Tieliikennepäästöt kehittyneet parempaan suuntaan

Tieliikenteen päästöillä on tunnetusti paikallisia, alueellisia ja globaaleja vaikutuksia, joiden painoarvo toimenpiteiden kohdentamisessa on vaihdellut viime vuosikymmeninä. Päästöjen vähentämisessä päähuomio on kohdistunut niin raskaiden kuin keveiden ajoneuvojen kaasumaisiin päästöihin. Hiukkaspäästöjen vähentäminen katsottiin tarpeelliseksi lähinnä dieselajoneuvoissa ja niissäkin vain pakokaasuissa selkeästi näkyvien hiukkasten osalta. Hiukkaspäästöjen osalta ensimmäiset määräykset Euroopassa ja Suomessa tulivat voimaan vasta 1980-luvun lopulla. Bensiinikäyttöisten ajoneuvojen hiukkaspäästöissä kiinnitettiin huomiota ainoastaan lyijyyn, millä selkeästi tiedettiin olevan terveysvaikutuksia. Bensiinin lyijypitoisuutta laskettiinkin useaan otteeseen ennen siirtymistä täysin lyijyttömään bensiiniin.

Keski-Euroopan metsäkuolemat herättivät eurooppalaisetkin huomaamaan, että pakokaasut vaikuttavat merkittävämmin kuin aiemmin oli ajateltu. Typenoksidien ja hiilivetyjen happamoittavan vaikutuksen ja otsonimuodostuksen vuoksi pyrittiin 1980- ja 1990-luvuilla niitä vähentämään uusilla lisätoimilla. Näiden päästöjen terveydellinen merkitys ei tuolloin ollut ensisijainen tekijä.

Uusia määräyksiä joskus v. 2000 jälkeen

Viime vuosina ongelma-asettelut ovat monipuolistuneet. Taajamien ilmanlaatuongelmat ja globaalisti hiilidioksidipäästöt ovat tällä hetkellä keskeisiä. Taajamien ilman laadussa on alettu yhä enemmän kiinnittää huomiota hiukkaspäästöihin, haitallisimpien hiilivetyjen tunnistamiseen ja määräysten kehittämiseen. Pyritään siihen, että liikkeelle lähdettäessä ja kylmissäkin olosuhteissa puhdistustekniikka toimisi mahdollisimman pian. Samanaikaisesti on pyritty laskemaan polttoaineen kulutusta.

toisen palstan alkuun

Uusin tieto terveysvaikutuksista vaikuttaa kuitenkin lähinnä ensi vuosituhannen puolella käyttöön otettaviin määräyksiin, sillä määräysten ja tekniikan kehittäminen on pitkäjänteistä työtä.

Suomen kehitys

Suomessa uusina käyttöönotettavien ajoneuvojen ominaispäästöt ovat laskeneet murto-osaan 1980-luvun lopulta ja ominaispäästöt ovat edelleen laskussa. Päästöjen lasku koskee kaikkia ajoneuvotyyppejä. Myös kaikki päästökomponentit, joilla on joko suoraa tai välillistä vaikutusta, ovat laskeneet. Liikenteen lyijypäästöjä ei enää ole. Polttoaineet ovat kehittyneet ja parantaneet näin vanhojenkin autojen päästöjä. Päästömäärät hiilidioksidia lukuunottamatta ovat selvässä laskussa.

Positiivista yleiskuvaa vähentävät liikkumistottumusten muutokset ja yhdyskuntien autoistuminen. Tämä tietää lähinnä polttoaineen kulutuksen kasvua ja yhdyskuntarakenteen hajoamista. Nämä ihmisten elinympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat luonnollisesti myös terveyteen ja viihtyvyyteen sekä paikalliseen ilmanlaatuun.

Liikenteen päästöihin liittyy edellä mainitusta suotuisasta kehityksestä huolimatta vielä ongelmia. Ongelmat ovat luonteeltaan paikallisia ja liittyvät lähinnä kevät- ja talvikausiin. Kylmät olosuhteet lisäävät päästöjä. Erityisesti ongelmia liittyy inversiotilanteisiin.

Hiukkaspäästöt ovat toinen vielä selkeästi ratkaisematon ongelma, vaikka ajoneuvojen hiukkaspäästönormeja onkin huomattavasti tiukennettu. Kevätkausien pölypitoisuudet ja erityisesti suodatintekniikan toimivuuden ulkopuolella olevat pienhiukkaset (alle mikrometrin hiukkaset) vaativat lisää huomiota. Pienhiukkasten osalta tarvitaankin tutkimustietoa niin terveysvaikutusten, päästömäärien kuin hiukkasten koostumuksen osalta. Tämä tieto on tarpeen kehitettäessä pakokaasupäästöjen määräyksiin soveltuvaa tekniikkaa.

Raisa Valli, Liikenneministeriö

(09) 160 2560, raisa.valli@lm.vn.fi