Dioksiinit ehkä painonsäätelijöitä

Dioksiineja tutkittaessa on usein käytetty malliaineena ryhmän myrkyllisintä yhdistettä, TCDD:tä. Sen syömistä vähentävää ja painoa alentavaa vaikutusta tutkittiin koe-eläimillä jo yli kymmenen vuotta sitten. Silloin todettiin, että näivetysoireyhtymäksi (wasting syndrome) kutsuttu tila onkin tarkoin säädeltyä painonpudotusta. Eläimet nimittäin näyttävät vähentävän syömistään kunnes saavuttavat tietyn, normaalia pienemmän ruumiinpainon. Ne kyllä pystyvät syömään normaalisti ja lisäävätkin syömistä esimerkiksi paastotuksen jälkeen.

Herkkyys näivetysoireyhtymälle vaihtelee hyvin paljon. Toiset rottakannat ovat hyvin herkkiä, toiset taas kestävät tuhatkertaisen annoksen pudottaen painoaan vain 15-20 prosenttia. Ihmisillä oireyhtymää ei ole varmuudella kuvattu edes Sevesossa Italiassa 1976 sattuneen teollisuusonnettomuuden jälkeen. Silloin tehdasräjähdyksen jälkeen sadat lähistön asukkaat altistuivat erittäin suurille määrille TCDD:tä. Ihminen on siis ilmeisesti varsin kestävä laji tässä suhteessa.

toisen palstan alkuun

"Kylläisyyskeskus" ja leptiini

Keskushermoston rooli näivetysoireyhtymässä on epäselvä. Hypotalamus lienee jollain tavalla osallisena, koska siellä ventromediaalisen tumakkeen vaurio pahentaa oireyhtymää. Näyttää siltä, että toimiva tumake suojaisi dioksiinien tältä vaikutukselta. Tumaketta kutsuttiin aiemmin "kylläisyyskeskukseksi", koska sen vaurio aiheutti ylensyöntiä ja lihomisen.

Viime vuosien kiihkeä leptiinitutkimus on osoittamassa oikeaksi teorioita tästä painonsäätelyhormonista, sillä leptiinireseptoreita on löytynyt juuri muun muassa ventromediaalisesta tumakkeesta.

Leptiinin ja dioksiinien yhteyksistä ei ole vielä mitään tietoja. Leptiinin ja sen reseptorin kloonaaminen on kuitenkin edistänyt painon säätelyn ymmärtämistä huimasti parissa vuodessa. Näyttää siltä, että nyt viimeinkin on löytynyt työkaluja tämän näivetysoireyhtymän mekanismin selvittämiseen.

TCDD on tehokkain tunnettu aine, joka kerta-annoksena pudottaa painoa pysyvästi. Sietämättömät sivuvaikutukset vain estävät havainnon hyödyntämisen käytännössä. Kun mekanismi lopulta selvitetään, tutkimuksen terveydellisetkin vaikutukset voivat olla merkittävät.

Jouni Tuomisto, KTL

(017) 201 305, jouni.tuomisto@ktl.fi