Lasten tie terveystietoon käy oman kertomisen kautta

Lasten kanssa työskenteleville annetaan terveyden vaalimisen ohjeita. He vuorostaan kasvattavat lapsia terveyteen. Harvemmin lapsia mielletään oman elämänsä asiantuntijoiksi, vaan lasten omat kokemukset ja käsitykset jäävät ohjeistuksissa sivuun, ja samalla inhimillinen tekijä unohtuu. Lapsen oma keho ja hänen tautiensa oireet ovat samalla tavalla häntä itseään lähellä kuin aikuisellakin. Iästään riippumatta lapsi pohtii niitä ja hänellä on omat käsityksensä siitä, mistä ne johtuvat ja miten sairauksista päästään eroon. Ovatko nämä käsitykset sitten yhdensuuntaiset aikuisten ohjeiden kanssa, on jo toinen asia.

Infektioita aiheuttavat bakteerit ja virukset ovat näkymättömiä, eikä maallikko useinkaan itse ymmärrä niiden toimintaa. Näkymätöntä on vaikea saada näkyväksi. Mutta lapset, jos ketkään, ovat sinut näkymättömien olioiden, kuten peikkojen, pullon henkien ja eläviksi muuttuvien lelujen tai esineiden kanssa. Heillä on luultavasti myös tautien aiheuttajista omat selkeät käsityksensä. Vasta aikuistuessa näkymättömyydestä tulee ymmärtämisen ongelma. Mutta mitä me kussakin tilanteessa tiedämme lasten kokemuksista ja hänen tavastaan suhtautua vaikkapa hygienian näkymättömyyteen? Millaisia tietoja aikuiset antavat?

Puhdistettua omenaa tai ruokaa voidaan syödä, puhdistamatonta ei. Mutta syötyämme suu onkin likaantunut ja se täytyy pestä! Miten puhdas ruoka voi liata puhtaan suun?

Ihmisten toimiessa yhdessä melutaso nousee. Lapset leikkivät, riehuvat ja vaativat puheenvuoroa. Aikuiset keskustelevat, neuvovat ja kasvattavat. Tässä vuorovaikutuksen tiimellyksessä on paljon näkymätöntä. Miksi turvallisessa ja lapsille omaa aikaa suovassa ilmapiirissä niin aikuisten kuin lastenkin tekemiset ja puheet ovat hiljaisempia kuin tiukan ennakkosuunnittelun mukaan toimivassa päiväjärjestyksessä? Miksi maagiset, pitkäkestoiset leikit ovat hiljaisempia kuin sykähdyksenomaiset riehujaiset? Miksi aikuinen kuiskatessaan saa myös lapset kuiskaamaan?

Näiden esimerkkien merkitystä terveyskysymyksiin voitaisiin selvittää sukeltamalla lasten käsityksiin. Aikuismaisia kysymyksiä esittämällä se ei kuitenkaan onnistu.

toisen palstan alkuun

Eräs tie lasten terveystietoon kulkee lasten saduttamisen kautta. Kun lapset kertovat omia satujaan omalla tavallaan, he raottavat maailmaansa myös aikuisille. Tästä on runsaasti kokemuksia Stakesin valtakunnallisessa ja pohjoismaisessa Satukeikassa. Terveyskasvatus voisi olla enemmän aikuisen ja lapsen keskinäistä toimintaa, jossa yhdessä syvennetään näkemystä vaikkapa hygieniaan ja ääniin.

Tässä pari Satukeikan terveyttä ja kodinkoneita koskettelevaa satua.

Kohta neljä vuotta täyttävä Reine Jokinen:

Meni Annalaan ja Annikki oli siellä ja Annikki laitta pesukoneen päälle. Ja mää Annallassa imuroin ja Annalassa on koneita ja Annallassa on lettukone ja mandariinikone ja Annalassa saa imurin kovalle ja pienelle. Annikki pitää sitä letkua vessassa. Ja kaks radioo siellä on ja puhelin. Ja pesukoneessa tulee samasta hanasta vettä kun suihkuun.

Kohta seitsemän vuotta täyttävä Eija Pitkäaho:

Palmusunnuntai oli lähellä, merenneito oli nukkumassa. Oli yö. Hän näki unta siitä, että hän oli tytön kanssa. He uivat kumpikin lammessa. Aurinko oli noussut taivaalle. Merenneito nukku päivään asti. Aurinko kumotti taivaalla niin kovasti, että merenneidon posket alkoivat punastumaan. Hän heräsi siihen talitintin lauluun, mutta hän jatkoi uniaan. Mutta yht'äkkiä hän kuuli kummituksen huhuilevan, niin mutta se oli pöllö. Siis hän oli nukkunut iltaan asti. Hän heräsi sitten toisena päivänä. Kun hän oli syömässä, hän huomasi että hänellä oli tullut reikä hampaaseen, kun hän ei ollut pessyt hampaita illalla. Hän päätti lähteä hammaslääkäriin. Kun hänet oli tutkittu hän lähti takaisin kotiin. Loppu.

Viite: Mitä teemme lasten kysymyksille? Lasten ja ammattilaisten kohtaamisten merkitysulottuvuuksia lapsi-instituutioissa. Stakes tutkimuksia 66 1996. Riihelä M.

Monika Riihelä, Stakes

(09) 3967 2120, monika.riihela@stakes.fi