Suomen kurkkumätätapaukset 1993-1996 olivat peräisin Venäjältä

Laboratoriotutkimuksissa käytettiin WHO:n Euroopan aluetoimiston suosittamia viljely- ja identifikaatiomenetelmiä. Tutkimusten jouduttamiseksi näytteet pyrittiin välittömästi lähettämään laboratorioon (useimmiten Helsingin Yliopiston serobakteriologian laitokselle, puh. 09-43461), missä kurkkumätädiagnostiikkaan oli valmius myös viikonloppuisin sekä mahdollisuus osoittaa nielunäytteestä PCR-menetelmällä toksiinintuottoa säätelevä C. diphtheriaen geeni. Tällöin alustava kurkkumätädiagnoosi on yleensä saatu näytteen otosta kahden vuorokauden sisällä.

Kaikkien alkuperä Venäjällä

Kaikki 1990-luvun C. diphtheriae var. gravis -tartunnat ovat olleet peräisin Venäjältä. Potilaista seitsemän oli 37-57-vuotiaita miehiä, kaksi 42-45-vuotiaita naisia ja 2-vuotias tyttö. Miespotilaista viisi oli Venäjällä turisteina, kaksi työmatkalla. Naiset, jotka molemmat olivat venäläissyntyisiä, olivat sukulaisvierailulla Venäjällä. Tyttö oli Venäjällä työskentelevän miehen lapsi. Miehellä oli Venäjän matkansa aikana tonsilliitti, jonka aiheuttajaa ei identifioitu. Venäjällä tartunnan saaneet olivat todennäköisesti kaikki saaneet infektion paikallisesta asukkaasta.

Potilailta saatujen tietojen mukaan tartuntaa on aina edeltänyt sylkikontakti. Tyypillinen tartuttaja on vieraanvarainen sukulainen tai tuttava, jonka ruokapöydässä on istuttu pitkään, tai tilapäinen seksikumppani. Yhdessäkään tapauksessa ei pystytty varmistamaan bakteeriviljelyllä, että tartuttajaksi epäilty olisi ollut C. diphtheriaen kantaja.

Rokotettukin voi saada kurkkumädän

Seitsemän potilaan rokotustiedot olivat puutteelliset. Vain kolmessa tapauksessa pystyttiin alkuperäisistä kirjallisista dokumenteista tarkistamaan potilaan kertomat rokotustiedot. Tonsilliittioireisista miehistä kolme oli saanut kurkkumätärokotetehosteen 1990-luvulla. Kaksi heistä oli lisäksi lapsena rokotettu. Nämä havainnot osoittavat, että kurkkumätä voi tulla myös henkilölle, joka on saanut elämänsä aikana useita rokoteannoksia. Lastemme hyvän immuniteetin puolesta puhuu se, ettei yksikään suomalaislapsi ole Venäjän epidemian aikana saanut vaikeaoireista kurkkumätää.

Kolmen tauti oli niin ankara, että jouduttiin turvautumaan tehohoitoon. Kaikissa kyseessä oli keski-ikäinen mies.

toisen palstan alkuun

Yhdellä (potilas 1) huono hoitotulos saattoi johtua siitä, ettei antitoksiinia annettu myöhäisen diagnoosin vuoksi ja toisella (potilas 9) siitä, että antitoksiinihoito päästiin aloittamaan vasta viikon kuluttua oireiden alkamisesta. Tämä potilas kuoli sydämen toiminnanvajaukseen. Muilla potilailla ei ollut hoito-ongelmia. Kantajat ja lievästä tonsilliitista kärsivät hoidettiin kotona antibiooteilla (useimmiten roksitromysiinillä 10 vrk ajan). Antitoksiiniannostuksesta konsultoitiin vaikeissa tapauksissa TAYS:n infektiotautilääkäri Jukka Lumiota, joka on usean vuoden ajan harjoittanut tieteellistä yhteistyötä ja seurannut kurkkumätäpotilaiden hoitoa Pietarin suurimmassa infektiosairaalassa.

Vaikea streptokokki-infektio voikin olla kurkkumätää

IVY-maiden epidemian aikana suomalaiset lääkärit ja laboratoriotutkijat ovat joutuneet oppimaan kurkkumädän torjunta- ja hoitotoimet uudestaan. Tauti oli ehditty lähes unohtaa 1960-luvun jälkeen. Kahden potilaan kohdalla ei antitoksiinihoitoa aluksi osattu suosittaa, koska tautia pidettiin vaikeana streptokokki-infektiona. Myöhemminkään Venäjältä palanneen nieluoireita ei ole aina muistettu liittää kurkkumätään. Toisaalta kotimaista alkuperää olevat, muun kuin C. diphtheriaen aiheuttamiksi osoittautuneet peitteiset tonsilliitit ovat saattaneet johtaa pitkittyneisiin ja laajoihin torjuntatoimiin. Näin on käynyt etenkin silloin, kun diagnostisia näytteitä ei ole välittömästi toimitettu laboratorioon, missä toksiinigeenin tunnistava PCR-menetelmä on jatkuvasti käytössä. Yleisesti ottaen on kuitenkin toimittu oikein ja vältetty komplikaatiot.

Suomessa lääkärien keskuudessa on vieläkin epävarmuutta siitä, kuinka tulisi menetellä, kun peitteinen nieluinfektio tai muu seikka panee epäilemään kurkkumädän mahdollisuutta. Ongelma tulee vastaan usein illalla tai viikonloppuna terveyskeskuksessa tai sairaalan poliklinikalla.

Mikäli kurkkumätää epäillään Venäjältä tai muusta IVY-maasta palanneella henkilöllä, ei tutkimus- ja antitoksiinihoitopäätöstä viivytetä yön yli. Normaalina työaikana ennen näytteiden ottoa ja hoitopäätöstä konsultoidaan joko alueen keskussairaalan infektiolääkäriä tai mikrobiologisen laboratorion vastuuhenkilöä. Päivystysaikana on aiheellista konsultoida HYKS:n infektiotakapäivystäjää (09) 4711.

Potilailla, jotka eivät ole lähiaikoina olleet kontaktissa venäläisten tai äskettäin Venäjältä tai muista IVY-maista tulleiden kanssa, kurkkumädän todennäköisyys Suomessa ja Länsi-Euroopassa on hyvin pieni. Heidän kohdallaan voi antitoksiinihoitopäätöstä lykätä seuraavaan päivään, mikäli oireet eivät ole vaikeat.

KTL:n infektioepidemiologian osaston epidemiologit (puhelin 09-47 441, fax 09-474 4468) välittävät tietoja löydöksistä ja tutkimus- ja hoitomahdollisuuksista lääkärien ja muiden terveysviranomaisten sekä tiedotusvälineiden kesken.

Matti Jahkola, KTL

(09) 474 4234, matti.jahkola@ktl.fi

Jaana Vuopio-Varkila, KTL