EU:n tartuntatautiohjelma vuosille 1996-2000

EU:n tartuntatautiohjelma vuosille 1996-2000

EU tukee tartuntatautien seurantaan ja torjuntaan tähtääviä hankkeita vuosittain noin 10 miljoonalla ECU:lla. Tulevien vuosien tärkeimpiä kohdealueita ovat yhteisen tartuntatautien seurantajärjestelmän kehittäminen, AIDS-tartuntojen ehkäiseminen erityisesti riskiryhmissä, yleisen tiedotus- ja valistustason kohottaminen tartuntatautien ja erityisesti AIDSin torjunnasta sekä AIDSiin liittyvän syrjinnän estäminen. Suomen kannalta olisi tärkeää saada käynnistetyksi hankkeita, joiden avulla EU:n yhteisiä tavoitteita voitaisiin toteuttaa myös meillä.

Poliittiset päätökset ohjaavat EU:n toimintaa

EU terveyden ja sosiaaliasioiden osasto (D.G. V) vastaa yhteisön tartuntatautiohjelman toteuttamisesta. Sen ohjenuorana on poliittisten sopimusten tuloksena syntynyt työohjelma "Work programme for AIDS and other communicable diseases 1996-2000". Tässä asiakirjassa on mainittu neljä toiminta-aluetta, joissa kussakin on useita erillisiä toteutettavaksi haluttuja asioita. Ohjelman budjetti on noin 10 miljonaa ECUa vuodessa. Koska työohjelma on (epärealistisen) laaja, komissio on kutsunut avukseen eri maiden edustajista koostuvan asiantuntijakomitean, joka ehdottaa minkälaisia ja missä järjestyksessä hankkeita pitäisi käynnistää. Nykyistä ohjelmaa on edeltänyt toinen, vähän eri tavoin asioita painottava ohjelma ja on ilmeistä, että samanlainen toimintamuoto jatkuu myös vuosituhannen vaihtumisen jälkeen.

Työohjelman painopistealueet

Joulukuussa pidetyssä kokouksessa komitea ja komissio pääsivät sopimukseen siitä, miten ohjelmaa toteutetaan seuraavien neljän vuoden aikana. Tartuntatautien seurannassa ja torjunnassa, joka on ensimmäinen toiminta-alue, saavat tukea mm. epidemiologien ns. EPIET-koulutusohjelma, jonka puitteissa suomalaisia on koulutuksessa muissa maissa ja täällä puolestaan ulkomainen koulutettava. Myös AIDS-keskus Pariisissa ja yhteinen EuroSurveillance-tiedotuslehti saavat jatkossakin tukea.

Tartuntatautien seuranta

Mielipiteet EU:n tartuntatautien seuranta- ja torjuntaverkoston rakentamisesta käyvät edelleen pahasti ristiin. Toisaalta vaaditaan vahvaa ylikansallista keskusta, jolla olisi runsaasti asiantuntija- ja sopimuksiin perustuvaa valtaa ja toisaalta (erityisesti Pohjoismaiden piirissä) tunnetaan huolta siitä, että täällä saatetaan helposti joutua isoisten liekanaruun aina häiriöksi asti. Jo nyt on ollut esimerkkejä siitä, kuinka jossain suurten resurssien maassa voidaan käynnistää hyvinkin kunnianhimoinen ja yksityiskohtainen, jotain tautia kartoittava ohjelma, johon haluttujen tietojen toimittaminen koetaan Suomen kaltaisissa pienissä ja oman seurantansa hyvin hoitavissa maissa sekä kyseenalaiseksi että paljon resursseja vaativaksi.

toisen palstan alkuun

Tämä ristiriita selittää osittain sen, miksei nyt esimerkiksi hepatiitti C- tai sairaalainfektio-ohjelmia asetettu etusijalle rahoituskohteita valittaessa.

Torjunta

Toisella toiminta-alueella, tartuntojen torjunnassa, pääpaino on AIDS:issa. Tuloksiin pyritään yhdistämällä lukuisia pieniä hankkeita suuremmiksi kokonaisuuksiksi, joiden tuloksellisuutta on helpompi seurata. Erityishuomiota vaativia kohderyhmiä ovat mm. huumeenkäyttäjät ja vangit. Nuoret homoseksuaalit tarvitsevat erityistoimia. Ihmisten liikkuvuuteen EU-rajojen yli ja yhteisön sisällä liittyy eritysesti sukupuolitauteihin liittyviä ongelmia, joiden torjuntaa pyritään tehostamaan. Suomalainenkin ryhmä on mukana nk. Umbrella-projektissa, jossa erityisesti rajan yli liikkuvaan prostituutioon kiinnitetään huomiota.

Valistus

Kolmas toiminta-alue, valistus, on ollut keskeisesti esillä jo aikaisemmissa työohjelmissa. Niinpä tässä tarvitaankin määrätietoista arviointiprosessia, jonka avulla saadaan käsitys siitä, minkälaisista kampanjoista on ja voi olla hyötyä ja minkälaiset taas jäävät vaikutusta vaille. Laaja selvitys on parhaillaan valmistumassa. Näyttää ilmeiseltä, että vaikka Pohjois- ja Etelä-Euroopan maiden välillä on melkoisia eroja esimerkiksi valistustyön muodoissa, eivät erot kuitenkaan estä lisähyödyn saamista yhteisistäkään hankkeista. Tosin tässäkin periaatteellinen ristiriita on näkyvissä: eräät jäsenmaat kyselevät tulisiko valistus sittenkin jättää kokonaan kansallisten viranomaisten tehtäväksi.

Syrjinnän esto

Neljäs toiminta-alue, syrjinnän estäminen, on myös sisältynyt jo edelliseen työohjelmaan. Tavoitteeksi asetettiin nyt sellaisten alueiden kartoittaminen, joissa syrjintää tapahtuu ja joissa lainsäädäntöä muuttamalla voitaisiin asiaan saada parannusta. Eräs osatavoite on yhtenäisen käytännön aikaansaaminen HIV-testauksien suhteen niissä asioissa, joissa syrjintää voi esiintyä.

Se osa työohjelmaa, joka koskee vuotta 1997 julkaistaan vuoden alkupuolella, toivottavasti jo tammikuussa. Samalla aukeaa haku, jossa em. kohteita koskevia hankkeita pyritään käynnistämään. Suomalaistenkin olisi syytä varautua asiaan. Tarkempia tietoja ohjelmasta saa mm. allekirjoittaneelta.

Pauli Leinikki, KTL

(09) 474 41, pauli.leinikki@ktl.fi

 

 

Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!