Lihavuus on sepelvaltimotaudin riski

Lihavuus on sepelvaltimotaudin riski
Liikapaino ja lihavuus ovat yhteydessä useisiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Lihavilla henkilöillä on keskimäärin korkeampi verenpaine ja korkeammat veren kokonaiskolesteroli-, triglyseridi, sokeri- ja insuliinitasot sekä matalampi HDL-kolesterolitaso kuin normaalipainoisilla. Toisaalta tupakoijat ovat usein laihempia kuin tupakoimattomat. Vaikka lihavuuden ja sepelvaltimotaudin yhteys on osoitettu lukuisissa eri tutkimuksissa, ollaan edelleen jossain määrin eri mieltä siitä, onko lihavuus sepelvaltimotaudin itsenäinen riskitekijä vai välittyykö lihavuuden vaikutus muiden tunnettujen riskitekijöiden välityksellä suurentuneeseen sepelvaltimotautiriskiin.

FINRISKI-aineistojen avulla on selvitetty itäsuomalaisessa väestössä painon merkitystä sepelvaltimotautiriskiin. Yli 16 000 keski-ikäisen sydän- ja verisuonitautien riskitekijät tutkittiin Kuopion ja Pohjois-Karjalan lääneissä vuosina 1972 tai 1977. Lähtötilanteessa verenpaine ja kokonaiskolesteroli olivat sitä korkeammat, mitä korkeampi oli painoindeksi (BMI, kg/m2). Kun laihinta ryhmää, BMI alle 20, verrattiin lihavimpiin, BMI yli 32,5, ryhmien välinen seerumin kolesterolitason ero oli noin 1 mmol/l. Vastaavasti systolisen verenpaineen ero oli miehillä noin 20 mmHg ja naisilla yli 30 mmHg. Tupakointi oli sitä harvinaisempaa, mitä korkeampi painoindeksi oli lukuunottamatta lihavampia miehiä, jotka tupakoivat selvästi enemmän kuin kohtuullisesti liikapainoiset miehet.

Perustutkimuksen jälkeen tutkittujen henkilöiden sepelvaltimotautiriskiä on seurattu sairaalapoisto- ja kuolinsyyrekisterien avulla. Viidentoista vuoden seurannan aikana sepelvaltimotautikuolema oli noin kaksi kertaa yleisempi niillä, joiden painoindeksi oli yli 32,5 kuin niillä joiden painoindeksi oli alle 22,5. Miehillä BMI ennusti sepelvaltimotautiriskiä myös sen jälkeen, kun muut riskitekijät oli otettu mukaan.

Ylikilot lisäävät verenpainetta

Sepelvaltimotautiriskin lisäksi arvioitiin kahden keskeisen sepelvaltimotaudin riskitekijän, verenpainetaudin ja diabeteksen, yhteyttä lihavuuteen. Lähtötilanteessa korkeaverenpaineisten (diastolinen verenpaine yli 95 mmHg tai systolinen verenpaine yli 160 mmHg) osuus oli noin 15 prosenttia niiden keskuudessa, joiden painoindeksi oli alle 20.

toisen palstan alkuun

Painoindeksitasolla 30 tai sen yli, lähes 60 prosenttia tutkituista luokiteltiin korkeaverenpaineisiksi. Lisäksi lähtötilanteessa normaaliverenpaineisten henkilöiden riski sairastua myöhemmin pysyvää lääkehoitoa vaativaan verenpainetautiin oli merkittävästi yhteydessä painoindeksiin, ja tämä yhteys säilyi riippumatta perusmittauksen verenpainetasosta. Riski lääkehoitoa vaativaan diabetekseen sairastumiseen lisääntyi noin 20 prosenttia painoindeksin kohotessa yhdellä yksiköllä (vastaa noin kolmen kilon painon muutosta). Diabetesriski oli yli kymmenkertainen niillä henkilöillä, joiden painoindeksi oli yli 33 verrattuna niihin, joiden painoindeksi oli alle 27.

Lihavuuden hoidon ja ehkäisyn tulisi olla olennainen osa sepelvaltimotaudin ehkäisyä. Käytännön terveydenhuollon kannalta ei ole merkitystä, onko lihavuus sepelvaltimotaudin itsenäinen riskitekijä, vai välittyykö sen vaikutus sepelvaltimotautiriskiin muiden riskitekijöiden välityksellä. Ehkäisemällä lihavuutta jo lapsuudessa ja nuoruudessa huomattava osa verenpainetauti-, diabetes- ja sepelvaltimotautisairastuvuudesta voitaisiin joko kokonaan ehkäistä tai ainakin lykätä myöhemmäksi. Verenpainetaudin ja diabeteksen hoidossa tulisi entisestään korostaa painon hallintaa keskeisenä lääkkeettömänä keinona kohonneen verenpaineen alentamisessa ja elimistön sokeritasapainon parantamisessa.

Lähteet:

Jousilahti P, Tuomilehto J, Vartiainen E, Pekkanen J, Puska P. Body weight, cardiovascular risk factors, and coronary mortality: 15-year follow-up of middle-aged men and women in eastern Finland. Circulation 1996;93:1372-1379.

Jousilahti P, Tuomilehto J, Vartiainen E, Valle T, Nissinen A. Body mass index, blood pressure, diabetes and the risk of antihypertensive drug treatment: 12-year follow-up of middle-aged people in eastern Finland. J Human Hypertension 1995;9:847-854.

Valle T, Jousilahti P, Tuomilehto J. Obesity as risk factor of diabetes mellitus. International Diabetes Epidemiology Group Himeji Symposium. November 12-14, 1994, Himeji, Japan.

Pekka Jousilahti, KTL

(09) 474 4623, pekka.jousilahti@ktl.fi

Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!