suurta epävarmuutta, niistä voitaneen päätellä haittojen suuruusluokka ja merkittävimmät vaikutukset ja komponentit. Arvottamiseen liittyy edelleenkin suurta epävarmuutta. Tärkeimmät niistä ovat muualla saatujen tulosten yleistettävyys ja siirrettävyys erilaisiin olosuhteisiin, haittaarvioiden yhteenlaskettavuus, annosvaikutusfunktioihin liittyvät epävarmuustekijät ja diskonttaamiseen liittyvät näkökohdat.

Uudet ympäristöhaittojen yksikköarvot sisällytetään ensi vuonna tiehankkeiden yhteiskuntataloudellisiin laskelmiin. Laskentamenettelyjä tarkistettaneen samalla muutenkin.

Viite:

Tieliikenteen päästöjen vaikutusten arvottaminen Yhteenveto. Helsinki 1996. Tielaitos, kehittämiskeskus. Tielaitoksen selvityksiä 1996. (ilmestyy v.1996 lopulla)

Pauli Velhonoja, Tielaitos

02 0444 2315, pauli.velhonoja@tieh.fi