Selkäsairaudet eivät ehkä sittenkään yleistyneet

Sairaanhoitopalvelujen käytön ja työkyvyttömyyden kehitystä tarkasteltaessa selkäsairastavuus näyttäytyy kasvavana ongelmana niin Suomessa kuin muualla. Selkäsärkydiagnoosilla myönnettyjen sairauspäivärahakausien määrä nelinkertaistui vuodesta 1970 vuoteen 1986. Kuitenkin 1990-luvun alkuvuosina selkärangan tautien vuoksi alkaneiden päivärahakausien osuus oli laskeva (1989 19,9%, 1994 17,4%). Viime vuosina selän sairaalahoitojaksojen määrä on edelleen kasvanut, mutta hoitopäivien lukumäärä vähentynyt. Selkäsairauksien vuoksi myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden insidenssi on Suomessa viime vuosikymmeninä välillä kasvanut ja välillä vähentynyt. Työkyvyttömyyseläkkeellä olleiden osuus työikäisestä väestöstä kääntyi laskuun 1980-luvun loppupuolella, mutta enenevä osuus selkäsairaista ohjautuu nykyään yksilölliselle varhaiseläkkeelle varsinaisen työkyvyttömyyseläkkeen sijasta.

Kyselyjä ja haastatteluja

Suomalaisten selkäsairastavuuden kehitystä voidaan arvioida myös kolmen väestöä laajasti edustavan aikasarjan avulla. KELA:n suorittamien väestöhaastattelujen perusteella selän kroonisten sairauksien esiintyvyys on kasvanut selvästi: kun 3,6 prosenttia tutkituista vuonna 1964 ilmoitti pitkäaikaisen selkäsairauden, oli osuus 7,1 vuonna 1976 ja 9,4 vuonna 1987.

KTL on vuodesta 1978 lähtien tehnyt vuosittain 15-64 -vuotiaita suomalaisia edustavalle satunnaisotokselle ns. Aikuisväestön Terveyskäyttäytyminen (AVTK) -kyselyn, jonka perusteella on voitu arvioida selkäsairastavuuden kehitystä oireen ja lääkärin toteaman sairauden mielessä. Noin kolmannes vastanneista ilmoittaa selkäkipua tai -särkyä edeltävän 30 päivän ajalta ja viitisentoista prosenttia lääkärin toteaman tai hoitaman selkäsairauden edeltävän vuoden ajalta. Kyselysarjan perusteella ei ole tapahtunut lisääntymiseen viittaavia muutoksia.

Tilastokeskuksen Työolotutkimuksissa toistuvaa kipua tai särkyä lannerangassa ilmoittaneiden osuus oli 28 prosenttia vuonna 1977 ja 26 prosenttia 1990. Niskasärkyjä ilmoittaneiden osuus sen sijaan kasvoi 27 prosentista 36 prosenttiin.

Taulukko: Selkäsairastavuuden kehitystrendejä väestöotokseen perustuvissa suomalaistutkimuksissa

Erilaisia tuloksia

Vertailukelpoisia aikasarjoja muista maista ei ole julkaistu, joten käsitys selkäsairastavuuden kehityksestä muussa kuin terveyspalvelujen tai sosiaaliturvaetuuksien käytön mielessä on toistaiseksi perustettava suomalaisiin tietoihin.

toisen palstan alkuun

Niiden antama kuva muutoksista on ristiriitainen: kolme tutkimuksista osoittaa sairastavuuden pysyneen ennallaan tai vähentyneen ja yksi sen kasvaneen.

Kumpikaan selän oireita tarkastellut tutkimus ei viitannut niiden yleistymiseen. Palkansaajilla niskaoireet kuitenkin näyttävät lisääntyneen.

AVTK-kyselyssä tiedusteltiin myös lääkärin toteaman sairastavuuden ja KELA:n haastatteluissa pitkäaikaisen koetun sairastavuuden esiintymistä. Miksi tutkimukset antavat kehityksestä toisistaan poikkeavan kuvan?

Ensinnäkin ikärajaukset olivat erilaisia - kyselyssä työikäiset, haastattelussa kaikki yli 15-vuotiaat. Väestön ikärakenteen vanheneminen vaikuttaa enemmän laajan ikäjakauman kattavan tarkastelun tuloksiin. Toisaalta myös kysymysten muoto ja tutkimusten kattama ajanjakso eroavat. Yleisen terveystietoisuuden ja terveyspalvelujen tarjonnan kehitys on saattanut vaikuttaa siihen, miten oireita tulkitaan sairauksiksi ja toistuvia oireita pitkäaikaissairauksiksi. Kun pitkäaikaissairautta kartoittava kysymys samalla viittaa työ- ja toimintakykyyn, voi sairastavuustieto 'kontaminoitua' arviolla sen aiheuttamasta koetusta haitasta. Pitävämmän kuvan saamiseksi kehityksestä tarvittaisiin objektiivisiin menetelmiin perustuvia toistettuja väestötutkimuksia. Sellaisten menetelmien löytäminen selän sairauksien mittaamiseksi on vain vaikeaa.

Kirjallisuutta:

Kolu T. Työelämän laatu 1977-1990. Hyvinvoinnin koettuja muutoksia työssä. Työolokomitean mietinnön liiteselvitys. Komiteamietintö 1991;38. Tilasto-keskus, Tutkimuksia 188. Helsinki 1992.

Leino P, Berg M-A, Puska P. Is back pain increasing? Results from national surveys in Finland during 1978/9-1992. Scand J Rheumatol 1994;23:269-76.

Nachemson A. Ont i ryggen - slutet för välfärdsstaten? Nord Med 1994;109:70-71.

Sievers K, Klaukka T, Mäkelä M. TULES-vuori matalaksi. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien kansanterveydellinen merkitys Suomessa sekä suosituksia ongelman ratkaisemiseksi. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:96, Helsinki 1990.

STAKES. Sairaalahoidon käyttö Suomessa vuosina 1988-1993. SVT, Terveys 1995:5.

Waddell G. Low back pain: a twentieth century health care enigma. Keynote address for Primary Care Forum. Spine 1996;21:2820-2825.

Päivi Leino-Arjas, TTL

(09) 47 471, plei@occuphealth.fi