Perimä, laiskottelu vai liikasyöminen?

Lihomisen syy on periaatteessa yksinkertainen: syödään enemmän kuin kulutetaan. Mutta miksi puolet aikuisväestöstä syö kulutustaan enemmän? Ja miksi se toinen puoli ei syö määräänsä enempää?

Lihavuus liitetään yleensä laiskotteluun, huonoihin ruokatapoihin ja geeneihin. Vaikka perimää lihavuuden aiheuttajana on tutkittu paljon, yhtään yksittäistä geenivirhettä, joka selittäisi ihmisen lihavuutta ei ole löytynyt. Kaksos- ja muut perimää koskevat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että perimä selittää noin neljänneksen kehon rasvan määrän eroista ihmisten välillä. Perimä vaikuttaa myös rasvan jakautumiseen mahan alueelle ja muualle kehossa.

Veltostuva elämäntyyli

Päivittäiseen energiantarpeeseen vaikuttaa eniten kaksi seikkaa: elimistön välttämättömien elintoimintojen kuluttama energia eli ns. perusaineenvaihdunta sekä työn ja vapaa-ajan liikkumisen aiheuttama energiankulutus. Pieni perusaineenvaihdunta on joissain tutkimuksissa ennustanut lihomistaipumusta, mutta kovin merkittävä syy se ei ole.

Lihavuus on länsimaissa yleistynyt viime vuosikymmeninä. Tämä on tapahtunut rinnan yleisen fyysisen aktiivisuuden vähenemisen kanssa. Esimerkiksi FINRISKI-tutkimuksen tulokset vuosilta 1982 ja 1992 tukevat oletusta, että yleistyvän lihomisen taustalla on työn helpottuminen ja päivittäisen liikkumisen (ns. arkiliikunnan) väheneminen.

Miksi kuntoliikunnan yleistyminen 1980-luvulla ei ole pysäyttänyt väestön lihomista? Liikuntaa harrastetaan yleensä 2-4 tuntia viikossa. Työtä tehdään 35 tuntia ja vapaa-aikaa on yli 60 tuntia viikossa. Tämän takia pienetkin muutokset työn ja arkiaktiivisuuden määrässä moninkertaistuvat.

Ruokavalio paranee, mutta ei riittävästi

Pikaravintoloiden yleistyminen vihjaa syöpöttelyyn ja huonoihin ruokatapoihin. Tutkimukset kertovat kuitenkin toista.

toisen palstan alkuun

Itse asiassa ruuasta saadaan nykyisin hieman vähemmän energiaa ja selkeästi vähemmän rasvaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Nämä hyödylliset muutokset eivät kuitenkaan ole riittäneet kumoamaan energiantarpeen pienenemistä.

Ruokavalio ei kuitenkaan ole merkityksetön. Eniten todisteita viime vuosina on saatu rasvalle. Se edistää lihomista, koska jo pienessä annoksessa tulee runsaasti energiaa. Lisäksi rasva ei pysty tarkasti säätelemään kylläisyyttä. Hiilihydraattipitoinen ruoka puolestaan sisältää vähemmän energiaa annosta kohti, ja hiilihydraatit osallistuvat kylläisyyden säätelyyn.

Päivittäin tunti liikkumista

Päivän energian tarvetta pitää suurentaa. Koska työn fyysinen rasittavuus ei ainakaan suurene, on tarmo keskitettävä päivittäiseen vapaa-ajan aktiivisuuteen. Jokaisen päivän tavoite on vähintään tunti fyysisesti aktiivista elämää. Koko tuntia ei tarvitse ahkeroida kerrallaan, sillä mahdollisuuksia on valtavasti pitkin päivää: kävellään portaita hissin sijasta, jäädään bussista pois muutamaa pysäkkiä aikaisemmin, kävellään tai pyöräillään töihin ja kauppaan, peuhataan lasten kanssa, siivotaan reippaasti, pelataan sulkapalloa ja mennään sienimetsään.

Säännöllinen ruokarytmi, jossa ei ole liian pitkiä taukoja, hillitsee liiallista syömistä. Vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja viljavalmisteita pitäisi syödä runsaasti, itse asiassa joka aterialla. Jos lisäksi kiinnittää huomiota rasvan saantiin, on yleensä tehnyt riittävästi ehkäistäkseen virheellisestä ruokailusta aiheutuvaa lihavuutta.

Mikael Fogelholm, UKK-Instituutti, Tampere

(09) 282 9111, mikael.fogelholm@uta.fi

Satu Männistö, KTL

(09) 474 4594, satu mannisto@ktl.fi