T1M1-A-streptokokki-infektiot ovat lisääntyneet

T1M1-A-streptokokki-infektiot ovat lisääntyneet

Invasiiviseen A-streptokokki-infektioon voi sairastua tervekin henkilö nopein taudinkuluin. Onneksi vakavat A-streptokokki-infektiot ovat harvinaisia, ja ne ovat yleensä hoidettavissa tehokkaasti parenteraalisella G-penisilliinihoidolla. A-streptokokin T1M1-serotyyppiä on ilmaantunut lisääntyvästi eri puolilla Suomea. Tammikuussa pääkaupunkiseudulla seulotuista nielutulehduksista joka kolmas oli T1M1-tyyppiä.

Useat eri serotyypin kannat voivat aiheuttaa vakavia taudinkuvia. Kliinisesti yllätyksellisimpiä ovat kuitenkin T1M1-serotyypin aiheuttamat septiset infektiot, joihin myös liittyy korkein kuolleisuus.

KTL on seurannut vakavien A-streptokokkitautien esiintymistä edellisestä Suomea kohdanneesta T1M1-epidemiasta (1988-90) lähtien. Tavoitteena on ollut tunnistaa mahdollinen uusi T1M1-epidemia sen alkuvaiheessa. Oletuksena on ollut, että epidemiaa ennakoivasti T1M1-kannat ilmenisivät ensin tavanomaisin, lievin infektioin, jonka jälkeen vakavat T1M1-infektiot lisääntyisivät.

Tätä varten kesällä 1994 aloitettiin valtakunnallinen nielutulehduksista peräisin olevien A-streptokokkikantojen T1M1-seulonta. Koska sekä tonsilliittikantojen että vakavista taudeista eristettyjen kantojen T1M1-serotyypin osuus pysyi matalana, päätettiin helmikuussa 1996 rajata tonsilliittikantojen epidemiologinen T1M1-seulonta koskemaan vain pääkaupunkiseutua. Loppuvuodesta 1996 T1M1-kantojen prosenttiosuus on ollut tasaisessa nousussa.

toisen palstan alkuun

Tammikuussa 1997 lähes joka kolmas pääkaupunkialueelta seulotuista nielutulehdusperäisistä A-streptokokista oli T1M1-tyyppiä.

Myös koko Suomen kattavassa vakavien A-streptokokkitulehdusten serotyyppijakaumassa T1M1-kannat ovat lisääntyneet. Kun loppusyksystä 1995 T1M1-infektioita oli kaikista A-streptokokkisepsiksistä vain viisi prosenttia, niin vuoden 1996 loppuneljänneksellä niiden osuus lähenteli jo kolmeakymmentä prosenttia. Vakavat T1M1-infektiotapaukset jakaantuvat useille paikkakunnille ympäri Suomea. Vakavien A-streptokokkitautien kokonaismäärä näyttää ko. ajanjaksona kuitenkin pysyneen ennallaan (1995 raportoitiin 58 ja 1996 60 tapausta).

Viime kuukausien kehityssuunta palauttaa mieleen A-streptokokkitautien hoidon ja ennusteen kannalta tärkeät asiat. A-streptokokin löytyminen nielutulehduksesta tai märkänäytteestä indisoi aina mikrobilääkehoitokuurin aloittamisen (ensisijaislääkkeenä V-penisilliini). Oireetonta A-streptokokkinielukantajaa ei pääsääntöisesti tarvitse hoitaa mikrobilääkkeillä. Kuume yhdistettynä huonoon yleistilaan, epämääräiseen kipuun ja selluliittiin ovat tyypillisimpiä vakavan A-streptokokkitaudin oireita. Tällainen potilas tarvitsee välittömän sairaalahoidon.

Jaana Vuopio-Varkila, KTL

(09) 474 4240, jaana.vuopio-varkila@ktl.fi

 

 

Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!