Selvitysmiehet pohtivat TULES-ongelmaa, ohjeita tuli runsaasti

Arviolta 40 prosentilla yli 30-vuotiaista aikuisista eli noin miljoonalla suomalaisella on jokin krooninen tuki- ja liikuntaelinsairaus, ja heistä yli puolelle eli lähes 600 000:lle se aiheuttaa toiminnallista haittaa. Joka neljäs varsinainen työkyvyttömyyseläke, joka toinen yksilöllinen varhaiseläke ja joka kolmas sairauspäivärahajakso on myönnetty tuki- ja liikuntaelinsairauksien perusteella. Kaikkiaan tuki- ja liikuntaelinsairaudet aiheuttavat viidesosan Suomen väestön eriasteisesta toimintakyvyttömyydestä ja avuntarpeesta, myös joka viides avohoidon lääkärissäkäynti johtuu tuki- ja liikuntaelinten sairauksista.

Aktiivinen ote ehkäisee kroonistumista

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet vaikuttavat merkittävästi työssä käymiseen. TULE-sairastavuus on heijastunut kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen kuluessa lisääntyneinä työstä poissaoloina, kun samanaikaisesti koettu sairastavuus on käytettävissä olevan tiedon perusteella pysynyt ennallaan. Pitkä sairauspoissaolo sinällään aiheuttaa yksilön fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen aktiviteetin laskua, kun taas varhainen aktiivinen toiminta ja työhönpaluu ehkäisevät liikuntaelinsairauden kroonistumista. Työtapaturmat ovat merkittävä TULE-vaurioita aiheuttava tekijä, sillä noin 86 prosenttia kaikista työtapaturmista on TULE-vammoja. Niistä kansantaloudelle aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat miljardiluokkaa.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyssä tarvitaan sekä yhteiskunnan rakenteellisia toimenpiteitä että koko väestöön ja eri ikäryhmiin kohdistettavia toimia. Rakenteellisten toimenpiteiden etuna ovat vaikutuksen pitkäkestoisuus ja toimivuus ihmisen käyttäytymisestä riippumatta. Rakenteelliset toimenpiteet tulee kohdistaa erityisesti yhdyskuntien rakenteisiin, ulkoisiin ja sisäisiin liikkumisväyliin, liikuntapaikkojen turvallisuuteen sekä kodin ja työpaikan rakenteelliseen turvallisuuteen.

Ylikilot ja tapaturmat pois

Liikapainoisuus, vähäinen liikunta ja tupakointi ovat kansanterveyden kannalta keskeisimpien TULE-sairauksien riskitekijöitä samalla, kun ne ovat myös muiden tärkeimpien kansantautien syytekijöitä. Tämän vuoksi terveellisinä pidettyjen elintapojen sekä terveyden kannalta edullisten elinolojen edistäminen eli yleinen terveyden edistämisen strategia sopii hyvin myös koko aikuisväestöön kohdistuvan tuki- ja liikuntaelinsairauksien torjunnan päälinjaksi. Keskeistä on liikapainoisuuden ehkäisy sekä ravitsemus- että liikuntaneuvonnan keinoin. Näiden ohella koti- ja vapaa-ajan tapaturmien tehostettu torjunta voisi vähentää merkittävästi tuki- ja liikuntaelinsairastavuutta. Työryhmä suositteleekin laaja-alaisia terveyden edistämis- ja tapaturman ehkäisyohjelmien käynnistämistä.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyssä tarvitaan erityisesti terveysliikuntaa, jossa päivittäiseen ajankäyttöön sisältyy kohtuullisesti rasittavaa fyysistä aktiivisuutta. Sairauksia ehkäisevän ja toimintakykyä ylläpitävän liikunnan tulisi painottaa kotiovelta tapahtuvan liikunnan ensisijaisuutta: retkeilyä, kävelyä, hölkkää tai pyöräilyä. Ihmisiä tulisikin aktivoida erityisesti työmatkaliikuntaan, jota mahdollistavien olosuhteiden edistäminen olisi perusteltua myös ekologiselta kannalta. Nämä liikuntamuodot eivät vaadi suuria taloudellisia voimavaroja ja ovat kaikkien ulottuvilla.

Työhön ergonomiaa

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet kuluttavat erittäin merkittävästi terveydenhuoltojärjestelmän palveluja ja hoitoja. Näiden sairauksien hoidon ja kuntoutuksen vaikuttavuudesta tarvitaan luotettavaa tietoa.

toisen palstan alkuun

Tällä hetkellä käytettävissä olevien tutkimusten mukaan tukirankaperäisten sairauksien pitkittymistä ja taudin kroonistumista kannattaa ehkäistä aktiivisin ohjein jo äkillisestä taudinvaiheesta alkaen ja taudin pitkittyessä varhaisin hoidollisin ja kuntoutuksellisin toimenpitein. Kroonisen tuki- ja liikuntaelinsairaan työssä selviytymistä voidaan todennäköisesti edistää yhdistämällä aktiiviseen, moniammatilliseen kuntoutukseen ergonomisia ja psykososiaalisia työpaikkatoimenpiteitä työpaikalla. Kuntoutustoiminnassa pyritään suunnitelmalliseen ja pitkäjänteiseen työ- ja toimintakyvyn tukemiseen.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien esiintyvyydessä on suuri ammattiryhmittäinen ja koulutusasteen mukainen vaihtelu, joka selittyy pitkälti työn kuormittavuudella. Kun sairastavuus yleistyy jyrkästi jo keski-iästä alkaen, on näiden sairauksien torjunnan erään painopisteen oltava ennaltaehkäisevässä perusterveydenhuollossa, erityisesti työterveyshuollossa. Toimenpiteiden tulee kohdistua työikäiseen väestöön, työympäristöön ja työelämään. Työpaikkojen työkykyä ylläpitävä toiminta ja työterveyshuolto ovat tässä avainasemassa. Työkykyä ylläpitävä toiminta tulee kohdentaa koko työpaikan henkilöstöön. Kokemukset monipuolisesta työkykyä ylläpitävästä toiminnasta, jossa toimenpiteet kohdistetaan samanaikaisesti työntekijöihin, työhön ja työympäristöön sekä työn organisaatioon ja työyhteisöön ovat olleet myönteisiä.

Tärkeintä sairauksien ehkäisy

Kansanterveystyön tärkeimmäksi tavoitteeksi tuki- ja liikuntaelinsairauksien kohdalla tulee asettaa väestön terveyden sekä toiminta- ja työkyvyn edistäminen ja sairauksien ehkäisy. Tämä edellyttää myös voimavarojen osoittamista ehkäiseviin toimintoihin hoitavien toimintojen rinnalla.

Suomessa on keskussairaalatasolla vastikään kehitetty alueelliset olosuhteet huomioivia sairausryhmäkohtaisia hoidon porrastuksen ja hoitoonohjauksen järjestelmiä varmentamaan varhaisen diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen saatavuutta, toimivuutta ja sisältöä. Sovittujen hoito-ohjelmien ja menetelmien toteutumista tulee seurata systemaattisella laadunvarmennuksella. TULE-sairauksien hoito ja kuntoutus voivat tässä kohden olla koekenttänä.

TULE-sairauksien ehkäisyyn, hoitoon ja hallintaan tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota kaikilla hallinnon ja toiminnan tasoilla. Vaikka tautiryhmän aiheuttamat ongelmat eivät olekaan dramaattisen akuutteja tai kohtalokkaita, TULE-sairaudet vaikeuttavat yksilön liikkumista ja omatoimista selviytymistä sekä merkitsevät usein myös huomattavaa psyykkistä ja sosiaalista kuormitusta. TULE-sairauksilla on huomattava vaikutus laajan väestöryhmän jokapäiväiseen elämään ja elämisen laatuun. Siksi TULES-ehkäisyn priorisointi on perusteltua.

Vaivojen ja resurssien välillä ristiriita

Työryhmä on todennut selvän epäsuhdan ehkäisyyn, hoitoon, kuntoutukseen ja tutkimukseen käytettävien voimavarojen ja ongelmasta aiheutuvien kansanterveydellisten ja -taloudellisten seurausten välillä. Käytettävissä olevan tutkimustiedon mukaan merkittävä osa TULE-sairauksista ja niistä aiheutuvista taloudellisista ja inhimillisistä haitoista voidaan ehkäistä jo nykytiedon avulla ympäristöön ja elämäntapoihin vaikuttamalla sekä aloittamalla hoitavat toimenpiteet riittävän ajoissa.

Lukuisia selvittämättömiä ongelmia jää kuitenkin edelleen tutkimuksella ratkaistavaksi. Työryhmä esittikin mittavan luettelon tutkimussuosituksiksi, joiden avulla tiedon aukkoja paikataan. Nämä suositukset koskevat mm. TULE-sairauksien seurantaa ja terveyspalvelujen käyttöä, sairauksien syntymekanismien ja syiden tutkimusta, diagnostiikan ja luokittelun kehittämistä, sairauksien ehkäisyn, erityisesti primaariprevention ja preventiivisten interventioiden tutkimusta, hoidon ja kuntoutuksen vaikuttavuuden tutkimusta mukaan lukien kustannus-vaikuttavuus, tapaturmien riskitekijäin ja ehkäisyn tutkimusta, tutkimusyhteistyön tehostamista ja verkottumista. Lisäksi työryhmä esitti käynnistettäväksi esitystensä toteuttamiseksi kansallisen TULE-sairauksien ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen tehostamiseen tähtäävän toimintaohjelman.

Jorma Rantanen, TTL

(017) 47 471, jorma.rantanen@occuphealth.fi