Psykiatriseen hoitoon hakeutuneiden nuorten tausta, itsetuhoisuus ja ennuste

On arvioitu, että nuoruusikäisistä jopa viidennes olisi nuorisopsykiatrisen hoidon tarpeessa. Nuoruudessa erityisesti mielialahäiriöt ja itsetuhoisuuden eri ilmenemismuodot yleistyvät voimakkaasti. Äskettäin päättyneen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää avohoitoon hakeutuneiden nuorten psykososiaalisen toimintakyvyn muutoksia ja itsetuhoisuuden eri ilmenemismuotojen yleisyyttä avohoidon aikana. Lisäksi nuorisopsykiatrisessa avohoidossa olleiden nuorten kuolleisuutta ja siihen liittyneitä tekijöitä tutkittiin. Nuorisopsykiatriseen osastohoitoon hakeutuneiden nuorten elämänvaiheita ja työkykyä selvitettiin 20 vuoden ajalta. Tutkimuksen avohoitoaineistot sisälsivät nuorisopsykiatriseen avohoitoon vuosina 1984-94 ensimmäiselle hoitojaksolle tulleet 538 nuorta.

Sairaalahoitoaineiston muodostivat vuosina 1972-75 nuorisopsykiatriseen osastohoitoon ensimmäistä kertaa hoitoon tulleet 61 nuorta. Nuoria koskevat tiedot koottiin haastatteluin, sairauskertomuksista ja rekisteritiedoista.

Avohoitoon tulleista lähes puolet itsetuhoisia

Kaikkiaan 42 prosentilla avohoitoon tulleista nuorista oli eriasteista itsetuhokäyttäytymistä; 18 prosenttia heistä oli yrittänyt itsemurhaa. Mielialahäiriö, aikaisempi psykiatrinen sairastavuus ja psykososiaalisen toimintakyvyn vakava huononeminen luonnehti sekä itsemurha-ajatuksia omanneita tyttöjä ja poikia että itsemurhaa yrittäneitä. Psykososiaalinen toimintakyky parani niin lievemmin kuin vakavamminkin häiriintyneillä nuorilla, mutta diagnoosiryhmittäin ilmeni eroja. Kahdella kolmasosalla niistä nuorista, joilla oli diagnoosina sopeutumishäiriö tai ei-komorbidi mielialahäiriö, psykososiaalinen toimintakyky parani hoidon aikana.

toisen palstan alkuun

Keskimäärin kuusi vuotta avohoidon jälkeen 278 nuoren aineistosta 5,8 prosenttia oli kuollut, kaikki olivat poikia. Kuolleista 69 prosenttia oli tehnyt itsemurhan. Seurantahetkellä elossa olleilla pojilla oli avohoidon aikana kuolleita poikia vähemmän itsetuhoisuutta, heillä oli parempi psyykkinen toimintakyky ja he olivat saaneet harvemmin jatkohoitosuosituksen psykiatriseen sairaalahoitoon.

Osastohoidon alkaessa nuorten elämäntilanne oli erittäin vaikea. Keskimäärin seitsemän vuotta sairaalahoidon jälkeen niiden nuorten psyykkinen toimintakyky ja sosiaalinen selviytyminen oli hyvä, joilla oli ollut yli kolmen kuukauden sairaalahoitojakso nuoriso-osastolla, jossa he olivat saaneet psykoterapiaa.

Ne henkilöt, jotka olivat saavuttaneet työkykyisyyden varhaiseen aikuisuuteen mennessä, eivät olleet joutuneet myöhemminkään työkyvyttömyyseläkkeelle. Kolmasosa nuoriso-osastoilla hoidossa olleista 55 henkilöstä ei ollut 20 vuoden seuruun aikana lainkaan työkyvyttömyyseläkkeellä, 20 prosentilla oli lyhytaikaisia eläkejaksoja ja puolet oli ollut eläkkeellä vähintään 10 vuotta.

Nuorten itsemurha-ajatukset otettava vakavasti

Tutkimustulokset osoittavat, että nuorten itsemurha-ajatukset ja -yritykset on aina otettava vakavasti. Nuorten hoidossa huolellinen diagnosointi ja yleisen psykososiaalisen toimintakyvyn eri osa-alueiden arviointi on oleellista sekä hoidon alkaessa että sen aikana. Jatkotutkimuksin olisi selvitettävä, minkälaisia ovat ne nuoret, jotka käyvät nuorisopsykiatrisessa avohoidossa vain muutaman kerran, ja minkälaista hoitoa heille olisi kehitettävä. Olisi myös verrattava itsetuhoisten tyttöjen riskitekijöitä elossa olevien ja seurannan jälkeen kuolleiden itsetuhoisten poikien riskitekijöihin. Olisi pyrittävä kehittämään entistä spesifimpiä hoitomuotoja erilaisista psyykkisistä häiriöistä kärsiville nuorille. Psyykkisissä vaikeuksissa olevat nuoret tarvitsevat nuorisopsykiatrisen avo- ja osastohoidon lisäksi puoliavoimia hoitopaikkoja, sekä kuntoutusta myös työelämää varten.

Mirjami Pelkonen, KTL

(09) 474 4323, memipel@uta.fi