Suomalaisten tupakointi keväällä 1997

Viime kevään aikuisten terveyskäyttäytymistutkimuksessa tavoitettiin 3 516 15-64-vuotiasta vastaajaa (70,3% otoksesta). Vuosien 1995-96 terveyskäyttäytymistutkimuksissa päivittäistupakoinnin keskiarvoksi tuli miehille 28,2 ja naisille 18,8 prosenttia. Tätä taustaa vasten vuoden 1997 tulokset - miesten 29,6 ja naisten 19,7 prosenttia - vaikkeivat tilastollisesti merkitsevästi korkeampia olekaan, antavat uutta pontta tupakoinnin ehkäisytoimille. Pitkällä aikavälillä miesten tilanne on kehittynyt suotuisasti. Myös 15-24-vuotiailla on hyvät tulokset: nuorten miesten 22,6 prosenttia merkitsee 20-vuotisen tutkimuskauden matalimman arvon saavuttamista; nuorten naisten 20,8 prosenttia merkitsee nousun pysähdystä. Positiivinen on myös se havainto, että päivittäin yli 25 kertaa tupakoivien miesten määrä on vuosien saatossa laskenut (1978-79 21 %, 1989-90 24 %, 1997 19 %).

Irtotupakan käyttö yleistä

Enemmistö haluaisi lopettaa

Noin kahdeksan kymmenestä tupakoijasta on huolissaan tottumuksensa terveysseurauksista, yli puolet (54 %) haluaisi lopettaa ja noin kolmannes (32 %) kertoo yrittäneensä lopettaa edeltävän vuoden aikana. Nikotiinipurukumia kertoi käyttäneensä 9 prosenttia tupakoijista (7 % näistä lopettamisen apuna) ja nikotiinilaastaria 5 prosenttia. Nämä luvut muistuttavat siitä, etteivät tupakoijat suinkaan ole tietämättömiä tapansa seurauksista, eikä terveydenhuolto kykenemätön auttamaan. Ongelma on vain siinä, että lopettaminen on suurelle osalle vaikeaa, mistä syystä lopettamiseen liittyvää pystymisen tunnetta tulisia pyrkiä kliinisessäkin työssä vahvistamaan. Vaikka 32 prosenttia kertoo saaneensa lopettamiskehotuksen terveydenhuollosta, ollaan vielä kaukana siitä, että kaikki tupakoijat tavoitettaisiin. Jostain syystä lääkärit olivat huolehtineet useammin tupakoivien naisten (25 %) kuin miesten (18 %) lopettamiskehotuksista.

toisen palstan alkuun

Tupakkalain uudistus menestys

Vuoden 1995 tupakkalakiuudistus kielsi tupakkatuotteiden oston alle 18-vuotialta ja määräsi lähes kaikki työpaikat huolehtimaan siitä, etteivät tupakoimattomat joudu työskentelemään savuisissa tiloissa. Laki on merkinnyt passiivisen työpaikkatupakoinnin puoliintumista: nyt vain 6 prosenttia kodin ulkopuolella työskentelevistä sanoo joutuvansa alttiiksi tupakansavulle enemmän kuin tunnin päivässä. Lähes kolmannes (31 %) vastaajista sanoo työskentelevänsä kokonaan savuttomalla työpaikalla.

Kansalaiset ovat ottaneet lakiuudistuksen hyvin positiivisesti vastaan. 91 prosenttia tupakoivista ja vielä hieman useampi tupakoimattomista ilmaisi olevansa tyytyväinen lakiin. Nuorten myyntikielto sai vankan kannatuksen: 78 prosenttia vastaajista oli sen puolella ja vain 9 prosenttia sitä vastaan.

Minne menet tupakka?

Suomalaisten tupakkarintamalla saavuttamat tulokset antavat aihetta riemuun ja ylpeyteenkin. Samalla on tarpeen muistaa, ettei tehty työ ole koskaan valmis. Ravitsemusala on esimerkki työalasta, jossa tupakoimattoman oikeudet on heikosti turvattu. Vaikuttaa myös siltä, että on työpaikkoja, joissa voimassa olevaa lakia ei noudateta. Alaikäiset nuoret voivat suhteellisen helposti ostaa tupakkaa. Kotitupakointi (Kansanterveys 8/97) tosin vähenee pikkuhiljaa, mutta voisi kadota nopeamminkin, jos sen merkityksestä käytäisiin enemmän julkista keskustelua. Suomen nykyinen tupakkavero on hädin tuskin EU-maiden keskitasoa ja irtotupakan verokohtelu selvästi muita laatuja lievempää. Hinta-aseen käyttökin olisi siis periaatteessa mahdollinen. Edellä kuvatun kaltaisilla terveyden edistämistoimilla voitaneen tupakointia vähentää edelleen, mutta myös terveyskasvatus olisi avuksi. Samoin enemmän energiaa voitaisiin panna tupakoimisasian käsittelyyn potilaskontaktissa ja - mahdollisuuksien mukaan - vieroituksen tukemiseen.

Antti Uutela,
(09) 474 4619, antti.uutela@ktl.fi

Pekka Puska,

Satu Helakorpi, KTL