Suomen lähialueiden kurkkumätätilanne rauhoittumassa

Suomen lähialueiden kurkkumätätilannetta on käsitelty Kansanterveys-lehdessä edellisen kerran huhtikuussa 1996 (n:o 4/96). Sen jälkeen myönteinen kehitys on jatkunut. Venäjän tartuntatautitilastot vuodelta 1996 valmistuvat vasta loppukeväällä. Tässä on vain hajatietoja Venäjän ja Baltian maiden tilastoluvuista ja vuosina 1995 ja 1996 toteutetut kurkkumädän torjuntatoimet entisen Neuvostoliiton alueella.

Kurkkumädän ilmaantuvuus väheni IVY-maissa vuoden 1995 ensipuoliskosta seuraavan vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna 54 prosentilla. Alueelliset ilmaantuvuuserot ovat suuria: vuonna 1995 20:ssa oblastissa alle 10 tapausta/100 000 asukasta, mutta viidessä oblastissa yli 75 tapausta/100 000 asukasta. Tautia esiintyy Suomen lähialueilla (Karjalan tasavallassa, Leningradin ja Pihkovan oblasteissa) maan keskitasoa enemmän. Pietarissa ilmaantuvuus oli vuonna 1995 34 tapausta/100 000 asukasta mutta vuonna 1996 enää 15 tapausta/100 000 asukasta. Nyt Pietari ei enää olekaan Venäjän mustin alue, vaan lähellä maan keskitasoa.

Toteutetut torjuntatoimet

Kaikkien IVY-maiden kurkkumätäasiantuntijat kokoontuivat kesäkuussa 1996 Berliiniin WHO:n järjestämään kokoukseen, jossa arvioitiin eri maissa harjoitetun kurkkumädän torjuntapolitiikan tuloksellisuutta. Venäjää lukuunottamatta kaikki IVY-maat olivat saaneet vuodesta 1995 lähtien länsimaista paitsi asiantuntija- myös aineellista tukea rokotteiden, antitoksiinin ja diagnostisten välineiden muodossa. Apu oli kytketty siihen, että maat noudattavat WHO:n ja UNICEF:n esittämää torjuntastrategiaa.

Työn tulokset arvioitiin myönteisiksi sekä taudin esiintyvyyttä että väestön immuniteetin muuttumista mittarina käytettäessä.

Väestön immuniteetti lisääntynyt

Kaikki IVY-maat käynnistivät vuonna 1995 massiivisia rokotuskampanjoita lasten ja aikuisten immuniteetin kohentamiseksi. Kampanjointia on jatkettu vuonna 1996 niissä maissa, missä rokotustavoitteita ei vielä vuonna 1995 saavutettu. Tavoitteena on, että 95 prosenttia lapsista ja 90 prosenttia aikuisista rokotetaan, edelliset kolmella annoksella ja jälkimmäiset yhdellä annoksella. Venäjällä vuoden 1995 lopulla vuoden täyttäneistä 93 prosenttia oli saanut kolme rokoteannosta, kun vastaava luku oli vuonna 1990 69 prosenttia. Noin 70 prosenttia aikuisista sai Venäjällä vuosien 1993 ja 1995 välisenä aikana ainakin yhden rokoteannoksen.

Immuniteettitutkimukset osoittavat, että IVY-maissa käytetyt rokotteet ovat olleet teholtaan länsimaisten rokotteiden vertaisia. Laajojen rokotuskampanjojen jälkeen on käynyt entistä tärkeämmäksi identifioida ne henkilöt ja henkilöryhmät, joiden immuniteetti on jäänyt puutteelliseksi. Tähän ei ole IVY-maissa (eikä muuallakaan) keksitty halpaa ja luotettavaa tapaa. WHO suosittaa harkitusti kohdennettuja väestön immuniteetin kartoituksia alueilla, missä tautia esiintyy rokotuksista huolimatta runsaasti, sekä paikkakunnilla, missä asuu runsaasti riskiryhmiin (asunnottomat, pakolaiset, alkoholistit) kuuluvia. Mikäli kartoituksissa paljastuu runsaasti vajaan immuniteetin omaavia, olisi harkittava, pitäisikö koko alueen aikuisväestölle antaa 1-2 ylimääräistä rokoteannosta. Jos syyksi huonoon immunitettiin paljastuu lasten rokotuksien huono teho esimerkiksi vahvuudeltaan väärän rokotteen laajan käytön seurauksena, on harkittava perusrokotusten täydentämistä.

Sama määritelmä kaikkiin maihin

Kurkkumädän seurannan yhtenäistäminen on WHO:n asiantuntijoiden mielestä epidemian laantumisvaiheessa oleellinen edellytys torjuntatoimien tehon luotettavalle arvioinnille.

toisen palstan alkuun

Erityisen tärkeää on, että kaikissa maissa käytettäisiin samaa kurkkumätätapauksen määritelmää. Tauti-ilmoituksien rekisteröinnissä tulisi siksi erottaa toisistaan epäillyt, todennäköiset ja varmistetut kurkkumätätapaukset.

Ulkomaille raportoitavina, varmistettuina kliinisinä tapauksina pidetään vain niitä, missä peitteisestä tonsilliittipotilaasta, joka on saanut tartunnan endeemisellä tautialueella (ja/tai jolla on selviä kurkkumätätoksiinin aiheuttamia komplikaatioita), eristetään toksiinia tuottava Corynebacterium diphtheriae -kanta. Peitteetöntä tonsilliittia, josta kasvaa kurkkumätäbakteeri, pidetään epäiltynä tapauksena ja rekisteröinnissä se vastaa kurkkumätäbakteerin kantajuutta.

Mikrobilääkehoidolla pyritään ennen kaikkea estämään tartunnan leviäminen potilaasta lähikontakteihin. Siksi hoito tulisi aloittaa potilailla ja kontakteilla välittömästi viljelynäytteen oton jälkeen eikä vasta sitten, kun viljelytulos on saatu. Tätä käytäntöä ei tähän mennessä ole kaikissa IVY-maissa omaksuttu, koska sitä pidetään turhan kalliina. WHO pitää kustannussyistä penisilliiniä ykkösvaihtoehtona mikrobilääkevalinnassa. Suomessa käytetään sen sijasta yleensä makrolideja. Hoidon kesto on WHO:n suosituksen mukaan 14 vrk. Suomessa noudatettu 10 vrk on roksitromysiiniä käytettäessä ollut aina riittävä.

Antitoksiinin käytössä WHO:n asiantuntijat korostavat, että ylen korkeita (yli 100 000 yksikköä/potilas) annoksia on vältettävä. Antitoksiinin määrä on korreloitava potilaan kliiniseen tilaan. Säästäväisyys on erityisen tärkeää niissä IVY-maissa (Kaukaasian ja Keski-Aasian maat), jotka ovat antitoksiinin saannissa ulkomaan avun varassa.

Kurkkumätätilanne Baltiassa

Virossa, Latviassa ja Liettuassa kurkkumädän ehkäisyn näkymät olivat vuoden 1995 lopulla varsin erilaiset. Virossa ja Liettuassa lähialueilta peräisin olevien tartuntojen leviäminen oli pystytty estämään varsin hyvin. Vain Narvan seudulla venäläissyntyisten keskuudessa oli ajoittain sekundaaritartuntoja. Sen sijaan Latviassa oli puhjennut 1994 koko maan laajuinen epidemia, jonka syynä oli puutteellisen immuniteetin omaavien aikuisten suuri määrä (vain joka kolmannella oli suojaava vasta-ainetaso).

Vuonna 1996 tilanne eri Baltian maissa tasoittui jonkin verran Latviassa toteutettujen laajojen rokotuksien ansiosta. Joulukuun puoliväliin mennessä Virossa oli todettu 14 tautitapausta, Liettuassa 11 ja Latviassa 104. Näiden tapauksien selvittämisen yhteydessä kussakin maassa tavattiin oireettomia C. diphtheriaen -kantajia. Lasten rokotuksissa Baltiassa vuonna 1996 on lähes saavutettu WHO:n tavoitteet. Myös aikuisten immuniteetti on nykyisin Suomen aikuisten tasolla. Tavallista korkeampi tartunnan riski on nykyisin Baltiassa lähinnä niillä ulkomaalaisilla, jotka ovat pitkään kosketuksissa venäläissyntyiseen väestöön Narvan seudulla ja Latvian itäosassa.

Tulevaisuudennäkymät

Kansainväliset asiantuntijat ovat pidättäytyneet esittämästä arvioita siitä, kuinka pian IVY-maat vapautuvat kurkkumädästä. Tämä on perusteltua niin kauan, kun IVY-maiden poliittinen ja taloudellinen tasapaino on yhtä huono kuin nykyisin. Suomessa tulee omaksua se kanta, että kurkkumätää voi esiintyä IVY-maissa vielä monen vuoden ajan. Samalla on mahdollista, että endeemiset tartunnat harvinaistuvat monissa valtioissa ja Venäjän oblasteissa. Baltian maat, ainakin Viro ja Liettua, vapautunevat kurkkumädästä melko pian.

Tapahtuneet muutokset eivät toistaiseksi muuta suomalaisten kurkkumätärokotussuosituksia. Kaikkien hyvästä perusimmuniteetista ja tehosterokotuksista 10 vuoden välein on jatkuvasti pidettävä tarkkaa huolta.

Matti Jahkola, KTL

(09) 474 4234, matti.jahkola@ktl.fi