Mies kuoli difteriaan Etelä-Karjalassa

Mies palasi 25.9.1996 ns. 22-tunnin matkalta Viipurista. Kolmen päivän kuluttua hän sairastui äkillisesti yli 38 asteen kuumeeseen, sai voimakkaan kurkkukivun ja nielemisvaikeuksia. Empiirisestä kefadroksiilihoidosta ei ollut apua, vaan tilanteen nopeasti pahentuessa hänen lähetettiin jo aamuyöstä 26.9. Etelä-Karjalan keskussairaalaan epäillyn peritonsillaariabskessin vuoksi. Korvalääkäri totesi vasemmalla peritonsillaarialueella niin vahvan turvotuksen, että nielurakoa jäi vain 0,5 cm. Varsinaisia katteita ei kuitenkaan makroskooppisesti todettu. Kaulalla vasemmalla oli turvotusta, mutta punoitus kehittyi vasta myöhemmin. Laboratoriokokeissa Hb oli 129, leukosyytit 11.3 x 10 9 ja s-crp 130.

Inkiisiossa saatiin vain verta ja päädyttiin nielurisojen poistoon samana aamupäivänä. Leikkauksessa molemmat nielurisat irtosivat pehmeästi runsaan vuodon kera. Peritonsillaarikudos oli selvästi turvoksissa, mutta katteita ei nytkään havaittu. Välittömästi leikkauksen jälkeen nieluturvotus lisääntyi voimakkaasti ja potilas siirtyi intuboituna tehohoitoon. Mikrobilääkkeenä aloitettiin G-penisilliinin ja metronidatsolin yhdistelmä syvää kaulainfektiota ajatellen. Nieluviljelyssä kasvoi G-ryhmän streptokokki. Seuraavana päivänä kaulan tietokonetomografiatutkimuksessa oli laaja vasemmanpuoleinen flegmonityyppinen löydös.

Potilaan yleistila romahti 1.10.-2.10. vastaisena yönä ja hänelle kehittyi voimakas toksiinityyppinen oirekuva. Operaatiossa poistetusta tonsillakudoksesta tehdystä difteriaviljelystä saatiin 2.10. alustava positiivinen tulos, joka varmistui seuraavana päivänä (Corynebacterium diphteriae var. gravis, toksiinia tuottava kanta) tavanomaisin ja PCR-tunnistein. Histologisesti nielurisakudos oli voimakkaasti kuoliossa ja sen pinnalla oli fibriini- ja punasolukate. Samalla anamneesi tarkentui äskettäisen Venäjän matkan suhteen.

toisen palstan alkuun

Potilaalle annettiin 2.10. alkaen suuri annos (yhteensä 480 000 ky) hevosantitoksiinia kolmen vuorokauden aikana yhdistettynä suureen i.v. kortisoniannokseen.

Elinvauriona kehittyi ensin myokardiitti johtumishäiriöineen (aluksi junktionaalinen korvausrytmi, sitten totaaliblokki), jonka vuoksi 4.10 asennettiin väliaikainen tahdistin. Sydämen ultraäänitutkimuksessa oli vaikea globaalinen supistumishäiriö (ejektiofraktio 24 %). Kreatiinikinaasipäästöä esiintyi päivittäin (s-ck maksimissaan 1515 u/l, s-ck-mb 277 u/l, Troponiini-T kvalitatiivisesti positiivinen). Munuaisten vajaatoiminnan ja anurian takia aloitettiin jatkuva hemodiafiltraatio. Sydämen pumppaustoiminta huononi, kehittyi low output -tilanne ja potilas siirrettiin HYKS:iin, Meilahden sairaalan teho-osastolle aortan kontrapulsaattorihoitoa varten, mutta hän kuoli samana yönä.

Ei tartuntoja lähiympäristöön

Yhteistyössä terveyskeskuksen kanssa otettiin potilaan lähikontakteista sekä lähihoitoon osallistuneista työntekijöistä yhteensä 55 difterianieluviljelyä ja kaikille aloitettiin roksitromysiinihoito. Yksikään nieluviljely ei ollut positiivinen. Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin epidemiajohtoryhmä tiedotti asiasta alueen terveyskeskuksille tällaisia tapauksia varten perustetulla fax-viestiverkolla. Terveyskeskuksissa käytettiin sähköpostia sisäiseen tiedotukseen. Kurkkumätärokotteita haettiin jonkin verran normaalia enemmän sen jälkeen, kun tiedotusvälineet kertoivat tapauksesta, mutta muuten tilanne sairaanhoitopiirin alueella pysyi rauhallisena.

Difterian kliininen taudinkuva oli raju ja tauti eteni nopeasti. Vaikeissa nieluinfektioissa tulee ottaa huolellinen matkustusanamneesi ja epäillä kurkkumätää siitä huolimatta, onko nielussa peitteitä vai ei.

Pekka Suomalainen, (05) 61 111
Seppo Hovilehto,
Seppo Utriainen,
Etelä-Karjalan keskussairaala

Kari Korhonen, Imatran terveyskeskus