Kipeät niska ja hartiat - vain työterveysongelmako

Mini-Suomi-tutkimuksen mukaan niskakipua on joskus kokenut 51 prosenttia yli 30-vuotiaista suomalaisista miehistä ja 60 prosenttia naisista. Päivittäisista toiminnoista on joskus joutunut luopumaan miehistä kuusi prosenttia ja naisista seitsemän. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana kipuja oli ollut miehistä 27 prosentilla ja naisista 35:llä.

Niska-hartiavaivojen esiintyvyyden muutoksista ei Suomessa ole väestötasoon pohjautuvaa tietoa. Tilastokeskuksen työolotutkimuksessa, jossa vuonna 1977 haastateltiin 5 778 ja vuonna 1984 4 502 palkansaajaa, toistuvaa kipua niskassa, kaularangassa tai hartioissa ilmoittaneiden osuus lisääntyi naisilla 33:sta 44 prosenttiin (lisäys 33 %) ja miehillä 20:stä 25 prosenttiin (lisäys 25 %). Yläraajojen, lanne-ristiselän, ja alaraajojen oireissa ei samana aikana tapahtunut mainittavia muutoksia.

Kaularangan nivelrikon vaikeat muodot painottuvat iäkkäimpiin. Niiden esiintyvyydestä ei ole väestötasoon perustuvaa tietoa, mutta väestön ikääntyessä ne lisääntyvät väistämättä lähi vuosikymmeninä.

Työikäisten niska-hartiasairaudet aiheuttavat merkittävästi työkyvyttömyyttä. Tarkan tiedon saaminen niistä on kuitenkin esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen sairauspäivärahakausi- ja eläketilastoista vaikeaa, koska niskasairaudet ovat samassa ryhmässä selkäsairauksien kanssa. Suuressa suomalaisessa metsäteollisuusyrityksessä liikuntaelinten sairauksien vuoksi menetettiin 1990-luvun alussa päivistä kaikkiaan 3,6 prosenttia. Niska-hartiasairaus aiheutti näistä miehillä noin kymmenennen ja naisilla noin viidennen osan ja oli alaselän sairauksien jälkeen suurin ryhmä. Sairauksien muita taloudellisia vaikutuksia esimerkiksi tuotantoon ja työn laatuun on vaikea mitata.

Fyysiset kuormitustekijät yhteydessä sairauksiin

Niska-hartiaseudun syitä selvittelevissä tutkimuksissa on voitu tunnistaa useita riskitekijöitä. Fyysisten kuormitustekijöiden yhteyksistä oireisiin, kliiniseen tutkimukseen perustuviin sairauksiin ja kaularangan rappeumaan on runsaasti näyttöä. Koko tuki- ja liikuntaelimistöä kuormittavaa fyysisesti raskaan työn ja raskaiden taakkojen käsittelyn lisäksi niska-hartiaseudun sairauksien riskitekijöitä ovat pään keskiasennosta poikkeavat asennot, työskentely kädet koholla ja staattiset työasennot. Yksilöllisistä tekijöistä korkea ikä on kiistaton riskitekijä. Naisilla on toistuvasti todettu runsaasti oireita, joskin naisten ja miesten työt useimmissa tutkimuksissa ovat olleet fyysiseltä kuormitukseltaan erilaisia, mikä vaikeuttaa vertailua.

Psykososiaalisilla tekijöillä osuutensa

Tupakoinnin merkityksestä on vähemmän näyttöä niskasairauksissa kuin selkäsairauksissa. Liikunnan ja niskasairauksien välistä yhteyttä koskeva tieto on ollut ristiriitaista. Psykososiaalisten tekijöiden yhteyksistä erityisesti niska-hartiaoireisiin on saatu viime aikoina runsaasti uutta tutkimustietoa. Työn suuret vaatimukset ja vähäiset vaikuttamismahdollisuudet ovat olleet yhteydessä niska-hartiavaivojen ilmaantumiseen. A-tyypin persoonallisuus ja stressi ovat myös ennustaneet niska-hartiavaivoja. Eräissä poikkileikkaustutkimuksissa alhainen koherenssin tunne ja masennus ovat olleet yhteydessä niska-hartiavaivoihin.

toisen palstan alkuun

Yllämainittujen riskitekijöiden määrästä suomalaisilla työpaikoilla on niukasti luotettavaa tietoa. Vaikka laajempi kysely-, havainnointi- tai mittaustieto puuttuu, on ilmeistä, että riskitekijöiden tasoissa on teknologisen kehityksen myötä tapahtunut suuria muutoksia. Useimmissa töissä voimankäytön vaatimukset ovat vähentyneet ja staattinen, aisti-, tiedollinen ja psykososiaalinen kuormitus lisääntyneet. Muutokset ovat saattaneet olla epäedullisia erityisesti niska-hartiaseudun kannalta ja selittää sen, miksi juuri tämän alueen oireet näyttävät yleistyneen.

Ehkäisymahdollisuudet

Riskitekijöitä koskevan tiedon valossa kuormitustekijöihin ja työn staattisuuteen vaikuttamalla näyttäisi olevan suuret mahdollisuudet vähentää ja mahdollisesti ehkäistä niska-hartiaoireita. Eri toimenpiteiden vaikuttavuudesta tarvittaisiin kipeästi tutkimustietoa, jotta voitaisiin punnita erilaisten vaihtoehtojen merkitystä ja antaa suosituksia työpaikoille. Sen lisäksi tarvitaan tarkempaa tietoa kuormitustekijöiden ja niska-hartiasairauksien välisistä annos-vastesuhteista. Tutkimuksen suurin ongelma on, ettei tällä hetkellä pystytä luotettavasti erottelemaan eri kudoksista peräisin olevia ja ennusteeltaan erilaisia kiputiloja.

Kirjallisuusviitteet

Bongers PM, De Winter C, Kompier MAJ, Hildebrandt VH. Psychosocial factors at work and musculoskeletal disease. Scandinavian Journal of Work Environment and Health 1993;19:297-312.

Heliövaara M, Mäkelä M, Sievers K, Melkas T, Aromaa A, Knekt P, Impivaara O, Aho K, Isomäki H. Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet Suomessa. Kansaneläkalaitoksen julkaisuja AL:35, Helsinki 1993.

Lehto A-M. Naisten ja miesten työolot. Tilastokeskus, Tutkimuksia 138, Helsinki 1988.

Viikari-Juntura E, Riihimäki H, Malmivaara A, Grönqvist R, Takala E-P, Saarenmaa K, Kuosma E. Sairauslomat ja tapaturmat metsäteollisuuden yrityksessä. Liikuntaelinsairauksien ehkäisy teollisuudessa (MUSKELI-projekti), osaprojekti 1, Työterveyslaitos, Työsuojelurahasto 1993.

Niska-hartiasairauksien riskitekijät

kuormitustekijät

• fyysisesti kuormittava työ
• raskaiden taakkojen käsittely
• vartalon keskiasennosta poikkeavat asennot
• pään keskiasennosta poikkeavat asennot
• työskentely kädet koholla
• staattiset työasennot

yksilölliset tekijät

• niska-hartiaseutuun kohdistuneet tapaturmat
• korkea ikä
• naissukupuoli
• vähäinen liikunta ?
• tupakointi ?

psykososiaaliset tekijät

Muutokset työn kuormitustekijöissä 1980- ja 1990-luvulla

• voiman käyttö vähentynyt
• staattinen kuormitus kasvanut
• tiedollinen kuormitus kasvanut
• psykososiaalinen kuormitus kasvanut

Eira Viikari-Juntura, TTL

(09) 47 471, evii@occuphealth.fi