Ongelmia E. coli O:157:n serotyypityksessä

Päijät-Hämeen Keskussairaalassa hoidettiin lokakuussa 1997 1v 9 kk:n ikäinen lapsi, joka tuli hoitoon ripulin vuoksi. Lähettävän terveyskeskuslääkärin mukaan ulosteessa oli havaittu verta. Myös sairaalassa ulosteissa todettiin verijuosteita. Potilaasta otettiin näytteet Ulosteviljely 1:tä ja EHEC-viljelyä varten.

PHKS:n mikrobiologian laboratoriossa näyte viljeltiin EHEC:n toteamista varten sorbitoli McConkey-maljalle, jolla kasvoi sorbitolinegatiivisia gram-negatiivisia sauvoja. Löydös varmistettiin E. coliksi. Ulosteviljely 1:ssä ei ollut positiivisia löydöksiä.

Sorbitolinegatiivinen E. coli tyypitettiin serotyypiksi O:157 käyttäen monovalenttia antiseerumia, joka aiheutti sakkautumisreaktion. Tässä vaiheessa EHEC-epäilystä ilmoitettiin ja bakteerikanta lähetettiin KTL:n suolistobakteriologian laboratorioon toksiinimääritykseen. PCR -tutkimus osoitti, että tutkitulla bakteerikannalla ei ollut toksiinigeenejä Stx1 tai Stx2. Myös O:157 -serotyypitys KTL:n testaamana oli negatiivinen. Toisin sanoen alustava tulos osoittautui vääräksi.

Antiseerumin valmistajan ohjeiden mukaisesti elävien bakteerin solujen sakkautuminen tulee tarkistaa kuumennettua solususpensiota käyttäen. Tutkittava potilaskanta sekä E. coli O:157 positiivinen ja negatiivinen kontrollikanta kuumennettiin pakkauksessa olevan ohjeen mukaan ja serotyypitys uusittiin.

toisen palstan alkuun

Spontaanin agglutinaation mahdollisuus suljettiin pois kontrollitutkimuksella. Potilaskanta ja tunnettu E. coli O:157 -kanta aiheuttivat edelleen sakkautumisen, kontrollikanta ja keittosuolakontrolli eivät.

Tulos osoittaa, että alun perin tyypitykseen käytetty antiseerumi ei toimi tyydyttävällä tavalla. Sakkautuminen oli mitä ilmeisimmin epäspesifinen reaktio. Elävillä soluilla sakkautuminen oli jossain määrin tulkinnanvarainen, kuumennetuilla soluilla se oli selvä, eikä epäilyä epäspesifisestä reaktiosta edes herännyt.

Potilaan isä työskentelee maatalouslomittajana. Tämä tieto lisäsi EHEC -tartunnan vahvaa epäilyä. Koska EHEC -infektioiden määrä on selvästi lisääntynyt Suomessa ja epidemioita on jo esiintynyt, laboratoriodiagnostiikalta edellytetään sekä nopeutta että tarkkuutta. Tässä tilanteessa eri laboratorioiden kokemukset diagnostisista menetelmistä olisi hyvä saada laajempaankin käyttöön ja tiedottaa etenkin sellaisille laboratorioille, joissa todellisia EHEC -löydöksiä potilasnäytteistä ei ole nähty.

Pauliina Kärpänoja, Päijät-Hämeen Keskussairaala

pauliina.karpanoja@phks.fi

Hannu Sarkkinen

(03) 819 2667, hannu.sarkkinen@phks.fi